23. lokakuuta 2010

oh how time flies when you're... eating.


En tajunnut että meni taas viikko kirjoittamatta. Kauhea kiire ollut vaikka koko ajan pieni ääni huutaa pään sisällä "kirjoita blogiin niin pysyt paremmin ruodussa !!" No nyt sitten kirjoitan..

Viimeisen viikon aikana olen ollut kaksi päivää täysin syömättä, viime lauantain ja keskiviikon. Tiistaina söin vain pari leipää ja rahkaa. Maanantaina kävin porukoilla ja ne ilahtui siitä niin että olivat ostaneet mulle Ben & Jerry'sin jätskipurkin. Rakastan niitä ylikaiken enkä pystynyt vastustamaan kiusausta. Onneksi söin sen lisäksi vain pari ruisleipää. Sunnuntai ja torstai alkoivatu hyvin: noin viiteen asti olin lähes täysin syömättä paria hedelmää lukuunottamatta. Mutta illemmalla päässä napsahti. Päätin ensi etten kirjoittaisi niistä tänne, mutta kun sen ruokamäärän näkee näin "paperilla" tajuan paremmin mikä possu olenkaan ollut. Eli sunnuntai-illalla söin pizzan ja torstai-illalla mäkkärin kanahampurilaisen ja isot ranskalaiset. Hävettää ihan saatanasti.

Mun porukat tuli tänne päin shoppailemaan viikonlopuksia ja raahasivat mut mukanaan eilen syömään ja leffaan. Kiinalaisessa söin paistettua lohta ja riisiä, eli ei kuitenkaan epäterveellisimmästä päästä. Tosin sen jälkeen noiden piti saada jälkiruokaa ja tilasivat mulle jäätelöä vaikka sanoin että olin jo ihan täynnä. Ja niin olinkin, en ole pitkään aikaan syönyt oikein "kunnon ruokaa" noin paljoa kerralla. No, söin siis ne jätskipallotkin ja leffaan iskä osti mulle karkkipussin, söin siitä vähän leffan aikana.

Päätin nyt olla välittämättä liikaa tästä viikonlopusta kun nuo ovat täällä. Tulevat kuulemma huomenna käymään täällä mun kämpillä ja kun ne huomaa että täällä ei ole yhtään ruokaa voin vedota siihen että olen syönyt niiden kanssa koko ajan niin ei ole tarvinnut ostaa ruokaa. Siksi koitan syödä mahdollisimman normaalisti niiden seurassa.

Nyt mua alkoi ahdistaa se ettei mulla ole täällä vaakaa. Alussa oli helpottavaa kun ei tiennyt painoa niin saattoi kuvitella ettei paino olisi tippunut lainkaan ja piti tsempata koko ajan. Nyt taas huolettaa että entä jos se paino ei olekaan tippunut yhtään ? Okei, vaatteet tuntuvat vähän löysemmiltä mutta eivät tarpeeksi. Epätietoisuus ei sovi mulle. Heti kun saan rahaa ostan vaa'an, eiköhän parilla kympillä saa jo jonkunlaisen.

Nyt lähden keskustaan näkemään porukoita. Syömään kreikkalaiseen ravintolaan.

Koitan postailla taas useammin!

Ihanaa lauantaipäivää kaunokaiset <3

1 kommentti:

  1. Vanhemmat tekevät elämän "vaikeaksi" syömisongelmaiselle! Oikeastihan on tosi ihanaa kun yhdessä hyvästä ruuasta nautitaan ja vielä jos se ilmaiseks tarjotaan! Olis ihanaa jos pystyis kaikesta tollasesta tosissaan nauttimaan, mut hyvä kun ees yrität ja syöt, niin sitten taas sitä ankeaa arki elämää kerkii elää myöhemminkin... hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista