if hunger is not the problem, why would food be the solution ?

Sekaisin taas. Päivä lähti ihan kivasti käyntiin kun mentiin ikeaan ostamaan mulle hylly ja kulhoja ym. Kun tultiin kotiin veli alkoi kuittailemaan jostain mitä sanoin. Ei olla oltu kovin läheisiä pariin vuoteen ja nykyään ei puhuta melkein mistään. Se kuitenkin sattui ja vaikka olin päättänyt yrittää olla ilman tupakkaa koko vkolopun niin nyt en kestänyt. Lähdin siis kävelylle ja rauhoitin mieleni.

Illalla meille tuli lisää kinaa jostain asiasta. Nyt vitutuksen paransi ruoka. En tajua miksi. Syödessäni ajattelin että tä on väärin, sun ei pitäisi tehdä tätä, kadut myöhemmin kuitenkin etc. Silti söin. Kaksi palaa paahtoleipää, ruisleipää ja sämpylää, kaikissa päällä voita ja juustoa. Lisäksi hedelmiä ja rahkaa. Ällöttää. Siirrän luultavasti vaa'alla käyntiä seuraavaan kotikäyntiin. En vain pysty astumaan sille tällaisena. Parempi olla epätiedossa ja kuvitella ettei laihdu mihinkään (mikä on luultavasti totuus) niin ainakin pysyy tahdonvoima vahvempana.

Tuo otsikon lause on pyörinyt päässä ahmimiskohtauksesta asti. Miksi paha olo täytyy tappaa ruoalla jos nälkä ei ole se ongelma? Huomenna siis paasto ja tiistaina aloitan jotain uutta. Ei tästä tule muuten mitään. Huomenna voisin mennä myös treeneihin jos pääsen lähtemään täältä tarpeeksi aikaisin. Täytyy myös herätä aikaisin sillä kahteentoista mennessä täytyy palauttaa yksi koulujuttu jota en ole vielä edes aloittanut. Järkevää siis kirjoittaa blogia puoli kahden aikaan.

Tajusin muuten että se kaveri jolle voisin puhua melkein mistä tahansa, ei ehkä olekaan niin loistava kaveri kuin luulin. Olen kuunnellut hänen juttujaan miehistä ja kaikesta muusta keväästä asti ja koittanut parhaani mukaan auttaa. Nyt kun mua on vaivannut tuo yksi asia tosi paljon niin en ole saanut häneltä samanlaista tukea. Tai jos jotain olen saanutkin niin se on enemmän sellaista "joo mulla oli ihan sama tilanne sen ja sen kanssa silloin kun..". Kyllä mä tiedän että mulla on miesrintamalla ollut vähän hiljaisempaa kun ei ole jaksanut kiinnostaa, mutta silti ärsyttää että mun jutut kääntyy aina takaisin hänen juttuihinsa ja yhtäkkiä mä olenkin taas siinä kuuntelijan roolissa. Tykkään olla hänen kanssaan ja kaikkea, mutta just nyt tuntuu siltä etten jaksaisi. Tiedän että huomenna hän soittaa ja kertoo edistymisestään uuden jätkän kanssa ja että onko vanhan kanssa asiat selvinneet. Ehkä en puhu mitään omista asioistani niin pääsen helpommalla.

Onneksi huomenna kun pääsen kotiin siellä ei ole mitään ruokaa. Nyt juon tuon viinipullon loppuun ja laitan kellon soimaan yhdeksäksi jotta ehdin tekemään ne koulujutut.. Hyvää yötä ihanaiset, together we can make it through somehow <3