Perusarkea

 

Tällä viikolla on tullut käveltyä noin 30km. Käyty zumbassa ja pilateksessa. Eilen tuli levättyä. Piti lähteä lenkille ja piloxingiin, mutta kantapäät oli ihan verillä niin päätin sitten jättää väliin. Tänään jumppasin kotona ja venyttelin melkeen tunnin kun en meinannut taipua saamaan housuja jalkaan. Huomenna aamulla kahvakuula (jos herään ajoissa) ja sunnuntaina varmaan taas zumbaan.

Syönyt oon puuroa, hedelmiä, perunoita, silliä, salaattia ja popcorneja, paljon. Koitin lopettaa polttamisen niin se johti sitten hallitsemattomaan ahmimiseen keskiviikkona. Torstaina turvallinen aski taskuun ja syömiset takaisin raiteille. Ennemmin terveysriski kuin lihominen. Tiedän, että toi kuulostaa ihan kamalalta enkä tykkää, että aattelen noin, mutta tällä hetkellä tä tilanne vaan on noin. Ehkä joku kaunis päivä mä onnistun lopettamaan ilman, että lihon. Yritän varmaan sitten kun oon tavotepainossa.

Tänään alas mennyt lautasellinen kaurapuuroa mehukeitolla (150kcal), omena (50kcal) ja viinirypäleitä. En tiedä tarkkaa määrää, enkä jaksa tarkistaa kaloreita, mutta tuskin meni tänään yli viidensadan. Huomenna varmaan sama setti plus banaani. Illalla kuuntelemaan räppiä paikalliseen. Muutama olut varmaan tulee otettua, mutta liikaa ei voi. Ei ole rahaa hirveästi tuhlattavaksi, ja sunnuntaina haluun treenaamaan enkä sortua krapulassa sohvannurkkaan ja pizzaan.

Jos vielä saisi töitä, niin tuntuu, että tästä elämästä voi vielä tullakin jotain. Ihanaa viikonloppua kaikille, jotka tänne joskus eksyy :)

Yöllinen ruokakatastrofi

Mikähän tätä päätä taas vaivaa? Kuka oikeesti, sängyssä makoillessaan kello kolme yöllä koittaen saada unta, saa päähänsä keittää perunoita? No, jos mä en voi nukkua ni syödään sit! Näinhän mä sitten tein. Keskellä yötä tollasta helppoa purtavaa. Siis oikeesti, mitä helvettiä?

Aamulla piti herätä jo seiskan aikaan, koska tänne oli tulossa jotain miehiä tsekkaamaan pattereita, enkä halunnu olla kotona kun ne tulee. Eli kahvit naamaan ja parin tunnin kävelylenkille ympäri Espoota. Tarkotus oli mennä vielä rantaankin kävelemään, mutta toinen lenkkari päätti alkaa kiukutella ja nyt on kantapäässä rakko. Oli kivaa. Pitkästä aikaa mennä pidemmälle kuin vaan tuohon omalle pururadalle. Aurinko paisto eikä liikkeellä ollut hirveesti porukkaa. Pitäis varmaan koittaa ottaa tavaks. Opetella heräämään aikasemmin ja lähteä heti lenkille. Ehkä jopa totuttaa polvet taas juoksemiseen...

Yöllisen perunakatastrofin jälkeen päätin, että tänään ei syödä. So far so good. Johtuu ehkä siitäkin, että heräsin hetki sit parin tunnin päikkäreilt. Kolmen tunnin yöunet siis kostautu. Toivon kuitenki et uni tulee tänään illal helpommin. Vois sit mennä aamulla salille ja sen jälkeen pikku lenkille jos saan ton rakon kivuttomaks.

Syömiset on yleisesti mennyt ihan terveellisesti. Suurin repsahdus olis edellisen (ei siis nyt juhannus) viikonlopun ravintolasyömiset porukoitten kanssa. Muuten syöny aika perus kotiruokaa. Koittanu muistaa ostaa aina hedelmii. Ainut ongelma viime viikolla tuli, kun teki mieli leipää. Se on ollu aina se mun heikkous, eikä näköjään vielä itsekuri riitä sen syömiseen (nimimerkki pussillinen paahtoleipää yhden päivän aikana). Eli no more bread for me! Pitäis varmaan alkaa oikeesti laskea niitä kaloreita taas.

Parin tunnin päästä menen pilatekseen. En ole ennen koittanu ja nyt sit vihdoinkin päätin kokeilla. Maanantai on mulla ollut aina se lihaskuntopäivä. En tykkään siitä yhtään niin on ollut kiva hoitaa se maanantaina pois alta, ja keskittyä loppuviikko enemmän aerobiseen. Saas nyt nähdä millanen toi on, pitääkö muutta systeemiä ja lisätä liikuntaa. No totta kai täytyy, ethän sä liiku tarpeeks, kato nyt itteäs. Toivottavasti on kiva tunti.

Yleisesti olo on ihan järkyttävän turvonnut, enkä uskaltanu aamulla astua vaa'alle. Täytyy tsempata. Jos nätit kelit jatkuu, ni ois se kiva joskus mennä rannallekin tai jotain.

Oon ollut nyt reilu yhdeksän tuntia ilman röökiä. Olo on, ehkä vähän sekava ja vainoharhainen. Tekee mieli syödä. Eli fiksumpaa ois varmaan käydä ärrällä ja pitää tää paasto. Joo.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

Juhannus tai jotain sellasta

Ei mulla oo oikeestaan mitään sanottavaa. Mun elämässä ei tapahdu mitään. En saanu sitä duunia mistä viimeksi puhuin. Opiskelupaikkaa joutuu venaamaan vielä kolme viikkoa. Mä en osaa elää, tai siltä se ainakin pelottavan usein tuntuu. Lähettelen hakemuksia joka paikkaan, mutta jos ei oo kokemusta kassatyöskentelystä tai asiakaspalvelusta ni bye bye. Enkä oikeen voi muita hommia hakea, kun on se pieni prosentin mahdollisuus, että pääsen opiskelemaan.

On vaan niin tyhjä olo. Täällä mä olen yksiössäni viinapullon kanssa ja kelailen paskaa elämää. Missä vaiheessa kaikki alko mennä väärin. Mutsin kanssa puhuttiin toissa päivänä, ja se ihmetteli kun ei ollut mitään juhannussuunnitelmia. Onks sulla siellä kavereita? Onks sua sentään pyydetty johonkin? Mitä jos tuisit tänne meidän kanssa? Sanoin vaan, että ei varmaan jaksa lähteä mihinkään kauemmas, menee rahaa ja ikkunatki pitäis pestä.

Mä oon nyt asunu täällä melkeen kolme vuotta, mutta eihän mulla ole täällä mitään oikeeta elämää. On kavereita joo, mutta enemmänki just niitä, joita nähdään sillon tällön. Pidetään hauskaa ja juodaan, mutta ei mitään vakavaa. Tai jos jutut joskus meneekin vakavammaks, ni aina löytyy joku kenen kanssa voi ihastella perhosia. En mä pysty mihinkään syvempään ihmissuhteeseen. Pelottaa.

Kaveri pyysi kyllä niiden kanssa juhannusta viettämään, mutta tuntu että se kutsu tuli enemmänki säälistä, kun se tietää, ettei mulla niin hirveästi kavereita täällä oo. Viime juhannuksena taas pääsin mökkiporukkaan yhden muijan pyynnöstä. Se pyyntö tuli siitä syystä, ettei se halunnu olla ainut sinkkunainen siellä. Tai näin mä sen ainakin kelasin.

Haluttais lähteä jonnekin pois. Vähän nyt päätin, että jos ei pääse opiskelemaan niin haen johonkin matkaopaskoulutukseen. Rahatilanteen vuoksi varmaan mun ainut mahdollisuus päästä johonkin kauemmas.

Tuntuu vaan että oon ihan turha. Mulla ei oo mitään merkitystä kellekään tai mihinkään. Osittain toki omasta syystä, mutta ei sitä tässä itsesäälissä vellomiselta huomaa. Onneksi unohdus on palkinto, joka löytyy jokaisen vodkapullon pohjalta.

Hyvää juhannusta!

Valomerkki

Syömiset on mennyt töiden ja välinpitämättömyyden takia vähän niin ja näin. Salilla sentään jaksanu käydä ja paino oli tänään sama ku viime maanantaina. Ei mua oikeestaan ees vituta. Ei ollut sentään noussu ja nyt koitan löytää sen itsekurin takas ni kyl se tästä.

Oon taas mietiskelly aika paljon tätä elämää. Kun on niin paljon haaveita, tavoitteita ja asioita mitä odottaa. Mitä sitten kun ne on ohi? Vähän niin ku hyvän baari-illan lopussa tuleva valomerkki. Kiva ilta ohi ja pitää lähteä kotiin. Koitetaan etsiä jatkoja, jotain keinoja pitkittää sitä mahtavaa fiilistä. Mutta jossain vaiheessa se loppu tulee kuitenkin, ja pitää palata todellisuuteen. Sen jälkeen täytyy keksiä taas jotain uutta.

Mulla oli viime viikolla se pääsykoe. Sen jälkeen tuli just se fiilis, että mitäs nyt. Onneks oli loppuviikko töitä ja viikonloppuna jotain tekemistä. Eilen illalla se kuitenkin iski. Mulla ei jäänyt kovin hyvä fiilis siitä kokeesta enkä luultavasti pääse sisään. Eli taas tulisi yksi vuosi lisää ei mitään. Torstaina on yksi työhaastattelu. Jos en saa sitä duunia ei taas ole yhtään mitään.

Vähän nyt tein sellasen päätöksen, että koitan etsiä töitä kesän ajan ja jos mitään ei löydy, yritän ottaa askeleen johonkin suuntaan. En mä tiedä kyllä mihin päin. Eilen kattelin duunivaihtoehtoja ulkomailta. Tänään tuli mieleen, että mitä jos muutaisi takaisin vanhaan kaupunkiin. Vai olisiko se askel taaksepäin? Nä melkeen kolme vuotta ku oon täällä asunu on muuttanu mua paljon, eli en kyllä palaisi samana ihmisenä.

Ehkä kesän lopulla sit nähdään mihin mun valomerkki mut johdattaa.

Laihdutus nyt ei katoa mihinkään, se tulee varmaan olemaan mun mukana hautaan asti. Huomenna on taas uusi parempi päivä sen suhteen.

Happy days

Tänään mulla on hyvä fiilis. Pelottavan hyvä oikeestaan. Huomenna on pääsykoe ja mä en stressaa. En ainakaan liiaksi. Kyllä mä osaan. Aurinko paistaa ja tuntuu, ettei vatsa oo niin turvonnu ku eilen. Nautin tästä nyt niin kauan ku voin.

Eilen tuli syötyä aamulla puuroa mehukeitolla, päivällä ennen jumppaa ruisleipä, jonka päällä salaattia, kurkkua, tomaattia ja paistettu kananmuna. Illalla samanlainen leipä ja kaksi palaa pinaattipannaria. Tänään sama setti plus omena ja banaani. Illalla jumppaan.

Paino tippunut viikon takaisesta 900g. Oon aika tyytyväinen, koska söin koko viime viikon niin huonosti ja epäsäännöllisesti. Nyt haluun vaan tän kropan kuntoon, mielellään ilman mitään sekoiluja. Siks täytyy koittaa syödä vaikkei oliskaan nälkä. Se menee muuten niin helposti siihen paasto-oksennuskierteeseen. Mä en haluu takas siihen. Viime viikon fiilikset osotti et se ei tee hyvää.

Päivä kerrallaan tai jotain muuta paskaa. Mä saan tän projektin loppuun. Musta tulee onnellinen.

Heliumpallo

 

 

Koko viikko meni samalla kaavalla: 8-9h duunissa, kotiin hetkeks rauhottumaan ja sit lukemista nukkumaanmenoon asti. Ei tarvinnu ajatella mitään muuta. Ei ongelmia.

 

Syötyä tuli liikaa. Mia kävi neljä kertaa iltasella moikkaamassa, vaikkei pitänyt. Nyt täytyy saada kontrolli takas koska vihaan sitä.

 

Nälkä tuntui ekaa kertaa yli viikkoon tänään. Tuli myös pari kyyneltä, vihdoinkin. Ehkä tunteet alkaa tulla takas. Ehkä mä en ookaan täysin turta loppuun asti. Vaikka se ois niin paljon helpompaa.

 

Tänään söin pari palaa ruisleipää, paistetun kananmunan, salaattia ja 3 palaa pinaattipannaria. Eikä edes vituta, koska vaaka näytti illalla vähemmän ku aamulla. Tiedä sit mikä sitäkin vaivaa.

 

Latasin taas salikortin seuraavaks yhdeksäks viikoks. Huomenna vuorossa piloxing. Tulee siitäki jotain täytettä elämään.

 

Päässä soinut nyt pari päivää PMMP:n Heliumpallo. Mulla ei oo heliumia enkä pääse sinne ylös asti. Oon vaan pallo.  Ja jos mulla heliumia oiskin, niin luultavasti päästäisin sen ilmaan noin vain ja satuttaisin taas kaikkia.

 

 

Ei mitään tunteita, ei mitään heikkouksia

 

 

Söin töissä eilen ja toissapäivänä. Keittoa ja leipää, hedelmiä ja pari keksiä. Liikaa. Illalla kotona lisää leipää ja paistettu kananmuna. Liikaaliikaaliikaa.

 

Tänään mun piti syödä jotain. Kaapissa on riisiä, papuja, linssejä, tomaatteja ja puuroa. Mutta mulla ei oo nälkä. Mun ei tee mieli ruokaa. Ei tee mieli mitään. Olo on turta ja tyhjä. Jos joku tunne tästä päivästä pitäisi keksiä, olisi se varmaan pettymys, turhautuneisuus. Pettymys omaan itseen, miksi aina pitää pilata kaikki hyvä. Turhautuneisuus kaikkeen.

 

Ylimääräinen energia meni siivoamiseen. Mun kämppä näyttää nyt siltä kuin täällä asuisi elämänsä hallitseva ihminen. Joku, jolla on palaset kasassa. Sitten tuli luettua kuusi tuntia. Mun on pakko päästä opiskelemaan.

 

Aamun huonon startin jälkeen meni kännykkä kiinni. Mutsille viesti, että elossa ollaan, mutta ei kannata soitella. Oli fiilis, että tänään sillä olisi ollut jotain elämää suurempaa asiaa. Kysyi oonko kunnossa. Sanoin, että täytyy vaan olla yksin. Ehkä huomenna laitan sen taas päälle. Ja huomenna täytyy syödä jotain. Ehkä.