Nyt on kyllä niin otsikon mukainen fiilis, eikä lähelläkään kuvan fiilistä. Kaveri tuli käymään täällä eilen toisesta kaupungista. Ei oltu nähty pitkään aikaan. Mulla ei ollut täällä ihan tarkoituksella ruokaa, etten vain söisi liikaa. Sanoin kuitenkin etten ollut muistanut käydä kaupassa. Koska kaveri oli täällä niin pitkään olisi ollut outoa, jos ei oltaisi syöty sinä aikana mitään. Mentiin siis kauppaan ja päätettiin tehdä kana-pastasalaattia ja sen lisäksi vielä pita-leipiä. Yritin syödä mahdollisimman vähän aiheuttamatta kuitenkaan huomiota syömisiini. Silti tuli syötyä liikaa.
Nyt salaatti ja ylijääneet leivät ovat jääkaapissa. En pysty heittämään niin suurta määrää roskiin kun olen niistä kuitenin maksanut. Tämän viikon hieno suunnitelma meni jo täysin pilalle, joten söin äsken yhden muumikulhollisen salaattia. Lisäksi juon nyt samalla kahvia, pelkään ihan liikaa aineenvaihdunnan "jäätymistä".
Huomenna on koulussa se erikoispäivä mistä joskus mainitsinkin. Saadaan siellä ilmainen lounas enkä vielä tiedä mitä teen sen kanssa. Koulussa voin muuten aina vedota syömättömyydestäni siihen, ettei ole varaa syödä sitä ruokaa joka päivä. Nyt se ei onnistu. Ehkä otan ruoasta riippuen ihan vähän sitä, toivottavasti siellä olisi jotain tosi pahaa niin ei edes tekisi mieli syödä :) Harkinnan alla on myöskin illan jatkot. Toisaalta haluaisin sinne, toisaalta tiedän että perjantaina ei ole kivaa herätä aamukahdeksalta ruotsin tunnille jos on päässyt kotiin vasta kolmen aikaan. Ja jos en mene, pääsisin myös treeneihin. Päätän tämän ehkä vasta huomenna.
Ainiin, melkein unohtui! Se kaveri joka täällä siis eilen oli, on tosi, tosi, laiha. Eikä hän lihoa vaikka syö joka päivä suklaata, usein hampurilaisia ym eikä liiku yhtään. Tähän liittyen hän alkoi sitten selittää, miten haluaisi lihoa edes pari kiloa, mutta se ei kuulemma onnistu. Ihana kuulla tällaisesta ongelmasta. Sanoin sitten että se on niin epäreilua, että minä yritän syödä terveellisesti ja liikkua ja silti tuntuu että lihoan vain koko aika. Kaverin kommentti oli sitten vain, että "sä oot ihan hyvä tollasena". Ei se riitä, hyvä ei vaan riitä.
Ja tämä kaveri valitti myös tarpeeksi kauan kuinka hän vihaa sitä että hänen lantionluunsa näkyvät niin selvästi. Siinä vaiheessa mieleni teki kiljua kurkku suorana ja paiskoa tavaroita. Tyydyin kuitenkin vain nyökkäilemään ymmärtäväisen oloisesti, vaikka sisälläni kiehui. Kyllä mullakin vielä joku päivä.
Katsotaan huomenna miten ratkaisin syömiset tuolla tapahtumassa. Ja ensi maanantaina aloitan sittenkin xoxo:n innostamana sen detox-kuurin. Ensi viikolla sitten lisää siitä.
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti