Lauantaina bileissä meni ihan hyvin. En syönyt koko päivän mitään ja illalla oli melkein jopa kevyt olo. Kun lähdimme baarista jatkoille nappasin joltain pari ranskalaista. Seuraavana aamuna/päivänä raahauduttiin krapulassa kauppaan ja läskeilyksihän se meni. Sipsejä ja juustoa. Lisäksi kun lähdin illalla kotiin ostin vielä ananasta, raejuustoa ja kaksi muna-riisipasteijaa. Onneksi tuli tanssittua ja metsästettiin taksia joku puolitoista tuntia la-su yönä eli siinäkin paloi jonkun verran kaloreita. Onnistuinpa saamaan vielä kauhean flunssan ja kurkkukivunkin sinä yönä, jes.
Tänään en flunssan takia raahautunut kouluun vaan nukuin johonkin neljään asti. Alas on mennyt kahvia, tölkki valkoisia papuja tomaattikastikkeessa, viisi juustosiivua, rusinoita, marjoja ja mehukeittoa. Huomenna en syö mitään. Keskiviikkona kananmunan valkuainen ja puuroa ja mehukeittoa. Torstaina jääkaappi tyhjäksi eli n. 2 litraa mehukeittoa ja perjantaina porukoille joululomaksi. Se läskeily pelottaa jo nyt, mutta onneksi porukat on töissä sen koko jouluviikon niin voin väittää että olen jo syönyt päivällä ja iltapalat koitan jättää mahdollisimman vähiin.
Mua ahdistaa ihan tajuttomasti. Tuntuu että kaikki kaatuu päälle eikä mistään tule mitään. Liikaa kouluhommia, liikaa tekemättömiä asioita, liikaa stressiä, ihmisiä, ihmissuhteita ja kaikkea. Haluaisin vain nukahtaa ja herätä maailmaan, jossa kaikki ongelmat olisi ratkaistu ja voisin vain keskittyä tähän laihduttamiseen ilman häiriötekijöitä. Vaikka hetken olisi hauskaa kavereiden kanssa tai niin kuin äsken kun elokuvaa, sen jälkeen on taas entistä tyhjempi olo. Haluan ja tarvitsen jotain, jonkun. Ja olen juuri niin tyhmä, että uskon että kun olen laiha, maailma maalautuu eteeni sateenkaaren väreissä, kaikki ongelmani ovat historiaa ja taivaalta sataa rahaa.
Tiedän, ettei se mene niin, mutta jotenkin siitä on tullut mulle niin suuri asia, etten osaa enää ajatella muuta. Voin hyvin myöntää että tä on mulle sen suuruinen pakkomielle, etten pysty rauhoittumaan ennen kuin saavutan sen. Ja kun se on saavutettu eikä elämä muutukaan täydelliseksi, en tiedä mitä tapahtuu. Luultavasti romahdan täysin.
Vielä vähän tyhmempää tästä kaikesta tekee se, että mulla periaatteessa oli kerran kaikki se, mitä nyt tavoittelen. Painoin 42kg ja kaikki meni hyvin. Olin silloin muuten vain niin sekaisin, ettei mistään tullut mitään. Ironista kyllä, halusin silloinkin vain laihtua ja vihasin itseäni. Saa nähdä riittääkö tuo paino nyt. Asetin itselleni jonkin näköiseksi aikarajaksi ensi kesän. Silloin saan painaa korkeintaan 42kg. Katsotaan sitten, miltä näyttää. Aikaa on viisi ja puoli kuukautta ja kiloja 7-9 pudotettavana, luulisin. Ajattelin nyt joululomalla uskaltautua vaa'alle ja ainakin ostan oman vaa'an vuoden vaihteessa niin saan sen painonkin sitten tänne blogiin. Motivaatio olla syömättä on heti paljon suurempi, kun kaikki suuhun pantu näkyy aamulla numeroina.
Tulipas taas jaariteltua kaikkea turhaa. Luultavasti kun luen tämän aamulla en tajua enää mistään mitään. Toivottavasti joku jaksoi lukea :)
Ja viime postauksen kommentteihin vielä, että siinä glögissä itsessään ei ole niin paljon kaloreita (tiivisteessä 45kcal/100g ja laimennus suhde 1/3 eli valmiissa glögissä alle 12kcal/100g). Rusinoissa kaloreita kuitenkin 320kcal ja manteleissa 600kcal eli niistä se ahdistus lähinnä johtui. Sokeritonta glögiä voisin kyllä kokeilla joskus, mutta siihenkään en enää lisää mitään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti