I wanna be special.

Tämän päivän piti mennä hyvin. No, ei se ihan huonostikaan mennyt mutta paljon paremmin olisi pitänyt ! Aamulla kun heräsin kamalan yön jälkeen olo oli aivan hirveä. Maha kouristeli, pää särki ja huippasi niin pahasti että pääsin vain pari askelta eteenpäin ennen kuin oli pakko istua lattialle hengittämään. En saanut aamukahvia koska en käynyt eilen ostamassa sitä maitoa, en voinut mennä suihkuun pesemään hiuksia, sillä en pysynyt pystyssä ja pelkkä ajatuskin suihkukoppiin menemisestä sai voimaan pahoin. Makasin hetken sohvalla rauhoittumassa ja tajusin, etten pystyisi millään ajamaan porukoille siinä kunnossa. Oli siis pakko syödä puuroa, yksi muumilautasellinen, 280kcal. Sen jälkeen nukuin vielä puoli tuntia ja olo oli paljon parempi ja pääsin vihdoin lähtemään.

Porukoilla söin juustosämpylän ja join kahvia, vaikka ei pitänyt. Päänsärky oli tullut takaisin eikä ollut buranaa. Muutenkin oli heikko olo. Sitten kävin kampaajalla. Uusista hiuksista tuli kivat, ei ne paljoa muuttuneet, mutta väri on taas vähän tummempi, pituudesta lähti varmaan kymmenen senttiä kun latvat oli niin paskassa kunnossa ja on mulla nyt jonkinnäköinen otsatukkakin :) Nyt illalla söin vielä yhden kanafilepihvin ja salaatinlehtiä, tomaatin ja kurkkua.

Ihan liikaa ruokaa. Mietin että varmaan joulusyömisten aikana maha tottui niin paljoon ruokaan, että nyt kun se eilen sai vain vähän mehukeittoa niin reaktio oli tällainen. Eihän mulla ennen parin kolmen päivän paastot ole mitenkään fyysisesti vaikuttaneet kuin positiivisesti. Huomenna kun olen näillä näkymin lähes koko päivän kotona, syön päiväruoan ja illalla jotain hedelmiä. Ehkä vähentämällä pikkuhiljaa syömisiä ei tule mitään näitä ongelmia. Huomenna myös piiitkälle hiihtolenkille niin saa taas vähän rasvaa poltettua.

Tyhmä minä. Täytyy laihtua.

elämän harmautta ei kukaan puolestani väritä

 Blogitauko loppuu just nyt !

Teki kyllä mieli tulla kirjoittamaan aikaisemmin, mutta ajattelin että pidän nyt tuon päätöksen. "Laihdutustauon" aikana myös motivaatio palasi kirkkaampana kuin aikoihin. Sunnuntaina siis vielä söin oikein olan takaa, mutta eilen alkoi taas tuttu elämä. Joulun aikana tuli siis syötyä enemmän kuin kehenkään luulisi mahtuvan, mutta yritin olla ajattelematta sitä. Vaikeaa kyllä oli, mutta jotenkin onnistuin.

Sunnuntaina meillä kävi vieraita ja tein juustokakun. Vaikken yleensä itseäni hirveästi kehukaan, oli se kyllä parasta mitä olen ikinä syönyt. Siihen olikin hyvä lopettaa mässääminen :) Eilen päivällä söin pari lusikallista porkkanalaatikkoa, n.100g savulohta ja kolme punajuurta. Illalla tonnikalaa vedessä, salaatinlehtiä, punajuuria, ananasta, omenan ja mandariinin. Joulusyöpöttelyn jälkeen tuo oli todella vähän ja aamulla tuntui että vatsa olisi vähän pienempi.

Hetki sitten pääsin taas omaan kotiin enkä ole syönyt vielä mitään tänään. Jääkaapissa on n. litra mehukeittoa ja ne ajattelin juoda illemmalla. Huomenna aamulla juon kahvia jos jaksan kohta raahautua kauppaan ostamaan maitoa. En kyllä ehkä niin jää edes vähän enemmän rahaa uuden vuoden viettoon, jonka tämä tyttö viettää näillä näkymin lähes selvin päin! Varastossa olisi vähän likööriä eli sen ajattelin juoda, mutta muuten ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen tai taksiin. Ihan hyvä vain, eipähän tule syötyäkään.

Huomenna täytyy taas rientää pari sataa kilometriä länteen porukoille, sillä varasin kampaajan huomiseksi. Vietän siis uuden vuoden siellä ja sen jälkeen lähden Lappiin perheen kanssa. Haluan jo niin paljon hiihtämään ja polttamaan kaloreita! Äiti ja iskä päätti aloittaa vähähiilihydraattisen dieetin. Jouduin niitä aika paljon neuvomaan kaikissa ravintosisältöjutuissa. Olivat vähän ihmeissään siitä tiedon määrästä.

Huomenna syön vasta illalla jotain pientä. Ajattelin ajoittaa päivän niin, että käännyn vain kotona ennen kampaajaa etten ehdi syömään, ja sitten sanon että pysähdyin ajomatkalla syömään jotain. Torstaista tulee vähän hankalampi, mutta jos saan pikkuveljen mukaan hiihtoretkelle voi syödä vähän enemmän hyvällä omalla tunnolla. Kunnon laihdutus jatkuu Lapin matkan jälkeen.

Laihdutuksen ulkopuolisista asioista vielä vähän. Se jätkä josta kirjoitin aikaisemmin syksyllä, joka loukkasi ja satutti, haluaisi nyt nähdä tällä viikolla. Haluaa kuulemma pyytää anteeksi sitä miten kohteli mua silloin. Ärsyttää ja on ihan outo olo, sillä olin juuri jotenkin unohtanut. Haluan todellakin nähdä, mutta pelottaa. Tunnen itseni jo sen verran hyvin, että olen lähes sata prosenttisen varman että alan itkeä heti kun näen hänet. Tyhmää murehtia kaikkea näin etukäteen ennen kuin edes nähdään, mutta mietin kaikki asiat aina täysin puhki kaikilta kannoilta ennen kuin mitään edes tapahtuu.

Lueskelen kohta teidän muiden blogit kohta läpi ja jumppaan vähän. Sitten ajoissa nukkumaan ja vähän laihempana uuteen päivään. Toivottavasti teillä muillakin on nyt kunnon motivaatio tähän kaikkeen :) Ja kiitos taas lisääntyneestä lukijamäärästä !

Think thin my loves <3

welcome to my fatcamp

Huoh! Kolmas kokonainen päivä porukoilla lähtenyt käyntiin ja edellisviikkojen laihdutusyritykset on jo nyt tuhottu täysin. "Oi kiva, Fattie tuli jouluksi kotiin! Tehdään nyt sen lempiruokia ja lisäksi joulutorttuja, pipareita, suklaakonvehteja, glögiä, kakkuja, karkkeja... Lihotetaan possu vielä lihavammaksi!"

Olen näiden päivien aikana syönyt enemmän kuin kahtena viime viikkona yhteensä, eli jos viime aikoina olisinkin laihtunut yhtään, on kaikki se läski kyllä saatu jo takaisin. Jotenkin, kun kaikki ympärillä syövät hirveästi ja talo on täynnä ruokaa, tuntuu syöminen enemmän oikeutetulta.. En oikein tiedä mitä tämän kanssa tekisin. Nyt pari päivää voisin syödä vähemmän ja terveellisemmin, niin itse aattona ja joulupäivänä voisin syödä hyvällä omallatunnolla (jouluna en edes yritä olla syömättä, sen olen jo päättänyt). Toisaalta voisin yrittää syödä nämä päivät "normaalisti", niin ehkä se hillitsisi joulun ahmimiskohtauksia. En osaa päättää.

Minusta tuntuu, että blogi painuu nyt pienelle joululomalle ainakin viikoksi. Aion tosiaan yrittää syödä ihan kunnolla enkä stressata kaloreista, eli en halua tulla tänne vain listaamaan millä kaikella olen mahaani venyttänyt. Ellei mitään maailman mullistavaa tapahdu, seuraava postaus tulee aikaisintaan 28.12.

Ihanaa joulua lukijoille, vietetään kaikki mahdollisimman stressitön joulu ! <3

mistään ei tule mitään..

Unirytmi ja kaikki muukin ihan pielessä. Maanantain ja tiistain välisen yön valvoin. Tiistaina ei pitänyt syödä, mutta olin koulussa koko päivän ja oli jouluruokaa niin.. pitihän se arvata. Iso kasa rosollia, vähän porkkanalaatikkoa ja herneitä. Illalla parin kaverin kanssa istumaan baariin, kaksi lonkeroa ja bisse. Sen jälkeen kaverin paninin jämät. Keskiviikkona nukuin kuuteen asti. Kävin kaupassa ja tein kasvispastaa. Oli järkyttävä nälkä ja vaikka kuinka koitin etsiä kontrollia, ei sitä löytynyt. Lisäksi söin vähän karkkia. Hyi, hyi ja HYI! En oikeasti tajua itseäni, miksi tämä oli niin paljon helpompaa ennen ?

Nyt olen valvonut koko yön ja pohtinut, mitä oikein teen. Kaupasta ostin myös maitoa eli sain kahvia ja ajatus kulkee sentään vähän paremmin. Tänään syön loput siitä pastasta ja koitan mennä nukkumaan aijoissa. Perjantaina herään ihmisten aikaan, siivoan koko kämpän (en kohta kestä enää asua täällä) ja lähden kahden aikaan ajamaan porukoille joululomaksi. Silloin syön vasta illalla jotain. Sunnuntaiksi on sovittu baarireissu ja täytyy jotenkin välttää syömistä silloin, en halua juhlia jos olen syönyt.

Tällaisia aamuyön mietteitä tällä kertaa. Iso anteeksipyyntö kaikille, että epäonnistun tässä taas. Mutta aion kyllä etsiä sen kadonneen kontrollin ihan mistä vain, vaikka se tarkoittaisi muuten täysin paskaa elämää. Pitäisi varmaan myös etsiä kaikki vanhat kirjat ja leffat jostain, jotta saisin sen motivaation takasin. Mä aion laihtua. Musta tulee laiha, kaunis ja vahva, täydellinen lumienkeli, vesikeiju, jääprinsessa, jota kukaan ei voi koskettaa.

Ja loppuun vielä: tervetuloa uusi lukija <3

do you feel cold and lost in desperation ?

Lauantaina bileissä meni ihan hyvin. En syönyt koko päivän mitään ja illalla oli melkein jopa kevyt olo. Kun lähdimme baarista jatkoille nappasin joltain pari ranskalaista. Seuraavana aamuna/päivänä raahauduttiin krapulassa kauppaan ja läskeilyksihän se meni. Sipsejä ja juustoa. Lisäksi kun lähdin illalla kotiin ostin vielä ananasta, raejuustoa ja kaksi muna-riisipasteijaa. Onneksi tuli tanssittua ja metsästettiin taksia joku puolitoista tuntia la-su yönä eli siinäkin paloi jonkun verran kaloreita. Onnistuinpa saamaan vielä kauhean flunssan ja kurkkukivunkin sinä yönä, jes.

Tänään en flunssan takia raahautunut kouluun vaan nukuin johonkin neljään asti. Alas on mennyt kahvia, tölkki valkoisia papuja tomaattikastikkeessa, viisi juustosiivua, rusinoita, marjoja ja mehukeittoa. Huomenna en syö mitään. Keskiviikkona kananmunan valkuainen ja puuroa ja mehukeittoa. Torstaina jääkaappi tyhjäksi eli n. 2 litraa mehukeittoa ja perjantaina porukoille joululomaksi. Se läskeily pelottaa jo nyt, mutta onneksi porukat on töissä sen koko jouluviikon niin voin väittää että olen jo syönyt päivällä ja iltapalat koitan jättää mahdollisimman vähiin.

Mua ahdistaa ihan tajuttomasti. Tuntuu että kaikki kaatuu päälle eikä mistään tule mitään. Liikaa kouluhommia, liikaa tekemättömiä asioita, liikaa stressiä, ihmisiä, ihmissuhteita ja kaikkea. Haluaisin vain nukahtaa ja herätä maailmaan, jossa kaikki ongelmat olisi ratkaistu ja voisin vain keskittyä tähän laihduttamiseen ilman häiriötekijöitä. Vaikka hetken olisi hauskaa kavereiden kanssa tai niin kuin äsken kun elokuvaa, sen jälkeen on taas entistä tyhjempi olo. Haluan ja tarvitsen jotain, jonkun. Ja olen juuri niin tyhmä, että uskon että kun olen laiha, maailma maalautuu eteeni sateenkaaren väreissä, kaikki ongelmani ovat historiaa ja taivaalta sataa rahaa.
Tiedän, ettei se mene niin, mutta jotenkin siitä on tullut mulle niin suuri asia, etten osaa enää ajatella muuta. Voin hyvin myöntää että tä on mulle sen suuruinen pakkomielle, etten pysty rauhoittumaan ennen kuin saavutan sen. Ja kun se on saavutettu eikä elämä muutukaan täydelliseksi, en tiedä mitä tapahtuu. Luultavasti romahdan täysin.

Vielä vähän tyhmempää tästä kaikesta tekee se, että mulla periaatteessa oli kerran kaikki se, mitä nyt tavoittelen. Painoin 42kg ja kaikki meni hyvin. Olin silloin muuten vain niin sekaisin, ettei mistään tullut mitään. Ironista kyllä, halusin silloinkin vain laihtua ja vihasin itseäni. Saa nähdä riittääkö tuo paino nyt. Asetin itselleni jonkin näköiseksi aikarajaksi ensi kesän. Silloin saan painaa korkeintaan 42kg. Katsotaan sitten, miltä näyttää. Aikaa on viisi ja puoli kuukautta ja kiloja 7-9 pudotettavana, luulisin. Ajattelin nyt joululomalla uskaltautua vaa'alle ja ainakin ostan oman vaa'an vuoden vaihteessa niin saan sen painonkin sitten tänne blogiin. Motivaatio olla syömättä on heti paljon suurempi, kun kaikki suuhun pantu näkyy aamulla numeroina.

Tulipas taas jaariteltua kaikkea turhaa. Luultavasti kun luen tämän aamulla en tajua enää mistään mitään. Toivottavasti joku jaksoi lukea :)

Ja viime postauksen kommentteihin vielä, että siinä glögissä itsessään ei ole niin paljon kaloreita (tiivisteessä 45kcal/100g ja laimennus suhde 1/3 eli valmiissa glögissä alle 12kcal/100g). Rusinoissa kaloreita kuitenkin 320kcal ja manteleissa 600kcal eli niistä se ahdistus lähinnä johtui. Sokeritonta glögiä voisin kyllä kokeilla joskus, mutta siihenkään en enää lisää mitään :)

"I ate before I came"

Kiitos ihanista, pitkistä kommenteista eiliseen postaukseen <3 Kiva kuulla, että lukijat pystyy samaistumaan mun juttuihin :)

"Söin" sittenkin eilen, eli laitoin glögiin rusinoita ja manteleita. Vedin koko pullo glögitiivistettä, 50g mantelilastuja ja n. 100g rusinoita. Viimeisen kupin kohdalla huomasin glögin pinnassa öljyä ja tajusin katsoa kalorit. Yhteensä 825kcal. Siis mitä helvettiä?! No, enpähän laita glögiin enää mitään ylimääräistä - ikinä! Kahvin kaloreiden kanssa yhteensä alle 900kcal, ei periaatteessa hirveästi, mutta vituttaa silti, kun suurin osa oli ihan turhia kaloreita...

Nyt juon kahvia ja kohta menen suihkuun. Reilun tunnin päästä pitäisi lähteä sinne pikkujouluihin ja ennen sitä käydä vielä alkossa ostamassa viiniä. Onneksi ei hirveästi turvota.. Tiedän, että siellä tulee olemaan paljon ruokaa, täytyy vain koittaa jutella eri ihmisten kanssa koko ilta niin kukaan ei tajua, etten syö mitään. Ja ainahan voin väittää että söin juuri kotona.

Ulkona pyryttää eikä huvittaisi lähteä ulos. Tiedän kuitenkin että kun pääsen ihmisten ilmoille fiilis paranee :)

Hauskaa lauantaita kaikille !

I'm sorry.

En ole kirjoittanut, en lukenut muiden blogeja enkä välittänyt mistään. Tuntuu ettei millään ole taas väliä. Viikko sitten olin porukoilla, mutta en taaskaan uskaltautunut vaa'alle. En vain pystynyt. En myöskään ottanut mittoja tai kuvia kuun alussa vaikka se oli tarkoitus. Tuntuu etten vain laihdu. Kylkiluut näkyvät paremmin kuin ennen ja solisluutkin erottuvat paitojen läpi. Silti maha ja reidet tuntuvat paisuvan kuin pullataikina.

Viime viikon syömisiä en enää muista. Kaksi päivää olin ainakin syömättä, mutta porukoilla tuli syötyä taas kunnon ruokaa enemmän kuin laki sallisi. Tällä viikolla maanantaina lasagnea, 8 piparia ja homejuustoa, sipsejä. Tiistaina ruisleipä koulussa, illalla kotona omenapiirakkaa. Keskiviikkona päivällä ei mitään ja illalla bileitten jälkeen omenapiirakkaa, ananasta ja viinirypäleitä. Torstaina koulussa chili sin carnea, riisiä, salaattia ja leipää, illalla kotona pizzaa. En taas tiedä mitä ajattelin. Luultavasti en mitään.

Huomenna kaverilla on pikkujoulut. Tänään olen juonut kahvia ja kohta ajattelin lämmittää glögiä. Huomenna kahvia ja valkkaria. Sunnuntaiksi kaapista löytyy kananmuna (syön vain valkuaisen, en voi sietää keltuaista), pari mandariinia, puuroa, mehukeittoa ja marjoja. Saa nähdä mitä niistä syön. Ensi viikoksi mulla ei onneksi ole kuin vähän rahaa, koska pitäisi joululahjat ostaa. Sen jälkeen tuleekin kauhea mättöviikko, koska jouluna meidän talo on aina täynnä ruokaa. Onneksi se on tiedossa eli morkkiksen voi kärsiä jo etukäteen. Lemppari jouluruokani on rosolli ja sitä voi syödä suht hyvällä omallatunnolla. Täytyy vain koittaa pitää näpit irti suklaasta..

Liikuntaa en ole flunssan takia voinut hirveästi harrastaa, mutta hyötyliikuttua on tullut aika paljon ja lisäksi tanssimista baarissa varsinkin viime viikonloppuna.


Mulla on mennyt henkisesti aika paskasti viime aikoina. Kuten alussa sanoinkin, mikään ei jaksa kiinnostaa. Haikailen vain vanhoja aikoja, lukion ensimmäistä vuotta. Vaikka mulla silloin tuntui olevan vaikeaa, niin jotenkin silti kaipaan sitä. Niitä kavereita, joka viikonloppuista järjetöntä juhlimista, laihuutta, sitä, ettei tarvinnut ottaa vastuuta oikein mistään. Viihdyn täällä uusien kavereiden kanssa, mutta jotain puuttuu. Tyhjyyttä täytetään vaihtelevasti ruoalla, tupakalla, viinalla, paastolla ja yhden yön jutuilla. Keskiviikkona onnistuin sentään sanomaan yhdelle jätkälle ei. Tuntuu ettei missää ole mitään järkeä.

Vaikka olenkin sitä mieltä, ettei huomiseen kannata lykätä mitään, minkä voisi tehdä jo tänään, aion vuoden vaihteen jälkeen tosissani ottaa itseäni niskasta kiinni. Laihdutuksen ja koulujuttujen kanssa ainakin. Sisäisen tyhjyyden täytän sitten, kun siihen tulee sopiva hetki. Tuntuu jotenkin, että viimeisen teinivuoden päättyminen lisää tätä ahdistusta. Kun olen kaksikymmentä, voin jo ajatella olevani aikuinen. Se ahdistaa.

Koko postaus on yhtä sekamelskaa, niin ovat ajatuksenikin. Toivottavasti joku jaksoi lukea. Yritän nyt päivitellä tänne useammin niin tekstit pysyisivät edes kohtuullisen mittaisina :)

Kiitos uusille lukijoille, nyt alan lukea teidän muiden blogejanne. On kaksi viikkoa kirittävää teidän kuulumisissanne.

'cause in the end, I'm all by myself

Bloggailu on taas jotenkin kummasti jäänyt. Olen kyllä lukenut teidän muiden blogit, mutta en ole jaksanut kommentoida saati sitten kirjoittaa itse. Jokin ihmeen lamaannus iskenyt :(

Jos tässä nyt sitten nopeasti kertaisi viikon tapahtumat:
Lauantaina olin tosiaan töissä eikä pitänyt syödä mitään. Sanoin työparilleni ettei mulla ole varaa syödä, niin hän sitten meni ja osti mulle kolmioleivän. Pakkohan se oli syödä kun toinen mua varten sen kävi hakemassa.
Sunnuntaina lähdettiin sinne risteilylle, enkä syönyt mitään koko päivänä. Alkoholin kanssa tuli kyllä leikittyä senkin edestä, mutta osan ainakin sain kulutettua tanssilattialla.
Maanantaina kaverit tajusi etten syönyt mitään edellisenä päivänä ja pakotti mut Tukholmassa kahvilaan syömään sämpylän. Lisäksi illalla porukka päätti mennä syömään hampurilaisbuffettiin ja siellä söin yhden hampparin. Kurkun kostukkeeksi lisää viinaa.
Tiistaina krapulaan menin syömään yllätysyllätys pizzaa. Tiedän - yök. Siinä olotilassa mua ei kuitenkaan kiinnostanut paskaakaan mitä sisääni ahdan, kunhan vain jotain epäterveellistä.
Keskiviikkona koulussa söin vähän perunamuussia sekä salaattia. Illalla taas juhlimaan ja valkoviiniä ja pari drinkkiä.
Torstaina kaveri tuli tänne ja tehtiin kanahampurilaisia. Söin niitä pari.

Syömiset siis menneet suurilta osin täysin päin helvettiä ja ahdistus on sen mukainen. Tänään en kuitenkaan ole syönyt mitään ja ruoan himoa varten mulla on jääkaapissa mehukeittoa. Niillä mennään tämä ja huominen. Nyt ei onneksi olekaan yhtään nälkä ja toivottavasti tilanne jatkuu samanlaisena.

Mulla on nyt kroppani kanssa suurempia ongelmia kuin aikoihin. Tuntuu ettei mitkään vaatteet sovi, kaikki näyttää liian kireiltä ja peilaan sitten mistä suunnasta tahansa niin näytän ihan kamalalta. Kaiken järjen mukaan näin ei pitäisi olla sillä olen ainakin kesästä laihtunut jonkin verran. Miksi siis tunnen itseni suuremmaksi koko ajan?
Toinen ahdistuksen aihe on kavereilta ja puolitutuilta tulevat kommentit. Eilen yksi lukiokaveri sanoi, että on aina ollut kateellinen jaloistani sillä ne ovat kuulemma täydelliset. Anteeksi mitä? Vihaan eniten vartalossani juuri reisiä enkä pysty käyttämään paitoja jotka eivät peitä niitä tarpeeksi. Laivalla sanoin yhdelle kaverille, että en voi syödä yksi tietty hame päällä mitään, sillä sen kanssa näkyy heti jos vähänkin turvottaa. Kaveri melkein suuttui ja sanoi, että sulla ei oo mahaa ollenkaan. En ymmärrä miksi muut väittää mulle vastaan. Kai mä nyt itse näen paremmin kuinka suuri olen.
Totuus tuli onneksi yhden random jätkän suusta, jonka kanssa päädyin sitten laivalla sänkyyn. Hytissä hän meinaan tokaisi, että näytän paljon pienemmältä vaatteet päällä. Tottahan se on, valitsen aina vaatteet niin etten näyttäisi niin suurelta.

Mulla on jotenki kauhean yksinäinen olo nykyään. Täällä mulla on kyllä uusia, hyviä kavereita, mutta niillä on tietenkin täällä omat vanhat kaveritkin. Lisäksi se paras kaveri joka asuu vanhassa kaupungissa seurustelee nyt, eikä olla puhuttu kunnolla ikuisuuksiin kun se on aina sen jätkän kanssa. Jotenkin haluaisin puhua näistä kaikista asioista jollekin, mutten uskalla. Ainoastaan pari kaveria tietää näistä syömisvammailuista ja niillekin olen uskotellut, että se kaikki on jo historiaa. Mä voin luottaa vain itseeni, sillä loppujen lopuksi me kaikki ollaan yksin. Olisin varmaankin jo seonnut ilman tätä blogia.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

please somebody shoot me in the head

Tänään en päänsäryn takia saanut tehtyä mitään. Nukuin/pyörin sängyssä seitsemään asti, kävin kaupassa ja piipahdin siellä kaverin synttäreillä. Nyt pitäisi tehdä yksi ruotsin juttu jota en päivällä pystynyt tekemään. Yö menee luultavasti valvoessa koska nukuin koko päivän. Huomenna sitten töihin iltapäivällä ja sitten kotiin nukkumaan. Ja sunnuntaina tosiaan laivalle.

Söin äsken sittenkin vähän: kaksi mandariinia 49kcal, ananasmurskaa 140kcal, puuroa 280kcal ja marjoja 20kcal. Aamukahvin, 20kcal, kanssa päivän kalorit siis yhteensä noin 510kcal. Olen ihan suht tyytyväinen. Liikuntaa ei tullut harrastettua muuta kuin kävelyä paikasta toiseen. Eilinen meni vähän överiksi ruisleivän ja juuston kanssa mutta maha ei onneksi turvonnut hirveästi. Olen nyt muuten huomannut ettei enää jaksa/tee mieli syödä niin paljoa kuin ennen. Muutenkin on vähän pienempi olo. Hyvä.

Löysin laatikosta gigantin lahjakortin, jonka sain pari kuukautta sitten kun ne sähläs mun digiboxin kanssa jotain. Eli voin ostaa sieltä sen vaa'an ja jos rahaa jää niin keittiövaa'alle voisi myös olla käyttöä :) Jes, olin jo valmistautunut olemaan ilman ensi vuoden puolelle. Toisaalta pelottaa se, että tietää taas painon grammalleen, mutta toisaalta se tsemppaa yrittämään enemmän. Ehkä ensi viikolla saisin aikaiseksi käytyä siellä.

Huomenna syön mandariinin ja ananasmurskaa, jos on nälkä niin puuroa kaveriksi. Sunnuntaina ei mitään. Laivareissusta yritän selvitä kunnialla ja jos erehdyn syömään liikaa niin ainakin on ensi viikolla taas kovempi tarve onnistua !

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille ja uudelle lukijalle, te merkkaatte mulle tositosi paljon. Ihana tietää että joku lukee näitä mun raapustuksia ja välittää <3

torturing my body

Menipäs taas pitkä aika kirjoittamatta.. Nytkään ei ole mitään ihmeempää kirjoitettavaa mutta kai sitä jotain saa aina raapustettua :)

Lauantaina en syönyt mitään ja olin töissä melkein koko päivän eli seisottua tuli aika paljon. Illalla oli ne tuparit joissa join pullon valkoviiniä ja boolia. Lisäksi baarissa join yhden lonkeron. Tanssittua tuli taas paljon ja kävelin kotiin n. 7km.
Sunnuntaina tuli syötyä krapulassa luvattoman paljon: perunamuussia, kalapuikkoja, ruisleipää ja perunasalaattia. Yök. No, ei sille enää mitään voi.
Maanantaina nukuin melkein koko päivän enkä ehtinyt treeneihin. Söin spagettia ja ruisleipää.
Tiistaina ei pitänyt syödä mitään mutta illalla kun tulin leffasta söinkin pari desiä tummaa riisiä.
Eilen nukuin taas johonkin viiteen. Kävin kaupassa ja söin varmaan viisi palaa ruisleipää juustolla ja tomaatilla. Tänään menen treeneihin ja toivottavasti en syö mitään. Jos nälkä yllättää niin onhan mulla sitä ruisleipää.
Huomenna illalla kaverin synttärit eli en syö. Lauantaina taas duuniin ja illalla ehkä puuroa. Sunnuntaina lähdetään laivalle ja se pelottaa jo valmiiksi. Pari päivää kaverien valvovan silmän alla. Sunnuntaina en syö, voin aina väittää että söin jo kotona. Maanantaista tulee hankala päivä, mutta toivottavasti voin laittaa syömättömyyden krapulan piikkiin. Päivittelen sitten tiistaina miten tuossa onnistuin.

Mietin juuri, että keho on nyt ollut aika kovilla syömisten ja nukkumisten osalta. Pe-la yönä en nukkunut yhtään, la-su ehkä 8 tuntia, su-ma 12 tuntia, ma-ti en yhtään, ti-ke 16 tuntia ja viime yönä en yhtään. Pakko koittaa saada tä unirytmi nyt jotenkin kuntoon. Huono vaan kun huomennakaan ei ole koulua niin ei ole pakko herätä aikaisin, ja koska en nyt nukkunut yhtään voi olla että huomenna nukun taas pitkään mistä seuraa aina uneton yö.. Mitään vinkkejä tähän ongelmaan ?

Lisäksi tuo syömättömyys-ahmimis kierre pitäisi saada jotenkin loppumaan. Ennemmin vaikka niin, että söisin joka päivä vähän jotain. Helpommin vain sanottu kuin tehty !

Nyt juon aamukahvia ja tunnin päästä pitäisi lähteä kouluun päin. Toivottavasti jaksan koko päivän hyvin loppuun asti.

Nyt ei ole kuvaa tekstin alussa koska olen toisella koneella ja kuvat on tuolla toisella. Huomenna sitten!

Ihanaa päivää kaikille <3

perjantai

Söinkin eilen vielä pari desiä riisiä.. Huono minä :( Nyt syön puuroa ja pakastemarjoja, 450kcal, ja aamukahvi rasvattomalla maidolla 49kcal. Yhteensä siis noin 500kcal. "Vielä" en ole kuluttanut mitään mutta kohta varmaan jumppaan niin saa osan noista pois.

Huomenna siis ei ruokaa, vain valkkaria jos ehdin käymään alkossa. Enkä toivottavasti syö sunnuntainakaan koska eilen söin liikaa.

Eipä mulla tänään muuta. Tylsää elämää vaan.

mir ist kalt

Ahmin eilen rahkan, ananakset, jogurtin ja mehukeiton eli tälle päivälle jäi ne kaksi mandariinia, 49kcal. Lisäksi aamukahvi rasvattomalla maidolla, 51kcal, ja neljä kurkkupastillia, 12kcal. Yhteensä päivän aikana siis 112kcal. Olen ylpeä itsestäni. Nyt on se ihana kylmä, tyhjä tunne.

Treeneissäkin tuli liikuttua ja hikoiltua kunnolla. Hyvähyvähyvä.

Huomenna ajattelin keittää puuroa ja syödä sitä vähän pakastemarjojen kanssa. Lauantaina on kaverin tuparit. Ärsyttää, että siellä on kuulemma tortilloja tarjolla, lemppariruokaa. Täytyy varmaan laittaa se hame päälle josta näkee heti jos on syönyt. I don't wanna be the fat pig. Onneksi mulla ei yleensä ole ongelmia olla syömättä jos on paljon ihmisiä paikalla. Ajattelin ostaa taas valkoviiniä koska siinä on vähemmän kaloreita kuin kuoharissa (<3). Sunnuntaina syön ehkä riisiä jos on krapulafiilis, jos ei ole, syön puuroa.

Katsoin äsken Dieetit vaihtoon ja sillä laihalla naisella oli juuri tädellinen vartalo. Pituus 158cm ja paino 39,5kg. Ajattelin että olisin tyytyväinen 43kg painoisena mutta ehkä se paino kannattaisikin saada sinne 40kg tuntumaan.. Katsotaan sitten kun ollaan lähempänä noita lukemia. Nyt en tosiaan tiedä painoani mutta tuonne "täydellisyyteen" on vielä pitkä matka. Tarvitsen vaa'an !

Nyt ei ole tapahtunut oikein mitään ihmeellistä. Samaa paskaa, eri päivä. Päivittelen kun jotain kirjoittamisen aihetta tulee :)

Think thin, starve on <3

saamaton vätys

Joskus ärsytän itseäni luvattoman paljon. Nytkin olisi paljon tehtävää: pitäisi käydä kaupassa, hakea kirjastosta pari kirjaa, tehdä neljä esseetä jotka ovat rästissä, siivota, käydä lenkillä.. En vain osaa aloittaa noiden hommien tekemistä. Tähän voi vaikuttaa sekin että ei ole maitoa eli en saa kahvia eli päivä ei vain lähde käyntiin. Ehkä pitäisi raahautua edes sinne kauppaan.

Eilisestä sen verran että olin hienosti koko päivän syömättä ja join sitten illalla. Neljä siideriä, kaksi bisseä ja kaksi lonkeroa. En edes uskalla katsoa kuinka paljon niissä on kaloreita, tiedän, että paljon. Kotona olin joskus kahden jälkeen. Silloin söin, aivan liikaa. 16 riisikakkua, osassa juustoa päällä. So not good. Tai oli ehkä hyvä että söin jotain, mutta miksi piti ahmia niin paljon, ja vielä tuollaista.

Tälle päivälle ja huomiselle mun ruokalistaan tulee sellanen muutos et näille kahdelle päivälle on varattu ruokaa: 2 mandariinia, pari desiä mustikkamehukeittoa, rasvatonta maustamatonta jogurttia, 250g maitorahkaa. Jos käyn kaupassa hakemassa maitoa ostan varmaan myös ananasta tuon rahkan kaveriksi. Tupakkaa tarvitsisin myös mutta ei oiken ole rahaa. Täytyy tehdä valinta loppuviikon safkojen ja polttamisen välillä. Toisaalta, onhan mulla tuolla puuroryynejä melkeen täysi paketti niin voin sitten sitä mussuttaa jos nälkä yllättää. Joo, niin teen ! :)

Nyt on kyllä pakko käydä siellä kaupassa ja kirjastossa, en halua maata koko päivää sisällä.

Huomiseen ihanaiset <3

still not good enough

Kylläpäs tänään tekeekin mieli kirjoittaa tänne. Olen jotenkin niin rikki ja hajalla että ehkä ihan hyvä saada edes osa ajatuksista "paperille".

Treeneissä huomasin, että mun kädet on vähän pienentyny. Ihan sama missä asennossa ne on niin lihakset näkyy ainakin vähän. Mutta ei tarpeeksi. Vielä ollaan kuitenkin kaukana siitä mitä ne joskus oli.
Reidetkään ei trikoissa näyttänyt niin pahoilta. Tai siis pahoilta kyllä, mutta ei sentään näyttänyt että housujen saumat ratkeaa kohta.

Maha ja jenkkikset ei kuitenkaan tunnu katoavan mihinkään. Oksetan itseänikin. Treeneissä oli yksi tosi, tosi, laiha tyttö. Se oli niin pieni että ihme että pysyi pystyssä. En tiedä kuvittelinko vain, vai katsoiko hän minua jotenkin säälivästi. No kyllä tällaista punkeroa saa pahasti katsoakin. Ei tee onneksi yhtään mieli syödä tuon takia.

Nyt keitin vettä ja juon vähän vihreää teetä. Huomenna ei pitäisi turvottaa. Saa vielä nähdä mitä teen sen alkoholin ja syömisten kanssa. Toivottavasti keksin jonkin järkevän ratkaisun.

Se jätkä vaivaa mieltä vieläkin, en vain pysty unohtamaan, vaikka parempi olisikin. Senkään takia en halua syödä. Hyvä vain.

hunger hurts but starving works

Huooh pikapostaus vielä ennen treenejä vaikka piti tulla vasta huomenna kirjoittelemaan.. Eli, on ihan järkyttävä nälkä !! Mulla ei ikinä tähän aikaan oo nälkä mutta nyt on. Aamupäivällä tuli meinaan liikuttua kun oltiin koulun puolesta sotimassa kuulapyssyjen kanssa ja se olikin yllättävän rankkaa. Kohta pitäisi tosiaan lähteä treeneihinkin, saa nähdä millainen olo on sen jälkeen..

Päätös kuitenkin pitää: tänään en syö. Aloin myös miettiä uudelleen sitä huomista.. Miten helvetissä pystyn kieltäytymään ilmaisesta alkoholista ? Ehkä jos joisin muutaman enkä söisi huomennakaan mitään, ehkä se korvaisi vähän sitä juomista. "Puhidistus"kuuriksi tätä ei kyllä voi enää kutsua. Viikon ruokalista on kuitenkin teipattuna jääkaapin oveen ja sitä seurailen silti loppuviikon.

Nyt oli pakko juoda taas pari kuppia kahvia, että tulisi vähän täydempi olo. Kohta vaihdan veteen. Menkkaturvotuskin jatkuu eli senkään puolesta ei huvittaisi syödä ja paisua vielä lisää.

Joo, eipä mulla muuta. Toivottavasti paastofiilis jatkuu iltaan asti !

couldn't do it

Olin siis viikonlopun porukoilla. Koko viime viikko meni niin paskasti kuin vain voi ja tuollakin vain söin, söin ja söin. En siis uskaltanut astua vaa'alle. Vieläkin on turvonnut olo ja tuntuu ettei mistään tule mitään. Helvetin minä, mihin on kadonnut se ihana itsekuri ?

Huomenna aloitan sen "detox"-kuurin (lainausmerkeissä siksi etten tee sitä kunnolla). Tiedän kuitenkin etten pysty vetämään sitä kunnolla läpi ainakaan nyt kun on niin paljon muuta stressiä. Sallin siis itselleni kahvin ja tupakan. Ei se ehkä puhdista kehoa niin kuin kuuluisi mutta noilla syömisillä luulisi painon putoavan edes vähän.

Ensi viikolla siis:
maanantai: kahvia ja vettä
tiistai: lisäksi kaksi mandariinia, omena ja ehkä viinirypäleitä (illalla juhlimaan, en juo)
keskiviikko: lisäksi punajuuria, kurkkua ja ananasta
torstai: lisäksi tummaa riisiä
perjantai: lisäksi papuja ja kikherneitä
lauantai: maustamatonta jogurttia ja mustikkamehukeittoa (ei muuta koska illalla pitäisi lähteä juhlimaan, tämänhetkinen päätös on etten joisi mitään)
sunnuntai: lisäksi tonnikalaa

Tiedän että toi vain mukailee osittain sitä oikeaa kuuria, mutta sopii mulle. Ehkä koitan käydä sen kunnolla läpi joku toinen kerta ja kun xoxo on saanut päivitettyä sen kuurin kokonaan blogiinsa :)

Tuon jälkeen ajattelin koittaa sellaista, että saisin syödä useamman kerran päivässä, mutta aina vain desin verran ja korkeintaan kolmen tunnin välein. Dieetit vaihtoon -ohjelmassa se nainen jonka mahalaukkua pienennettiin saa nyt syödä vain sen yhden desin kerrallaan ja innostuin siitä. Eli pilkkoisin aina desin hedelmiä, ottaisin vain sen verran jogurttia etc. Jos saisi omaa mahalaukkua vähän pienennettyä ja söisi säännöllisemmin niin ei edes tulisi nälkä. Miltäs kuulostaa ?

Lauantaina tuli oltua taas juhlimassa mutta join vain yhden lonkeron koska olin autolla. Paras kaveri on alkanut seurestelemaan ja oli jotenkin outoa kun se oli sen jätkänsä kanssa koko ajan. Tuli myös sellainen fiilis että itsekin haluaisin jonkun, kenen viereen käpertyä nukkumaan. Tällä ruholla en kyllä haluaisi sitä tehdä. Ehkä sitten joku päivä.

Törmäsin myös yhteen jätkään kenen kanssa vietin kesällä paljon aikaa. Nyt ei olla oltu yhteyksissä mun muuton jälkeen paitsi nyt viikonloppuna. Nähtiin baarissa ja se oli lievästi sanottuna kännissä. Tuli selittämään miten hän ei osaa rakastua eikä edes halua seurustella. Ja sanoi samaan hengenvetoon että mun kanssa se oli kyllä kesällä ollut lähellä, mutta mulla oli ollut joku vaikea tilanne ja oli sitten unohtanut sen tunteen. Siis anteeksi mitä. Okei, kyllähän me vietettiin aika monta yötäkin yhdessä, mutta en ikinä huomannut/ajatellut että se olisi ollut mitään muuta kuin kaverisuhde. Tänään kun juteltiin se ei muistanut meidän keskustelusta mitään. Tiedä sitten sanoiko se ton tosissaan.

Nyt on ollut pari päivää tosi outo olo. En oikein tiedä millainen. Olen koko aika kauhean alakuloinen ilman syytä, mikään ei innosta. Toivottavasti nyt edes laihdutus alkaisi onnistua, ainut asia mitä pystyn edes vähän kontrolloimaan.

Hyvää yötä kaunokaiset <3

fucking fattie

Nyt on kyllä niin otsikon mukainen fiilis, eikä lähelläkään kuvan fiilistä. Kaveri tuli käymään täällä eilen toisesta kaupungista. Ei oltu nähty pitkään aikaan. Mulla ei ollut täällä ihan tarkoituksella ruokaa, etten vain söisi liikaa. Sanoin kuitenkin etten ollut muistanut käydä kaupassa. Koska kaveri oli täällä niin pitkään olisi ollut outoa, jos ei oltaisi syöty sinä aikana mitään. Mentiin siis kauppaan ja päätettiin tehdä kana-pastasalaattia ja sen lisäksi vielä pita-leipiä. Yritin syödä mahdollisimman vähän aiheuttamatta kuitenkaan huomiota syömisiini. Silti tuli syötyä liikaa.

Nyt salaatti ja ylijääneet leivät ovat jääkaapissa. En pysty heittämään niin suurta määrää roskiin kun olen niistä kuitenin maksanut. Tämän viikon hieno suunnitelma meni jo täysin pilalle, joten söin äsken yhden muumikulhollisen salaattia. Lisäksi juon nyt samalla kahvia, pelkään ihan liikaa aineenvaihdunnan "jäätymistä".

Huomenna on koulussa se erikoispäivä mistä joskus mainitsinkin. Saadaan siellä ilmainen lounas enkä vielä tiedä mitä teen sen kanssa. Koulussa voin muuten aina vedota syömättömyydestäni siihen, ettei ole varaa syödä sitä ruokaa joka päivä. Nyt se ei onnistu. Ehkä otan ruoasta riippuen ihan vähän sitä, toivottavasti siellä olisi jotain tosi pahaa niin ei edes tekisi mieli syödä :) Harkinnan alla on myöskin illan jatkot. Toisaalta haluaisin sinne, toisaalta tiedän että perjantaina ei ole kivaa herätä aamukahdeksalta ruotsin tunnille jos on päässyt kotiin vasta kolmen aikaan. Ja jos en mene, pääsisin myös treeneihin. Päätän tämän ehkä vasta huomenna.

Ainiin, melkein unohtui! Se kaveri joka täällä siis eilen oli, on tosi, tosi, laiha. Eikä hän lihoa vaikka syö joka päivä suklaata, usein hampurilaisia ym eikä liiku yhtään. Tähän liittyen hän alkoi sitten selittää, miten haluaisi lihoa edes pari kiloa, mutta se ei kuulemma onnistu. Ihana kuulla tällaisesta ongelmasta. Sanoin sitten että se on niin epäreilua, että minä yritän syödä terveellisesti ja liikkua ja silti tuntuu että lihoan vain koko aika. Kaverin kommentti oli sitten vain, että "sä oot ihan hyvä tollasena". Ei se riitä, hyvä ei vaan riitä.

Ja tämä kaveri valitti myös tarpeeksi kauan kuinka hän vihaa sitä että hänen lantionluunsa näkyvät niin selvästi. Siinä vaiheessa mieleni teki kiljua kurkku suorana ja paiskoa tavaroita. Tyydyin kuitenkin vain nyökkäilemään ymmärtäväisen oloisesti, vaikka sisälläni kiehui. Kyllä mullakin vielä joku päivä.

Katsotaan huomenna miten ratkaisin syömiset tuolla tapahtumassa. Ja ensi maanantaina aloitan sittenkin xoxo:n innostamana sen detox-kuurin. Ensi viikolla sitten lisää siitä.

<3

ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun..

Koska marraskuu tuli ? Okei, tänään, mutta miksi aika menee niin nopeasti ? Olen täälläkin asunut jo kaksi kuukautta mutta silti tuntuu että olisin vasta muuttanut. Kohta on jo melkein joulukin.. Kaikki marraskuun ja puolet joulukuunkin viikonlopuista on jo täynnä ohjelmaa eli luultavasti seuraavatkin kuukaudet menevät ohi suht nopeasti.

Nyt itse blogin tarkoitukseen eli painonpudotukseen. Eilinen meni niin päin helvettiä kuin vain voi. Heräsin siinä kahdentoista jälkeen kauheassa krapulassa. Ensimmäinen ajatus oli vain että kahvia ja nopeasti. Hieman toivuttuani alkoi tehdä kaikkea mahdollista mieli pizzasta pullaan. En kehtaa tarkemmin luetella tuon mättöpäivän kauheuksia mutta sanotaan vaikka että vielä yhdentoista aikaan söin kanawokkia.. Ei siis hyvä.

Tänään aamulla olo oli sen mukainenkin. Ahmittua tuli, aivan liikaa. Mutta ei kyllä ole ollut tänään nälkäkään. Tänään en syö mitään. Huomenna saan syödä vain kasviksia. Keskiviikkona fiiliksen mukaan paasto/puuroa ja marjoja. Torstaina on koulussa jokin erikoispäivä ja saadaan ilmaiset safkat sieltä eli luultavasti joudun siellä syömään lämpimän ruoan. Yksi kaveri meinaan on alkanut vähän vahtia mun syömisiä. Perjantaina menen porukoille eli siellä syön illalla luultavasti ruisleipää, muuten en mitään. Lauantaina vietetään etukäteisisänpäivää sillä en silloin oikena viikonloppuna pääse siellä käymään. Olen luvannut leipoa mutta en kyllä syö niitä kakkusia. Äitini on ikuisuuslaihduttaja ja yrittää itsekin aina kieltäytyä herkuista eli on vain ylpeä minusta kun pystyn siihen. Sunnuntaista en vielä tiedä. Jos lähden porukoilta vasta iltapäivällä joudun luultavasti syömään lämpimän ruoan mutta jos en, syön kotona vasta puuroa ja hedelmiä.

Perjantaina pääsen myös vaa'alle ! Ensimmäistä kertaa yli kahteen kuukauteen :o Olen kyllä käynyt porukoilla muuton jälkeen mutta en ole uskaltanut punnita itseäni. Joka kerta on ollut niin paksu olo. Pelkään, etten ole laihtunut yhtään. En kyllä tiedä mitä teen jos mitään ei ole oikeasti tapahtunut. Viimeisin paino jonka tiedän oli 52,3kg eli noin kymmenen kiloa liikaa.. Unelma olisi jos olisin jo päässyt viidenkymmenen kauniimmalle puolelle. Siksi tsemppaan nyt tämän viikon täysillä jotta perjantaina voin hyvillä mielin astua vaa'alle. Vaatteiden perusteella uskoisin että tuo ykköstavoite on saavutettu mutta eihän sitä koskaan tiedä. Huoh, täytyy oikeasti ostaa se vaaka tänne. Ei tällaista epätietoisuutta kestä!

Ajattelin että voisin ottaa mitat aina kuukauden ensimmäinen päivä ja kuvia vaikka kahden kuukauden välein niin näkisi tapahtuuko mitään kehitystä. Varsinkin jos ei ole rahaa ostaa sitä vaakaa. Tämän kuun mitat ja kuva löytyvät viime viikon postauksesta eli seuraavan kerran siis joulukuun ensimmäinen päivä :)

Kommentoinkin xoxo:n blogiin siitä detox-kuurista jonka ajattelin myös aloittavani. Ehkä myöhemmin, ei mun aamut vain tällä hetkellä lähde käyntiin ilman kahvia :D Tänään piti myös lopettaa polttaminen mutta turvotusvitutuksen takia ei sekään onnistunut. Terveelliset elämäntavat kunniaan <3

Kohta lähden treeneihin ja illalla subilta tulee Little miss sunshine jonka ajattelin katsoa. Huomiseen siis rakkaat lukijat !

think thin, starve on <3

all the crazy shit I did tonight

Kiitos kannustavista kommenteista <3 Ne auttaa mua tosi paljon "eteenpäin".

Ilta meni siis paremmin kuin hyvin. En syönyt mitään. Join bileissä vajaan pullon valkoviiniä ja yhden karpalolonkeron, yhden drinkin ja lonkeron baarissa. En ikinä laske kaloreita alkoholista joten... Tavoitetta enemmän tuli ikävä kyllä juotua. Tanssin kuitenkin suht paljon eli se korvaa vähän tuota juotua energiaa.

Koska rahatilanne oli vähän heikko kävelin baarista kotiin. Vajaa seitsemän kilometriä. Nakkikioskille asti seurana oli kaksi jätkää joista toinen ruoan jälkeen kääntyi kotiin päin kävelemään saman matkan kuin olimme jo kävelleet baarista snägärille :) Kioskin myyjä tarjosi minulle ilmaiseksi hampurilaista mukaan mutta pysyin lujana ja kieltäydyin. Siitä eteenpäin jatkoin matkaa toisen jätkän kanssa vielä pari kilsaa kunnes risteyksessä käännyimme eri suuntiin. Meillä oli kivaa ja juttu luisti.

Nyt nukkumaan kun kellokin lähenee jo viittä. Huomenna sitten sitä esseen kirjoittamista.. Huoh.

blue smoke & sleepless night

Eilinen nukkuminen puoli kuuteen kostautui sitten yöllä.. neljän aikaan olin vielä aivan pirteä mutta yritin silti nukkua. Aikani sängyssä pyörittyäni päätin ettei siitä tulee mitään. Nousin ylös, kokeilin muutamat vanhat farkut. Ne sopivat vähän paremmin kuin kuukausi sitten. Kävin tupakalla ja jumppasin vielä vähän. Päivällä olin tehnyt 100x suorat ja vinot vatsalihakset molemmille puolille, alavatsoja 150, kylkiä 50 molemmille puolille, 50x sisä- ja ulkoreidet molemmilla jaloilla, 50 pakaraliikettä molemmilla puolilla + venyttelyt. Yöllä tein samat ja lisäksi vielä sata lantionnostoa. Sitten menin takaisin nukkumaan kellon ollessa noin puoli kuusi. En nukahtanut vieläkään kunnolla mutta jossain vaiheessa olin onneksi sammunut. Heräsin lopulta kahdeltatoista eli sain nukuttua vajaat kuusi tuntia.

Nyt juon aamukahvia ja äsken kävin tupakalla. Tämän jälkeen luvassa kämpän siivous. Sitten vähän taas jumppaamista, suihku ja laittautuminen. Pitäisi käydä tänään apteekissa hakemassa buranaa ja perusrasvaa, alkosta valkoviiniä illaksi, kaupasta jotain bileitten nyyttäripöytään, kurkkupastilleja, ehkä tupakkaa, riippuu kuinka paljon tuossa askissa on jäljellä. Jos ja kun tuosta jää vielä aikaa pitäisi lukea yhtä kirjaa koulua varten, essee siitä piti palauttaa keskiviikkona ja tapani mukaan olen taas ajoissa :D Kuuden aikoihin pitäisi lähteä.

Eilinen meni taas ihan perseelleen. Söin sittenkin ja söin vielä vähän lisääkin, oksensin, join vettä, söin vieläkin, oksensin niin kauan että kurkku tuntui kuolevan. Join vielä paljon vettä. Onneksi tänään aamulla maha ei ollu hirveä turvonnut. Ja aamukahvi, tupakka ja liikunta saa onneksi vatsan toimimaan eli iltaan mennessä olon pitäisi olla suht fine. Toivottavasti. Tänään onneksi syömättömyyspäätös pitää. En ikinä syö jos illalla on menoa, en halua eikä tee mieli, haluan vain näyttää parhaimmaltani.

Nyt pari iltaa, oikeastaan keskiviikosta lähtien on ollut tosi paska fiili henkisesti. Olen itkenyt enemmän kuin pitkiin aikoihin. Haluaisin niiiin paljon puhua kaikesta jollekin. Mutta kun alan käydä kavereita läpi, en löydä ketään jolle voisin puhua. Vanhassa kaupungissa asuvista kavereista en ole kellekään puhunut näistä asioista enkä halua nytkään. Hei arvatkaa mitä, olen ollut henkisesti ihan rikki koko sen kolme vuotta kun ollaan tunnettu, pidän naamalla feikkihymyä koko ajan enkä ole kertonut totuutta. Eikö olenkin kivaa? Ei, en voi puhua heille. Olen koko syömisvammailuhistoriani aikana puhunut tästä vain kahdelle, ehkä kolmelle ihmiselle. Yksi heistä oli paras ystäväni ennen kuin hän alkoi seurustelemaan. Nykyään nähdään tosi harvoin enkä enää kerro hänelle mitään henkilökohtaisia asioita. Tästä asiasta puhuin hänelle kerran lukion ensimmäisen vuoden keväällä yhtenä iltana kun olin aivan maassa. Avauduin kaikesta ja hän lohdutti. Tuon illan jälkeen hän ei ole ottanut asiaa kertaakaan esille, enkä minäkään halua, se tuntuisi vain huomion kerjäämiseltä.

Viime keväänä avauduin oksentelusta kännipäissäni parille ihmiselle, mutta heille en voi tästä puhua, sillä vakuutin heidät kesällä etten enää leiki ruoan kanssa. Nyt jos kertoisin että kaikki on mennyt taas pahemmaksi, toinen heistä ehkä kertoisi siitä muille kavereilleni. Toiseen kyllä luotan, mutta häneen en ole ollut lukion jälkeen enää yhteydessä hirveästi muuton takia.
Viimeisenä jäljelle jää yksi jätkä, kehen tutustuin joskus 15-vuotiaana. Hänelle olen alusta asti puhunut kaikesta. Ei vain nähdä hirveän usein, oikeastaan ei ikinä. Näiden neljän vuoden aikana ollaan nähty kunnolla ehkä alle kymmenen kertaa. Soitellaan ja tekstaillaan kyllä usein. Hän ymmärtää tilanteeni ja tietää mitä sanoa missäkin kohdassa. En vain haluaisi vaivata häntä taas näillä asioilla.

Päädyin kuitenkin laittamaan hänelle viestin torstai-iltana, että helvetti on taas päässyt irti, pahempana kuin aikoihin. Hän ymmärsi, lohdutti, sanoi että riitän tällaisenä, että voisin mennä sinne yöksi jos asuisin vielä siellä päin. Sanoi oikeat asiat, jälleen kerran. En tiedä mitä tekisin ilman tuota jätkää. Täällä blogissa tiedän että tekstejäni lukevat ovat samassa tilanteessa, ymmärtävät. Mutta on ihan eri asia saada tuollainen kommentti tämän maailman ulkopuolelta, joltain joka oikeasti tuntee sinut.

Blogista on kyllä viime aikoina tullut oikea henkireikäni. Pakko päästä lukemaan, mitä muille kuuluu, päivittämään mitä minulle kuuluu. Koska, kukaan muu ei voi oikeasti ymmärtää.

stay strong beauties <3

pää räjähtää

reverse thinspo..

Tänään en mennyt kouluun enkä minnekään muuallekaan. Heräsin vasta tunti sitten, sillä järkyttävä migreenikohtaus iski aamulla kun olisi pitänyt herätä. Naama täyteen särkylääkkeitä siis ja takaisin nukkumaan. Kurjaa, ei ole pitkään aikaan ollut noin pahaa. Tuntui että pää räjähtäisi, silmiä ei voinut pitää paria sekuntia kauempaa auki ja oksetti koko ajan. Nyt sentään helpotti jo vähän.

Mutta ei jotain pahaa ellei hyvääkin. Ei ainakaan ole tehnyt mieli syödä mitään eikä tee vieläkään. Jos illemmalla olo muuttuu voin ottaa sitä jogurttia ja mehukeittoa. Ja huomenna ei mitään.

Nyt kun sain kahvia ja tupakkaa fiilis on jo parempi. Kohta voisin jumpata vähän, lenkille en viitsi enää lähteä sillä nyt siellä on kaikki koiranulkoiluttajat liikkeellä. En tykkää jos muut näkevät kun puhisen pururadalla. Ja on sen verran heikko olo vielä etten uskalla tänään rehkiä enempää.

Ihanaa viikonloppua kaikille lukijoille <3

oops I did it again

Tiistai tosiaan.. teiän neuvot oli hyviä ja niin mun ois pitäny tehdä. Mutta. Koulussa söin sitten illalla neljä karjalanpiirakkaa. Okei, ei välttämättä hirveän paha, mutta huono silti. Mutta. Sen lisäksi join neljä siideriä ja yhden bissen. Ja vaikka lupasinkin laskea taas kaloreita niin tuolta illalta en uskalla. Jos luulette että tuo oli paha, niin lukekaapa seuraava: Aamulla kun heräsin, huomasin, että paistinpannu oli käytettynä liedellä, vieressä tyhjä kanapaketti, papupurkki ja makaronipussi. Siis anteeksi mitä?! En muista syöneeni yöllä kotiin tultuani mitään mutta todisteet puhuvat puolestaan.. Kauhea vitutus siitä vieläkin.

Keskiviikkona kun heräsin päätin, että nyt en sitten syö. Hyvin meni iltaan asti, kavereita tuli käymään ja syötin niille cosmon mukana tulleet karkit. Kun ne lähti siinä yhdeksän aikaan ajattelin että voisin sittenkin syödä ananasmurskaa ja rahkaa. Otin ne lautaselle ja tajusin kuinka kivaa syöminen onkaan. Nälkä ei ollut, ei tehnyt edes mieli ruokaa. Mutta. Silti tilasin alakerrasta pizzan. Tungin koko saatanan rasvalätyn sisääni ja mia tuli taas käymään.

Tänään sama. Erehdyin käymään kaupassa ja ostin ties mitä paskaa. Söin ilman mitään tunteita ja päästin mian taas vierailulle. Kaikki oli niin helppoa. Sama tuttu tunne. Helpotus, kun ruoan saa ulos. Epämääräinen moska vessanpöntön pohjalla. Silmistä vuotava vesi. Onnellisuus.

En halua takaisin tuohon. Olin oksentamatta monta kuukautta. Päätin etten tekisi sitä enää täällä uudessa paikassa. Toisin kävi. Nyt on toisaalta paska fiilis, toisaalta hyvä. En tiedä miten jatkaisin. Tällä hetkellä suunnitelma on etten syö huomenna kuin korkeintaan jogurttia ja sitä mustikkakeittoa, lauantaina en mitään kun on ne bileet. Jos tuo päätös pitää ei tule oksennuksen tarvetta. Katsotaan sitten uudestaan.

Näiltä kolmelta päivältä ei nyt ole kaloreita ylhäällä, kun en ole varma mitä olen syönyt ja kuinka paljon olen saanut ulos.

Huomenna on parempi päivä, pakko olla. Eihän tässä muuten olisi mitään järkeä.

Ja tervetuloa uudet lukijat <3

rainy morning

Kuka haluaa arvata meninkö aamulla sinne lenkille ? No enpä tietenkään. Heräsin kyllä puoli seitsemältä mutta vilkaisu ulos sai minut kaivautumaan peiton alle tiiviimmin. Päätin siellä maatessani että kun tulen koulusta kotiin, käyn pienellä lenkillä, teen vähän lihaskuntoa ja venyttelen. Sitten suihkuun ja takaisin koululle.

Se on kyllä vielä arvoitus, miten syön illalla. Teenkö alkuperäisen suunnitelman mukaan ? Syönkö koululla mutta en kotona ? Pidänkö huomenna paaston ? Ja saankö juoda siellä yhtään ?

Jos joku jaksaisi kertoa mielipiteensä olisin todella kiitollinen ! :)

Nyt tämä norsu raahaa perseensä ja kahvikuppinsa parvekkeelle, polttaa aamutupakan ja lähtee kouluun. Iloista tiistaita kaikille ! <3

welcome hell, welcome new better life !

Taas se alkaa. Kolmen vuoden tauon jälkeen. Alan taas laskea kaloreita. Tein sitä koko yläasteen ja vielä lukiossakin. Sitten lopetin ja aloin elää "normaalisti". Hetken se toimi, mutta nyt taas tajuan että onnistuakseni helvetin täytyy taas alkaa. Ei tästä muuten tule mitään. Aion nyt myös kirjata syömiseni tunnollisesti tännekin, vaikkei ketään kiinnostaisikaan :D

Tänään siis syöty:

4 kuppia kahvia rasvattoman maidon kanssa 42kcal
1 kuppi kahvia kevyt maidon kanssa 15kcal
350g maustamatonta jogurttia 157,5kcal
2dl mustikka mehukeittoa 16kcal
21 viinirypälettä 134kcal

Yhteensä siis 364,5kcal

Mielestäni aika hyvin. Huomenna suunnitelman mukaan ananasmurskaa ja maitorahkaa. Harmi vain että meillä on koululla huomenillalla jokin tapahtuma, jossa saa ruokaa ja juomaa, siis jotain epäterveellistä ja alkoholia. Saa nähdä miten käy. Yleensä olen siellä juonut ainakin kolme siideriä ja vielä syönytkin jotain. Viimeksi täytettyjä croissanteja. Tiedän, että siinä tilanteessa kun muut syövät, on todella vaikea kieltäytyä. En halua pilata tätä viikkoa nyt tuolla kun on muuten niin selvät suunnitelmat. Ehkä jos pidän keskiviikkona paaston enkä syö puuroa ? Tai sitten jätän tuon ananasrahkan väliin. Täytyy vielä punnita vaihtoehtoja. Any ideas ?

Tänään mun piti herätä aikaisin jotta ehtisin lenkille ja venytellä. Sänky voitti ja nukuin pitkään. Käveltyä tuli hyötyliikunnan muodossa kuitenkin jonkin verran. Huomenna voisin koittaa herätä kun menen vasta kymmeneksi. Saa nähdä. Keskiviikkona ei ole onneksi koulua niin ehdin lenkille.

Ekan päivän jälkeen viikko näyttäisi onnistuvan. Söin vasta yhdeksän aikaan tuon kaiken kun tulin kotiin. Ei kyllä ollut nälkä mutta ajattelin että jotain pitäisi syödä ettei yhdentoista aikaan tule ahmimiskohtausta. Nyt olen ihan täynnä.

Uusi viikko, uusi elämä, uusi laihempi fattie.

Toivottavasti muillakin lähti viikko hyvin käyntiin ! <3

will I ever be good enough ?

Nyt kaikki tuntuu taas niin turhalta. Syöty on ihan liikaa. En edes kehtaa luetella mitä kaikkea olen ahtanut sisääni. Nyt kaapeista löytyy onneksi vain ananasmurskaa, mehukeittoa, purkki maitorahkaa, maitoa, maustamatonta jogurttia, riisikakkuja, pakastemarjoja, puuroryynejä, papuja ja marinoimatonta kanaa. Niillä pärjään toivottavasti lauantaihin asti.

Tässä ensi viikon suunnitelma, toivottavasti siinä pysytään:
maanantai: kahvia, mustikkakeittoa ja jogurttia
tiistai: kahvia, ananasmurskaa ja rahkaa
keskiviikko: kahvia, paasto tai puuroa ja marjoja
torstai: kahvia, kanaa ja papuja (tällöin on treenit)
perjantai: kahvia, 3 riisikakkua, puuroa, jogurttia, marjoja
lauantai: kahvia, muuten paasto (bileet!) + viiniä
sunnuntai: kahvia, riisikakkuja/ loput kanat ja pavut jos niitä on jäänyt

Eli näillä pitäisi mennä. En ole vieläkään saanut uutta pankkikorttia eli tällä hetkellä rahaa on vain röökiin. Jos se kortti tulee ensi viikolla voi tulla kyllä kiusaus käydä kaupassa.. Nyt kuitenkin kun kirjoitin tän suunnitelman tänne toivottavasti pysyn siinä! Koitan käydä myös ahkerammin lenkillä, haluan sen painon pois läskeistä, en lihaksista. Huomisen treenit on peruttu eli tanssimaan pääsen vasta torstaina.

Sain tänään maailman ihanimman uuden talvitakin <3 se vaan saa perseen näyttämään suuremmalta kuin se onkaan eli sekin inspaa laihtumaan.

Katselin tänään taas itseäni kunnolla peilistä. En tajua miten voin näyttää niin kamalalta. Tummat silmänaluset, ruma nenä, luonnottoman suuri alahuuli, naama muutenkin läikykäs. Kun katsoo alemmas tilanne näyttää vielä pahemmalta: solisluut eivät näy niin paljon kuin pitäisi, kainaloiden kohdalta pursuaa läskiä (milloin tämä tapahtui ?!), maha turvottaa enemmän kuin pitkään aikaan, jenkkakahvatkin tuntuvat suurentuneen, reidet koskevat toisiaan, perse on menettänyt muotonsa.. tuntuu että mulla on läskiä polvissakin.

En todellakaan pidä itsestäni. En siedä tätä olotilaa. Miksi kukaan haluaisi olla tällaisen valaan kanssa ? En ole ikinä seurustellut kunnolla. On ollut vain yhden yön juttuja. Kännissä en jaksa välittää vaikka joku näkisikin ihraiset reiteni. Mutta ei mitään pitkäaikaisempaa. Jossain vaiheessa laitan aina portit kiinni enkä anna toisen koskettaa. Ajattelen vain koko ajan vartaloani, joka ei ole täydellinen. Mutta koska se on sitä ? Will I ever be good enough ?

Näihin pohdintoihin lopetan tämän viikon. Toivottavasti huominen tuo tullessaan jotain parempaa - meille kaikille <3

fuck this shit

Aamulla kahvia ja tupakkaa. Sitten taas tupakkaa. Kreikkalaisessa tsatsikia, miekkakalaa, haudutettua pinaattia, salaattia ja lasi valkoviiniä. Taas tupakkaa. Kotona täysjyvämakaronia ja papuja. Karkkia n.100g. Taas tupakkaa. Ja vielä kerran tupakkaa.

Siinä siis päivän syömiset. Liikaa, tiedän, mutta kunhan porukat lähtee takaisin kotiin en syö pariin päivään mitään. Ne käski vielä huomennakin niiden kanssa syömään. Toi makaroni-papu juttu oli ihan mun oma syy. Kukaan ei pakottanut mutta söin silti. En todellakaan tiedä miksi. Nyt olen juonut pari tuntia vettä koko ajan jotta saisin ne huomenna paremmin ulos. Ja huominen aamukahvi auttaa myös.

Löydettiin äidin kanssa mulle täydellinen talvitakki. Mutta siitä ei ollut tarpeeksi pientä kokoa! Koko 36 oli liian suuri eikä kaupassa ollut enää 34:sta. Olin hämmentynyt mutta iloinen. Nyt vielä kun saisi sen vaa'an että tietäisin mitä painan...

Huomenna taas keskustaan kiertelemään kauppoja porukoiden kanssa ja sitten syömään. Kuulemma ne tulee täällä munkin luona käymään. En kyllä haluaisi. Valittavat kaikesta kuitenkin. Sitten ei kyllä tarvi nähdä niitä vähään aikaan. Menen sinne päin vasta isänpäiväksi. Silloin saan viimeinkin tietää mitä painan jolle saa ostettua sitä vaakaa ennen.

Tosi tylsä postaus nyt. Päivittelinpä kuitenkin vähän :) Huomenna ehkä jotain mielenkiintoisempaa!

oh how time flies when you're... eating.



En tajunnut että meni taas viikko kirjoittamatta. Kauhea kiire ollut vaikka koko ajan pieni ääni huutaa pään sisällä "kirjoita blogiin niin pysyt paremmin ruodussa !!" No nyt sitten kirjoitan..

Viimeisen viikon aikana olen ollut kaksi päivää täysin syömättä, viime lauantain ja keskiviikon. Tiistaina söin vain pari leipää ja rahkaa. Maanantaina kävin porukoilla ja ne ilahtui siitä niin että olivat ostaneet mulle Ben & Jerry'sin jätskipurkin. Rakastan niitä ylikaiken enkä pystynyt vastustamaan kiusausta. Onneksi söin sen lisäksi vain pari ruisleipää. Sunnuntai ja torstai alkoivatu hyvin: noin viiteen asti olin lähes täysin syömättä paria hedelmää lukuunottamatta. Mutta illemmalla päässä napsahti. Päätin ensi etten kirjoittaisi niistä tänne, mutta kun sen ruokamäärän näkee näin "paperilla" tajuan paremmin mikä possu olenkaan ollut. Eli sunnuntai-illalla söin pizzan ja torstai-illalla mäkkärin kanahampurilaisen ja isot ranskalaiset. Hävettää ihan saatanasti.

Mun porukat tuli tänne päin shoppailemaan viikonlopuksia ja raahasivat mut mukanaan eilen syömään ja leffaan. Kiinalaisessa söin paistettua lohta ja riisiä, eli ei kuitenkaan epäterveellisimmästä päästä. Tosin sen jälkeen noiden piti saada jälkiruokaa ja tilasivat mulle jäätelöä vaikka sanoin että olin jo ihan täynnä. Ja niin olinkin, en ole pitkään aikaan syönyt oikein "kunnon ruokaa" noin paljoa kerralla. No, söin siis ne jätskipallotkin ja leffaan iskä osti mulle karkkipussin, söin siitä vähän leffan aikana.

Päätin nyt olla välittämättä liikaa tästä viikonlopusta kun nuo ovat täällä. Tulevat kuulemma huomenna käymään täällä mun kämpillä ja kun ne huomaa että täällä ei ole yhtään ruokaa voin vedota siihen että olen syönyt niiden kanssa koko ajan niin ei ole tarvinnut ostaa ruokaa. Siksi koitan syödä mahdollisimman normaalisti niiden seurassa.

Nyt mua alkoi ahdistaa se ettei mulla ole täällä vaakaa. Alussa oli helpottavaa kun ei tiennyt painoa niin saattoi kuvitella ettei paino olisi tippunut lainkaan ja piti tsempata koko ajan. Nyt taas huolettaa että entä jos se paino ei olekaan tippunut yhtään ? Okei, vaatteet tuntuvat vähän löysemmiltä mutta eivät tarpeeksi. Epätietoisuus ei sovi mulle. Heti kun saan rahaa ostan vaa'an, eiköhän parilla kympillä saa jo jonkunlaisen.

Nyt lähden keskustaan näkemään porukoita. Syömään kreikkalaiseen ravintolaan.

Koitan postailla taas useammin!

Ihanaa lauantaipäivää kaunokaiset <3

I tried to be "normal".. didn't like it.

Pari päivää koitin siis syödä normaalisti ilman huonoa omaatuntoa. Keskiviikkona kaverin kanssa tehtiin kanaburgereita: sämpylän välissä kanafilepihvi, salaattia, kurkkua, tomaattia, ananasta ja majoneesia. Lisäksi syötiin pieni pussi sipsejä. Eilen söin keskiviikon tähteet ja illalla vielä nuudeleita ja ananasmurskaa. Olo oli koko ajan paska ja mietin vain ettei näin saisi tehdä.

Tänään en mennyt kouluun. Aamulla join kahvia ja äsken söin salaatinlehtiä, kurkkua ja ananasmurskaa. Sekaan sekoitin loput siitä majoneesista jotta saisin sen pois. Olisin voinut vain heittää sen roskikseen mutta huomasin että mun maha menee siitä tosi sekaisin. Rangaistus siis sen ostamisesta.

Nyt mulla ei ole yhtään rahaa. Oikeasti. Jotain 20-senttisiä löytyy mutta muuten ei mitään. Ja koska pankit ei ole viikonloppuisin auki eikä mulla ole vielä uutta pankkikorttia en saa rahaa mistään ennen maanantaita. En vois siis ostaa mitään ruokaa. Kaapista löytyy puurohiutaleita, marjoja, mustikkakeittoa, ananasmurskaa ja pilttiä. Ei siis tule ylensyötyä.

Huomenna en syö mitään kun on kaverin tuparit. Illalle mulla on kuoharipullo. Pitäisi nousta suht hyvin päähän koska tänään en syönyt paljoa ja huomenna en mitään. Toivon todellakin, että huomenna olisi vähän pienempi olo. Kauhea turvotus on jatkunut jo pari päivää.

Eipä mulle mitään muuta ihmeempää. Tylsää elämää vaan.

Think thin, beauties <3

I just wanna be drunk

Tästä ei taas tule yhtään mitään. Päässä pyörii tuhat ja sata asiaa mutta en saa niitä järjestykseen.

Maanantain söinkin vielä treenien jälkeen. Riisi-kana-ananasrisottoa. Ei tullut edes huono omatunto sillä nälkä oli valtava ja olin juuri liikkunut. Eilen söin vain koulussa illalla croissantin, jossa oli välissä juustoa, kurkkua, tomaattia ja salaatinlehti. Lisäksi join paljon. Ei se mitään, saipahan ajatukset hetkeksi jonnekin muualle. Eilen tuli myös tanssittua. Tänään menen varmaan lenkille ja huomenna on taas treenit.

Nyt ei ole vielä nälkä. Saa nähdä käynkö tänään kaupassa vai syönkö illemmalla puuroa ja marjoja. Ajattelen ruokaa koko ajan. Kaupassa pyöriessäni kuvittelen millaisen aterian valmistaisin mistäkin aineesta, miltä ruoka maistuisi kielen päällä, tuoksut valtaisivat keittiön, vatsa olisi täynnä... En pysty miettimään mitään muuta kuin ruokaa. En uskalla mennä kauppaan koska pelkään että kontrolli pettää.

Olisi kyllä paljon kirjoitettavaa mutta en saa ajatuksia päästä ulos. Katsotaan myöhemmin uudestaan.

http://www.youtube.com/watch?v=2kyg9wus9AE

dust at dawn

Pikapika postaus näin aamutuimaan :)

Lauantai ei sitten mennytkään syömisen osalta niin loistavasti. Kaveri on alkanut huolehtia että syön kunnolla ja kysyin sitten jossain vaiheessa kai olen syönyt päivällä. Siinä kohtaa olin jo sen verran humalassa etten tajunnut valehdella. Niinpä jouduin syömään kaksi palaa itsetehtyä pizzaa kaverin valvomana. Onneksi illalla tuli tanssittua ja nuo jäivät sitten päivän ainoaksi ateriaksi.

Sunnuntai taasen oli täysi katastrofi! Heräsin aamulla krapulassa ja ainut ajatus pään sisällä oli "ruokaa!" Niinpä lämmitin pannulla perjantailta jääneet pavut ja riisin ja söin sen kaiken perunasalaattin kanssa. Miksi, miksi, miksi, en heittänyt niitä pois silloin perjantaina niin kuin piti ?! Onnettomaksi puolustukseksi voisin tähän heittää että menkkojen takia maha oli järkyttävän kipeä ja tarvitsin lohturuokaa. Mutta kuka sellaista paskaa uskoisi?

Ja aivan kuin tuo ei olisi ollut tarpeeksi. Illalla päässä napsahti (taas). Hain alakerran pizzeriasta paprika, katkarapu, ananas, aurajuusto pizzan ja ahmin sen puolessa tunnissa. Sydämeen sattuu kirjoittaa tätä, mutta se oli ihan hiton hyvää. Tällä viikolla aion oikeasti, oikeasti, onnistua. No more poor excuses. Nyt ei ole onneksi yhtään rahaa eli en voi ostaa ruokaa. Tupakkaa pitäisi saada kyllä ostettua mutta täytyy sitten vain pummia kavereilta..

Kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta nyt en ehdin raapustella enempää. Illalla taas treeneihin ja luultavasti kirjoitan silloin vähän paremmin.

This time I won't let you down.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

uncontrolled lust

Kiitos taas ihanista kommenteista edelliseen postaukseen, kiva saada tukea muilta kun tuntuu että koko maailma potkisi päähän :)

Kuten otsikko jo viittaakin, eilen ei mennyt hyvin. Se jätkä vaivasi mieltä ja olin stressaantunut vähän kaikesta. Päädyin sitten kavereitten kanssa Hulluille päiville kouluun jälkeen. Ja siellähän oli halpaa ruokaa. Jokin napsahti päässä ja ostin juusto-croissantin, paketin kananugetteja, pinaatti-ravioleja, perunasalaattia ja 400g karkkia. En edes pidä nugeteista, enkä täytetyistä croissanteista, enkä noista karkeista mitä ostin. Halusin vain ahtaa sisääni kaikkea epäterveellistä. Ja koska nuo "ruoat" olivat pääasiassa pahoja, ei ainakaan jäänyt sellaista fiilistä että epäterveellinen ruoka olisi hyvää.

Croissantin söin jo bussia odotellessa. Ajattelin vain koko ajan miten pahaa se on ja kuinka haluaisin oksentaa. Kotona keitin nugettien kanssa riisiä. Otin ruokaa syvälle muumilautaselle. Minulla kesti yli tunnin saada se yksi kulhollinen ruokaa alas. En vain pystynyt nielemään sitä. Sen jälkeen söin vielä karkit. Ja sen jälkeen neljä riisikakkua. Nyt maha on sekaisin, sattuu ja fiilis paskempi kuin pitkään aikaan. Miksi? Ennen suhtauduin pahaan oloon syömättömyydellä. Nykyään ahmimalla. Syömättömyydestä tulee parempi olo, ahmimisesta huono. Mitä järkeä on siis ahmia? Pakko saada tähän joku "järki" mukaan.

Halusin eilen illalla niin paljon oksentaa. Halusin saada kaiken sen paskan äkkiä ulos. En kuitenkaan tehnyt sitä. En ole oksentanut nyt pariin kuukauteen, enkä halua takaisin siihen tilanteeseen missä olin kesällä, jopa omenan syömisen jälkeen oli pakko oksentaa, sydämestä sattui koko ajan ja kurkku oli naarmuilla. Kyllä mä pystyn tähän muutenkin. Pakko.

Tänään olen juonut paljon kahvia enkä syönyt mitään. Kohta pitäisi alkaa valmistautua kaverin tupareihin. En aio syödä mitään. Käyn vain alkossa ostamassa viiniä tai kuoharia ja kalorit juomista saavat riittää. Muutenkin turvonnut olo menkkojen ja eilisen takia niin ei mulla ole mitään syytä syödä. Jos nälkä tulee, juon vettä.

Kirjoitan huomenna jos tämä päivä onnistuu suunnitelmien mukaan. Jos ei, en ehkä kehtaa tulla kertomaan epäonnistumisestani. Katsotaan siis huomenna.

<3

Let it go

Kiitos taas kommenteista. Tiedän, ettei lukijoilta tarvitsisi pyytää anteeksi, itseänihän varten tätä kirjoitan. Silti tuntuu, että olen jotenkin vastuussa teille. Siksi epäonnistuminen tuntuu pahalta ja syyllistävältä. Te odotatte, että onnistun. Ja minähän onnistun.

En oikein tiedä miten menee. Maanantaina menin sittenkin treeneihin. Ja illalla söin vielä mysliä. Silti maha tuntui aamulla tyhjältä. Tiistaina en tehnyt mitään ihmeellistä. Söin kasviswokkia ja mysliä. Keskiviikkona maha tuntui taas tyhjältä ja söin päivän aikana kaksi karjalanpiirakkaa, kasviswokkia, mysliä ja riisikakkuja. Tänään maha ei tuntunut tyhjältä. Nyt olen syönyt yhden ruisleivän koulussa (juustoa, salaatinlehtiä, kurkkua, tomaattia ja voita). En syö tänään enää. Mennään kavereitten kanssa yksiin opiskelijabileisiin ja illalla tulee juotua varmaan jonkin verran. Nyt juon kahvia, jotta saisin ruoansulatuksen vähän käyntiin.

Tuntuu, että maha on pohjaton. Miten muuten se voisi tuntua tyhjältä iltaisten hiilihydraattiahmimisten jälkeen? Ei kiva. Nyt mulla ei onneksi ole kotona kuin kaksi purkkia ananasmurskaa, litra mustikka mehukeittoa ja riisikakkuja. Niillä pärjään ainakin lauantaihin. Silloin on taas bileet. Mulle on aina hyvä jos menen illalla johonkin juhlimaan, koska silloin en syö päivällä kuin vähän. En halua, että maha turvottaa yhtään, ihmisten katsovan läskejäni tai vielä pahempaa, jonkun tuntevan ne.

Katsottiin koulussa jokaisen tekemät esittelyvideot itsestään. Pelkäsin tilannetta hirveästi etukäteen. Pelkäsin, että näytän valaalta isolla valkokankaalla, että leviäisin kuvan yli. Outoa kyllä, näytin suht normaalikokoiselta. Miksei minulta silti tunnu siltä? Eilen ostin uudet farkut ja ne olivat muuten sopivat, mutta vyötärön kohdalta läskit pursusivat yli. Ostin ne silti. Onpahan taas uusi tavoite.

Ja sen jätkän kanssa kaikki on lopullisesti ohi. Poistin numeron ja kaikki viestit puhelimesta, etten vain enää ottaisi yhteyttä. Keskityn nyt sitten omaan elämääni. Laihdutukseen. Jos vielä joskus törmään häneen niin ainakin näytän mahdollisimman hyvältä ja laihalta. Täydelliseltä. Näkeepähän mitä menetti.

Nyt täytyy vielä käydä suihkussa ja laittaa naama kuntoon illaksi. Tonight's gonna be a good night.

Stay strong my loves <3

Do you feel cold and lost in desperation

you build up all the failiures all you've known
remember all the sadness and frustration

and let it go, let it go.

fear of slowly dying

Tuli taas pieni tauko postauksissa. Tuntuu että kaikki menee taas päin helvettiä. Ne fuksiaiset meni ihan penkin alle. Join liikaa ja hukkasin kaikki tavarani. Sen jälkeen olen vain syönyt. Ja syönyt. Ja syönyt vielä vähän (paljon) lisää. Tuntuu että koko saatanan maailma kaatuu niskaan.

Katsoin eilen itseäni pitkästä aikaa kunnolla peilistä. Aloin itkeä. Kasvoihin olen vihdoinkin edes hieman tyytyväinen. Mutta reisillä voisi ruokkia pienen kylän. Maha vain paisuu paisumistaan ja levenee yli peilin laitojen. Paska olo.

Nyt on kylmä. Ja sydämestä ja mahasta sattuu. En ole vielä syönyt tänään mutta kohta ajattelin tehdä smoothien. Banaani, viinirypäleitä, persikka, jogurttia ja marjoja. Saa edes jotain vitamiineja ja kuituja. Muuta en suuhuni tänään pistä. Enkä huomenna. Keskiviikkona ehkä tonnikalaa. En ole ansainnut ruokaa. En ennen kuin voin katsoa peiliin ilman kyyneleitä. Vaaka väitti että olisin laihtunut mutta ei se kyllä missään näy.

Se jätkä vaivaa taas mieltä. Kävin viikonloppuna siellä päin, oli sovittu että nähdään lauantaina. Yritin sitten soittaa ja laittaa viestejä. Ei vastausta. Myöhemmin illalla saan viestin ettei hän ollut katsonut kännykkää eikä enää jaksa lähteä mihinkään. Kiitos taas. Hän itse sanoi että haluaa nähdä, tietää että minä haluan nähdä. Miksi siis on niin vaikeaa tehdä niin? En ole menossa sinne päin kuin ehkä kuuden viikon päästä seuraavan kerran. Ilmoitin senkin hänelle mutta en saanut mitään vastausta.

Pakko vaan koittaa keskittyä laihduttamiseen ja kouluun ja näihin kavereihin.

Pitäisi mennä treeneihin mutta en pysty edes seisomaan suorassa kivun takia. Saa siis nähdä menenkö vai en. Tiedän että treenien jälkeen olo on aina parempi. Nyt en kuitenkaan usko että liikunta auttaa kun sydän meinaa hypätä ulos rinnasta. Ehkä menen vain lenkille myöhemmin illalla ja katson huomenna uudestaan.

Anteeksi tosiaan tämä tauko ja se, että epäonnistuin taas.
Stay strong beauties <3

doing better - for real

Kiitos coldie ja xoxo kommenteista edelliseen postaukseen :) Tosiaan, ainakin nyt mun suunnitelmat näyttää onnistuvan, toivottavasti se myös jatkuu näin. Ja todellakin, tunteisiin tarvittaisiin on/off -nappi! Nyt pystyn hyvin pitämään ajatukset erossa siitä jätkästä mutta jos se ottaa jossain vaiheessa taas yhteyttä tiedän että luultavasti sorrun taas.. Musta täytyy tulla vahvempi.

Tä päivä meni paremmin kuin hyvin. Vaikka nukuin pommiin ja samantien koulun ohi :') Sain kuitenkin koottua vkoloppuna ostetut parvekekalusteet, siivottua keittiön ja tehtyä koulujuttuja. Eikä missään vaiheessa tullut nälkä. Treenit jätin väliin koska oli niin paljon muuta hommaa, mutta kävin lenkillä kaatosateessa. Rakastan syksyä ja sadetta. Oli jotenkin puhdistava kokemus. Lenkin jälkeen päätin että täytyy syödä. Söin siis purkin tonnikalaa, kolme punajuurta ja 100g kurkkua. Kaiken kaikkiaan 255 kcal koko päivänä! Hyvä minä. Nytkin on täysi olo mutta juon vettä jotta aineenvaihdunta toimii.

Huomenna kouluun kahdeksitoista. Illalla lenkki ja ananasta. Projektisuunnitelma pitää palauttaa torstaina eli sitäkin täytyy tehdä. Lisäksi pitäisi lähettää työhakemuksia, sillä opintotuella ei paljon eletä.

Nyt on parempi fiilis kuin pitkään aikaan. Ihan kuin uusi alku olisi vihdoinkin alkanut. Ehkä siksi että nyt mulla ei ole "vanhassa" paikassa enää mitään kun päätin unohtaa sen jätkän. Tietysti kaverit mutta ne ei aiheuta mulle stressiä.

Tästä on hyvä jatkaa, hyvää yötä rakkaat lukijat, huomiseen <3

Samantekevää

Tä päivä meni siis paastolla. Piti mennä treeneihin mutta oli tosi huono olo, pyörrytti. Ajattelin että syön jotain ja lähden sitten. Avasin purkin ananasmurskaan ja melkein laitoin lusikallisen suuhun, kunnes tajusin, ettei mulla ollut yhtään nälkä. If hunger is not the problem, why would food be the solution?  Kaadoin ananakset purkkiin ja laitoin jääkaappiin odottamaan nälkää.

Lähdin sittenkin kävelylle sillä treeneihin en olisi siinä kunnossa selvinnyt. Kävin kaupassa ostamassa ruoat ainakin tälle viikolle, pitäisi riittää myös ensi viikolle. Kaksi purkkia tonnikalaa vedessä, kolme tölkkiä ananasmurskaa, kaksi litraa valion vähäkalorista mehukeittoa, kurkku, punajuuria, rasvatonta maitoa, tupakkaa. Lisäksi kaapista löytyi tölkki ananaspaloja.

En syö koulussa tällä viikolla. Torstaina ostan sieltä ruisleivän aamulla jos on nälkä. Muuten syön huomenna puoli purkkia tonnikalaa, pari palaa punajuurta ja kurkkua ennen treenejä. Keskiviikkona ananaspaloja ja mehukeittoa. Torstaina se ruisleipä. Perjantaina taas ananasta ja mehukeittoa. Lauantaina tonnikalaa ja punajuurta. Sunnuntaina myös. Huomenna menen treeneihin, keksiviikkona lenkille ja torstaina on fuksiaiset eli tulee tanssittua. Päätin etten juo paljon. Ostan valkoviiniä päiväksi ja illalla ehkä pari drinkkiä. Ei olisi edes varaa enempään. Lisäksi joka aamu kahvia ja illalla ehkä vihreää teetä.

Samalla linjalla jatkan ensi viikolla ja kun ruoka loppuu pidän paaston ja sitten katson uudestaan missä mennään. Pitäisi jaksaa. Nyt ei ainakaan ole nälkä. Ennemminkin täysi olo, ei tee yhtään mieli syödä. Juon vain vettä. Kohta pitäisi mennä nukkumaankin että jaksaa herätä aamulla kouluun.

Kyllä tä tästä. Toivottavasti muillakin alkaa mennä paremmin <3

if hunger is not the problem, why would food be the solution ?

Sekaisin taas. Päivä lähti ihan kivasti käyntiin kun mentiin ikeaan ostamaan mulle hylly ja kulhoja ym. Kun tultiin kotiin veli alkoi kuittailemaan jostain mitä sanoin. Ei olla oltu kovin läheisiä pariin vuoteen ja nykyään ei puhuta melkein mistään. Se kuitenkin sattui ja vaikka olin päättänyt yrittää olla ilman tupakkaa koko vkolopun niin nyt en kestänyt. Lähdin siis kävelylle ja rauhoitin mieleni.

Illalla meille tuli lisää kinaa jostain asiasta. Nyt vitutuksen paransi ruoka. En tajua miksi. Syödessäni ajattelin että tä on väärin, sun ei pitäisi tehdä tätä, kadut myöhemmin kuitenkin etc. Silti söin. Kaksi palaa paahtoleipää, ruisleipää ja sämpylää, kaikissa päällä voita ja juustoa. Lisäksi hedelmiä ja rahkaa. Ällöttää. Siirrän luultavasti vaa'alla käyntiä seuraavaan kotikäyntiin. En vain pysty astumaan sille tällaisena. Parempi olla epätiedossa ja kuvitella ettei laihdu mihinkään (mikä on luultavasti totuus) niin ainakin pysyy tahdonvoima vahvempana.

Tuo otsikon lause on pyörinyt päässä ahmimiskohtauksesta asti. Miksi paha olo täytyy tappaa ruoalla jos nälkä ei ole se ongelma? Huomenna siis paasto ja tiistaina aloitan jotain uutta. Ei tästä tule muuten mitään. Huomenna voisin mennä myös treeneihin jos pääsen lähtemään täältä tarpeeksi aikaisin. Täytyy myös herätä aikaisin sillä kahteentoista mennessä täytyy palauttaa yksi koulujuttu jota en ole vielä edes aloittanut. Järkevää siis kirjoittaa blogia puoli kahden aikaan.

Tajusin muuten että se kaveri jolle voisin puhua melkein mistä tahansa, ei ehkä olekaan niin loistava kaveri kuin luulin. Olen kuunnellut hänen juttujaan miehistä ja kaikesta muusta keväästä asti ja koittanut parhaani mukaan auttaa. Nyt kun mua on vaivannut tuo yksi asia tosi paljon niin en ole saanut häneltä samanlaista tukea. Tai jos jotain olen saanutkin niin se on enemmän sellaista "joo mulla oli ihan sama tilanne sen ja sen kanssa silloin kun..". Kyllä mä tiedän että mulla on miesrintamalla ollut vähän hiljaisempaa kun ei ole jaksanut kiinnostaa, mutta silti ärsyttää että mun jutut kääntyy aina takaisin hänen juttuihinsa ja yhtäkkiä mä olenkin taas siinä kuuntelijan roolissa. Tykkään olla hänen kanssaan ja kaikkea, mutta just nyt tuntuu siltä etten jaksaisi. Tiedän että huomenna hän soittaa ja kertoo edistymisestään uuden jätkän kanssa ja että onko vanhan kanssa asiat selvinneet. Ehkä en puhu mitään omista asioistani niin pääsen helpommalla.

Onneksi huomenna kun pääsen kotiin siellä ei ole mitään ruokaa. Nyt juon tuon viinipullon loppuun ja laitan kellon soimaan yhdeksäksi jotta ehdin tekemään ne koulujutut.. Hyvää yötä ihanaiset, together we can make it through somehow <3