En ole kirjoittanut, en lukenut muiden blogeja enkä välittänyt mistään. Tuntuu ettei millään ole taas väliä. Viikko sitten olin porukoilla, mutta en taaskaan uskaltautunut vaa'alle. En vain pystynyt. En myöskään ottanut mittoja tai kuvia kuun alussa vaikka se oli tarkoitus. Tuntuu etten vain laihdu. Kylkiluut näkyvät paremmin kuin ennen ja solisluutkin erottuvat paitojen läpi. Silti maha ja reidet tuntuvat paisuvan kuin pullataikina.
Viime viikon syömisiä en enää muista. Kaksi päivää olin ainakin syömättä, mutta porukoilla tuli syötyä taas kunnon ruokaa enemmän kuin laki sallisi. Tällä viikolla maanantaina lasagnea, 8 piparia ja homejuustoa, sipsejä. Tiistaina ruisleipä koulussa, illalla kotona omenapiirakkaa. Keskiviikkona päivällä ei mitään ja illalla bileitten jälkeen omenapiirakkaa, ananasta ja viinirypäleitä. Torstaina koulussa chili sin carnea, riisiä, salaattia ja leipää, illalla kotona pizzaa. En taas tiedä mitä ajattelin. Luultavasti en mitään.
Huomenna kaverilla on pikkujoulut. Tänään olen juonut kahvia ja kohta ajattelin lämmittää glögiä. Huomenna kahvia ja valkkaria. Sunnuntaiksi kaapista löytyy kananmuna (syön vain valkuaisen, en voi sietää keltuaista), pari mandariinia, puuroa, mehukeittoa ja marjoja. Saa nähdä mitä niistä syön. Ensi viikoksi mulla ei onneksi ole kuin vähän rahaa, koska pitäisi joululahjat ostaa. Sen jälkeen tuleekin kauhea mättöviikko, koska jouluna meidän talo on aina täynnä ruokaa. Onneksi se on tiedossa eli morkkiksen voi kärsiä jo etukäteen. Lemppari jouluruokani on rosolli ja sitä voi syödä suht hyvällä omallatunnolla. Täytyy vain koittaa pitää näpit irti suklaasta..
Mulla on mennyt henkisesti aika paskasti viime aikoina. Kuten alussa sanoinkin, mikään ei jaksa kiinnostaa. Haikailen vain vanhoja aikoja, lukion ensimmäistä vuotta. Vaikka mulla silloin tuntui olevan vaikeaa, niin jotenkin silti kaipaan sitä. Niitä kavereita, joka viikonloppuista järjetöntä juhlimista, laihuutta, sitä, ettei tarvinnut ottaa vastuuta oikein mistään. Viihdyn täällä uusien kavereiden kanssa, mutta jotain puuttuu. Tyhjyyttä täytetään vaihtelevasti ruoalla, tupakalla, viinalla, paastolla ja yhden yön jutuilla. Keskiviikkona onnistuin sentään sanomaan yhdelle jätkälle ei. Tuntuu ettei missää ole mitään järkeä.
Vaikka olenkin sitä mieltä, ettei huomiseen kannata lykätä mitään, minkä voisi tehdä jo tänään, aion vuoden vaihteen jälkeen tosissani ottaa itseäni niskasta kiinni. Laihdutuksen ja koulujuttujen kanssa ainakin. Sisäisen tyhjyyden täytän sitten, kun siihen tulee sopiva hetki. Tuntuu jotenkin, että viimeisen teinivuoden päättyminen lisää tätä ahdistusta. Kun olen kaksikymmentä, voin jo ajatella olevani aikuinen. Se ahdistaa.
Koko postaus on yhtä sekamelskaa, niin ovat ajatuksenikin. Toivottavasti joku jaksoi lukea. Yritän nyt päivitellä tänne useammin niin tekstit pysyisivät edes kohtuullisen mittaisina :)
Kiitos uusille lukijoille, nyt alan lukea teidän muiden blogejanne. On kaksi viikkoa kirittävää teidän kuulumisissanne.
hmm, kamppailen kanssasi samoista asioista ja teki tavallaan tosi hyvää lukea viime aikaisia ajatuksiasi. Se ei tietysti ole kivaa, että asiasi eivät ole hyvin ja että sinulla on huono olla. No jos yhtään lohduttaa, pärjäsin eilen pelkillä omenoilla ja nyt olen porukoillani... Tänään olen syönyt: kaksi uunissa paistettua iso karjalanpiirakkaa, oltermannia (8 siivua) kolme pandan lakritsa patukkaa, fami suklaapatukan, geisha caramel patukan, irtokarkkeja makuunista (salmiakkia ja suklaata.. vielä enemmän suklaata), 4 pientä omenaa, rivi fazerin sinistä, kaksi ruisleipää kinkulla ja aamupala-juustolla, pipareita ison purkillisen.. Että näin! Harmittaa ylikaiken.EN ymmärrä miksi sorrun. Nyt ihan kauhea olo, en edes yritä saada niitä ulos mutta tulee itsestään vähän. haluaisin vain nukkumaan ja että huomenna kaikki olisi ohi, ja selviäisi etten ole syönyt mitään. Niin ei kuitenkaan käy. EN ole myöskään päässyt liikkumaan, ulkona on niin kylmä että ei siellä kertakaikkiaan pysty. Huomenna olisi tarkoitus mennä juoksemaan rappusia. EN kyllä tiedä miten paljon se kuluttaa, mutta toivottavasti PALJON:D! Ärsyttävää vain, että huomennakin syömisiäni katsotaan ja on pakko syödä vaikka ei haluaisi. No tiedän jo nyt että sorrun syömään omenia ja salaattia. Suklaa ei enää maistu ja päätin että olen karkki lakossa yli joulun ( toivotonta ), mutta yritän kuitenkin. Näyttäisin sitten hyvältä uutenavuotena, kun muut ovat ähkyinä. Yritä myös sinä, niin voidaan olla yhdessä peiniä:)! Ja koita jaksella, kyllä elämä muuttuu kohta paljon paremmaksi. p.s. söin vielä jäätelöä ja pari susu-palaa aamulla;) hiphei!
VastaaPoistavoi, voin tuntea ahdistuksesi ja kaipuusi aikaisempaan! Aikuistuminen hirvittää ja voin sanoa ettei tää mitään kivaa todellakaan ole! Tosin en tunne itseäni päivääkään vanhemmaksi kuin 20 vuotta täytin, elämäni on aivan samassa tilanteessa ja mikään ei ole muuttunut, paitsi se että kaikki olettavat (minä oletan) että sen kuuluisi muuttua! Muilla miehet, lapset mielessä ja työ...minä opiskelija ilman kumpaakaan noista! =( Enkä oikeastaan edes osaa kaivata mitään muutosta elämääni...Elämäni on tarpeeksi vaikeaa ilman suuria muutoksiakin! Paljon tsemppiä ja voimia! Eikä noi sun ruokailut mitenkään pahasti ole menneet! =) Aika vähän olet syönyt joten ihmekkös jos luut näkyvät selkeämmin!
VastaaPoista