still not good enough

Kylläpäs tänään tekeekin mieli kirjoittaa tänne. Olen jotenkin niin rikki ja hajalla että ehkä ihan hyvä saada edes osa ajatuksista "paperille".

Treeneissä huomasin, että mun kädet on vähän pienentyny. Ihan sama missä asennossa ne on niin lihakset näkyy ainakin vähän. Mutta ei tarpeeksi. Vielä ollaan kuitenkin kaukana siitä mitä ne joskus oli.
Reidetkään ei trikoissa näyttänyt niin pahoilta. Tai siis pahoilta kyllä, mutta ei sentään näyttänyt että housujen saumat ratkeaa kohta.

Maha ja jenkkikset ei kuitenkaan tunnu katoavan mihinkään. Oksetan itseänikin. Treeneissä oli yksi tosi, tosi, laiha tyttö. Se oli niin pieni että ihme että pysyi pystyssä. En tiedä kuvittelinko vain, vai katsoiko hän minua jotenkin säälivästi. No kyllä tällaista punkeroa saa pahasti katsoakin. Ei tee onneksi yhtään mieli syödä tuon takia.

Nyt keitin vettä ja juon vähän vihreää teetä. Huomenna ei pitäisi turvottaa. Saa vielä nähdä mitä teen sen alkoholin ja syömisten kanssa. Toivottavasti keksin jonkin järkevän ratkaisun.

Se jätkä vaivaa mieltä vieläkin, en vain pysty unohtamaan, vaikka parempi olisikin. Senkään takia en halua syödä. Hyvä vain.