all the crazy shit I did tonight

Kiitos kannustavista kommenteista <3 Ne auttaa mua tosi paljon "eteenpäin".

Ilta meni siis paremmin kuin hyvin. En syönyt mitään. Join bileissä vajaan pullon valkoviiniä ja yhden karpalolonkeron, yhden drinkin ja lonkeron baarissa. En ikinä laske kaloreita alkoholista joten... Tavoitetta enemmän tuli ikävä kyllä juotua. Tanssin kuitenkin suht paljon eli se korvaa vähän tuota juotua energiaa.

Koska rahatilanne oli vähän heikko kävelin baarista kotiin. Vajaa seitsemän kilometriä. Nakkikioskille asti seurana oli kaksi jätkää joista toinen ruoan jälkeen kääntyi kotiin päin kävelemään saman matkan kuin olimme jo kävelleet baarista snägärille :) Kioskin myyjä tarjosi minulle ilmaiseksi hampurilaista mukaan mutta pysyin lujana ja kieltäydyin. Siitä eteenpäin jatkoin matkaa toisen jätkän kanssa vielä pari kilsaa kunnes risteyksessä käännyimme eri suuntiin. Meillä oli kivaa ja juttu luisti.

Nyt nukkumaan kun kellokin lähenee jo viittä. Huomenna sitten sitä esseen kirjoittamista.. Huoh.

blue smoke & sleepless night

Eilinen nukkuminen puoli kuuteen kostautui sitten yöllä.. neljän aikaan olin vielä aivan pirteä mutta yritin silti nukkua. Aikani sängyssä pyörittyäni päätin ettei siitä tulee mitään. Nousin ylös, kokeilin muutamat vanhat farkut. Ne sopivat vähän paremmin kuin kuukausi sitten. Kävin tupakalla ja jumppasin vielä vähän. Päivällä olin tehnyt 100x suorat ja vinot vatsalihakset molemmille puolille, alavatsoja 150, kylkiä 50 molemmille puolille, 50x sisä- ja ulkoreidet molemmilla jaloilla, 50 pakaraliikettä molemmilla puolilla + venyttelyt. Yöllä tein samat ja lisäksi vielä sata lantionnostoa. Sitten menin takaisin nukkumaan kellon ollessa noin puoli kuusi. En nukahtanut vieläkään kunnolla mutta jossain vaiheessa olin onneksi sammunut. Heräsin lopulta kahdeltatoista eli sain nukuttua vajaat kuusi tuntia.

Nyt juon aamukahvia ja äsken kävin tupakalla. Tämän jälkeen luvassa kämpän siivous. Sitten vähän taas jumppaamista, suihku ja laittautuminen. Pitäisi käydä tänään apteekissa hakemassa buranaa ja perusrasvaa, alkosta valkoviiniä illaksi, kaupasta jotain bileitten nyyttäripöytään, kurkkupastilleja, ehkä tupakkaa, riippuu kuinka paljon tuossa askissa on jäljellä. Jos ja kun tuosta jää vielä aikaa pitäisi lukea yhtä kirjaa koulua varten, essee siitä piti palauttaa keskiviikkona ja tapani mukaan olen taas ajoissa :D Kuuden aikoihin pitäisi lähteä.

Eilinen meni taas ihan perseelleen. Söin sittenkin ja söin vielä vähän lisääkin, oksensin, join vettä, söin vieläkin, oksensin niin kauan että kurkku tuntui kuolevan. Join vielä paljon vettä. Onneksi tänään aamulla maha ei ollu hirveä turvonnut. Ja aamukahvi, tupakka ja liikunta saa onneksi vatsan toimimaan eli iltaan mennessä olon pitäisi olla suht fine. Toivottavasti. Tänään onneksi syömättömyyspäätös pitää. En ikinä syö jos illalla on menoa, en halua eikä tee mieli, haluan vain näyttää parhaimmaltani.

Nyt pari iltaa, oikeastaan keskiviikosta lähtien on ollut tosi paska fiili henkisesti. Olen itkenyt enemmän kuin pitkiin aikoihin. Haluaisin niiiin paljon puhua kaikesta jollekin. Mutta kun alan käydä kavereita läpi, en löydä ketään jolle voisin puhua. Vanhassa kaupungissa asuvista kavereista en ole kellekään puhunut näistä asioista enkä halua nytkään. Hei arvatkaa mitä, olen ollut henkisesti ihan rikki koko sen kolme vuotta kun ollaan tunnettu, pidän naamalla feikkihymyä koko ajan enkä ole kertonut totuutta. Eikö olenkin kivaa? Ei, en voi puhua heille. Olen koko syömisvammailuhistoriani aikana puhunut tästä vain kahdelle, ehkä kolmelle ihmiselle. Yksi heistä oli paras ystäväni ennen kuin hän alkoi seurustelemaan. Nykyään nähdään tosi harvoin enkä enää kerro hänelle mitään henkilökohtaisia asioita. Tästä asiasta puhuin hänelle kerran lukion ensimmäisen vuoden keväällä yhtenä iltana kun olin aivan maassa. Avauduin kaikesta ja hän lohdutti. Tuon illan jälkeen hän ei ole ottanut asiaa kertaakaan esille, enkä minäkään halua, se tuntuisi vain huomion kerjäämiseltä.

Viime keväänä avauduin oksentelusta kännipäissäni parille ihmiselle, mutta heille en voi tästä puhua, sillä vakuutin heidät kesällä etten enää leiki ruoan kanssa. Nyt jos kertoisin että kaikki on mennyt taas pahemmaksi, toinen heistä ehkä kertoisi siitä muille kavereilleni. Toiseen kyllä luotan, mutta häneen en ole ollut lukion jälkeen enää yhteydessä hirveästi muuton takia.
Viimeisenä jäljelle jää yksi jätkä, kehen tutustuin joskus 15-vuotiaana. Hänelle olen alusta asti puhunut kaikesta. Ei vain nähdä hirveän usein, oikeastaan ei ikinä. Näiden neljän vuoden aikana ollaan nähty kunnolla ehkä alle kymmenen kertaa. Soitellaan ja tekstaillaan kyllä usein. Hän ymmärtää tilanteeni ja tietää mitä sanoa missäkin kohdassa. En vain haluaisi vaivata häntä taas näillä asioilla.

Päädyin kuitenkin laittamaan hänelle viestin torstai-iltana, että helvetti on taas päässyt irti, pahempana kuin aikoihin. Hän ymmärsi, lohdutti, sanoi että riitän tällaisenä, että voisin mennä sinne yöksi jos asuisin vielä siellä päin. Sanoi oikeat asiat, jälleen kerran. En tiedä mitä tekisin ilman tuota jätkää. Täällä blogissa tiedän että tekstejäni lukevat ovat samassa tilanteessa, ymmärtävät. Mutta on ihan eri asia saada tuollainen kommentti tämän maailman ulkopuolelta, joltain joka oikeasti tuntee sinut.

Blogista on kyllä viime aikoina tullut oikea henkireikäni. Pakko päästä lukemaan, mitä muille kuuluu, päivittämään mitä minulle kuuluu. Koska, kukaan muu ei voi oikeasti ymmärtää.

stay strong beauties <3

pää räjähtää

reverse thinspo..

Tänään en mennyt kouluun enkä minnekään muuallekaan. Heräsin vasta tunti sitten, sillä järkyttävä migreenikohtaus iski aamulla kun olisi pitänyt herätä. Naama täyteen särkylääkkeitä siis ja takaisin nukkumaan. Kurjaa, ei ole pitkään aikaan ollut noin pahaa. Tuntui että pää räjähtäisi, silmiä ei voinut pitää paria sekuntia kauempaa auki ja oksetti koko ajan. Nyt sentään helpotti jo vähän.

Mutta ei jotain pahaa ellei hyvääkin. Ei ainakaan ole tehnyt mieli syödä mitään eikä tee vieläkään. Jos illemmalla olo muuttuu voin ottaa sitä jogurttia ja mehukeittoa. Ja huomenna ei mitään.

Nyt kun sain kahvia ja tupakkaa fiilis on jo parempi. Kohta voisin jumpata vähän, lenkille en viitsi enää lähteä sillä nyt siellä on kaikki koiranulkoiluttajat liikkeellä. En tykkää jos muut näkevät kun puhisen pururadalla. Ja on sen verran heikko olo vielä etten uskalla tänään rehkiä enempää.

Ihanaa viikonloppua kaikille lukijoille <3

oops I did it again

Tiistai tosiaan.. teiän neuvot oli hyviä ja niin mun ois pitäny tehdä. Mutta. Koulussa söin sitten illalla neljä karjalanpiirakkaa. Okei, ei välttämättä hirveän paha, mutta huono silti. Mutta. Sen lisäksi join neljä siideriä ja yhden bissen. Ja vaikka lupasinkin laskea taas kaloreita niin tuolta illalta en uskalla. Jos luulette että tuo oli paha, niin lukekaapa seuraava: Aamulla kun heräsin, huomasin, että paistinpannu oli käytettynä liedellä, vieressä tyhjä kanapaketti, papupurkki ja makaronipussi. Siis anteeksi mitä?! En muista syöneeni yöllä kotiin tultuani mitään mutta todisteet puhuvat puolestaan.. Kauhea vitutus siitä vieläkin.

Keskiviikkona kun heräsin päätin, että nyt en sitten syö. Hyvin meni iltaan asti, kavereita tuli käymään ja syötin niille cosmon mukana tulleet karkit. Kun ne lähti siinä yhdeksän aikaan ajattelin että voisin sittenkin syödä ananasmurskaa ja rahkaa. Otin ne lautaselle ja tajusin kuinka kivaa syöminen onkaan. Nälkä ei ollut, ei tehnyt edes mieli ruokaa. Mutta. Silti tilasin alakerrasta pizzan. Tungin koko saatanan rasvalätyn sisääni ja mia tuli taas käymään.

Tänään sama. Erehdyin käymään kaupassa ja ostin ties mitä paskaa. Söin ilman mitään tunteita ja päästin mian taas vierailulle. Kaikki oli niin helppoa. Sama tuttu tunne. Helpotus, kun ruoan saa ulos. Epämääräinen moska vessanpöntön pohjalla. Silmistä vuotava vesi. Onnellisuus.

En halua takaisin tuohon. Olin oksentamatta monta kuukautta. Päätin etten tekisi sitä enää täällä uudessa paikassa. Toisin kävi. Nyt on toisaalta paska fiilis, toisaalta hyvä. En tiedä miten jatkaisin. Tällä hetkellä suunnitelma on etten syö huomenna kuin korkeintaan jogurttia ja sitä mustikkakeittoa, lauantaina en mitään kun on ne bileet. Jos tuo päätös pitää ei tule oksennuksen tarvetta. Katsotaan sitten uudestaan.

Näiltä kolmelta päivältä ei nyt ole kaloreita ylhäällä, kun en ole varma mitä olen syönyt ja kuinka paljon olen saanut ulos.

Huomenna on parempi päivä, pakko olla. Eihän tässä muuten olisi mitään järkeä.

Ja tervetuloa uudet lukijat <3

rainy morning

Kuka haluaa arvata meninkö aamulla sinne lenkille ? No enpä tietenkään. Heräsin kyllä puoli seitsemältä mutta vilkaisu ulos sai minut kaivautumaan peiton alle tiiviimmin. Päätin siellä maatessani että kun tulen koulusta kotiin, käyn pienellä lenkillä, teen vähän lihaskuntoa ja venyttelen. Sitten suihkuun ja takaisin koululle.

Se on kyllä vielä arvoitus, miten syön illalla. Teenkö alkuperäisen suunnitelman mukaan ? Syönkö koululla mutta en kotona ? Pidänkö huomenna paaston ? Ja saankö juoda siellä yhtään ?

Jos joku jaksaisi kertoa mielipiteensä olisin todella kiitollinen ! :)

Nyt tämä norsu raahaa perseensä ja kahvikuppinsa parvekkeelle, polttaa aamutupakan ja lähtee kouluun. Iloista tiistaita kaikille ! <3

welcome hell, welcome new better life !

Taas se alkaa. Kolmen vuoden tauon jälkeen. Alan taas laskea kaloreita. Tein sitä koko yläasteen ja vielä lukiossakin. Sitten lopetin ja aloin elää "normaalisti". Hetken se toimi, mutta nyt taas tajuan että onnistuakseni helvetin täytyy taas alkaa. Ei tästä muuten tule mitään. Aion nyt myös kirjata syömiseni tunnollisesti tännekin, vaikkei ketään kiinnostaisikaan :D

Tänään siis syöty:

4 kuppia kahvia rasvattoman maidon kanssa 42kcal
1 kuppi kahvia kevyt maidon kanssa 15kcal
350g maustamatonta jogurttia 157,5kcal
2dl mustikka mehukeittoa 16kcal
21 viinirypälettä 134kcal

Yhteensä siis 364,5kcal

Mielestäni aika hyvin. Huomenna suunnitelman mukaan ananasmurskaa ja maitorahkaa. Harmi vain että meillä on koululla huomenillalla jokin tapahtuma, jossa saa ruokaa ja juomaa, siis jotain epäterveellistä ja alkoholia. Saa nähdä miten käy. Yleensä olen siellä juonut ainakin kolme siideriä ja vielä syönytkin jotain. Viimeksi täytettyjä croissanteja. Tiedän, että siinä tilanteessa kun muut syövät, on todella vaikea kieltäytyä. En halua pilata tätä viikkoa nyt tuolla kun on muuten niin selvät suunnitelmat. Ehkä jos pidän keskiviikkona paaston enkä syö puuroa ? Tai sitten jätän tuon ananasrahkan väliin. Täytyy vielä punnita vaihtoehtoja. Any ideas ?

Tänään mun piti herätä aikaisin jotta ehtisin lenkille ja venytellä. Sänky voitti ja nukuin pitkään. Käveltyä tuli hyötyliikunnan muodossa kuitenkin jonkin verran. Huomenna voisin koittaa herätä kun menen vasta kymmeneksi. Saa nähdä. Keskiviikkona ei ole onneksi koulua niin ehdin lenkille.

Ekan päivän jälkeen viikko näyttäisi onnistuvan. Söin vasta yhdeksän aikaan tuon kaiken kun tulin kotiin. Ei kyllä ollut nälkä mutta ajattelin että jotain pitäisi syödä ettei yhdentoista aikaan tule ahmimiskohtausta. Nyt olen ihan täynnä.

Uusi viikko, uusi elämä, uusi laihempi fattie.

Toivottavasti muillakin lähti viikko hyvin käyntiin ! <3

will I ever be good enough ?

Nyt kaikki tuntuu taas niin turhalta. Syöty on ihan liikaa. En edes kehtaa luetella mitä kaikkea olen ahtanut sisääni. Nyt kaapeista löytyy onneksi vain ananasmurskaa, mehukeittoa, purkki maitorahkaa, maitoa, maustamatonta jogurttia, riisikakkuja, pakastemarjoja, puuroryynejä, papuja ja marinoimatonta kanaa. Niillä pärjään toivottavasti lauantaihin asti.

Tässä ensi viikon suunnitelma, toivottavasti siinä pysytään:
maanantai: kahvia, mustikkakeittoa ja jogurttia
tiistai: kahvia, ananasmurskaa ja rahkaa
keskiviikko: kahvia, paasto tai puuroa ja marjoja
torstai: kahvia, kanaa ja papuja (tällöin on treenit)
perjantai: kahvia, 3 riisikakkua, puuroa, jogurttia, marjoja
lauantai: kahvia, muuten paasto (bileet!) + viiniä
sunnuntai: kahvia, riisikakkuja/ loput kanat ja pavut jos niitä on jäänyt

Eli näillä pitäisi mennä. En ole vieläkään saanut uutta pankkikorttia eli tällä hetkellä rahaa on vain röökiin. Jos se kortti tulee ensi viikolla voi tulla kyllä kiusaus käydä kaupassa.. Nyt kuitenkin kun kirjoitin tän suunnitelman tänne toivottavasti pysyn siinä! Koitan käydä myös ahkerammin lenkillä, haluan sen painon pois läskeistä, en lihaksista. Huomisen treenit on peruttu eli tanssimaan pääsen vasta torstaina.

Sain tänään maailman ihanimman uuden talvitakin <3 se vaan saa perseen näyttämään suuremmalta kuin se onkaan eli sekin inspaa laihtumaan.

Katselin tänään taas itseäni kunnolla peilistä. En tajua miten voin näyttää niin kamalalta. Tummat silmänaluset, ruma nenä, luonnottoman suuri alahuuli, naama muutenkin läikykäs. Kun katsoo alemmas tilanne näyttää vielä pahemmalta: solisluut eivät näy niin paljon kuin pitäisi, kainaloiden kohdalta pursuaa läskiä (milloin tämä tapahtui ?!), maha turvottaa enemmän kuin pitkään aikaan, jenkkakahvatkin tuntuvat suurentuneen, reidet koskevat toisiaan, perse on menettänyt muotonsa.. tuntuu että mulla on läskiä polvissakin.

En todellakaan pidä itsestäni. En siedä tätä olotilaa. Miksi kukaan haluaisi olla tällaisen valaan kanssa ? En ole ikinä seurustellut kunnolla. On ollut vain yhden yön juttuja. Kännissä en jaksa välittää vaikka joku näkisikin ihraiset reiteni. Mutta ei mitään pitkäaikaisempaa. Jossain vaiheessa laitan aina portit kiinni enkä anna toisen koskettaa. Ajattelen vain koko ajan vartaloani, joka ei ole täydellinen. Mutta koska se on sitä ? Will I ever be good enough ?

Näihin pohdintoihin lopetan tämän viikon. Toivottavasti huominen tuo tullessaan jotain parempaa - meille kaikille <3

fuck this shit

Aamulla kahvia ja tupakkaa. Sitten taas tupakkaa. Kreikkalaisessa tsatsikia, miekkakalaa, haudutettua pinaattia, salaattia ja lasi valkoviiniä. Taas tupakkaa. Kotona täysjyvämakaronia ja papuja. Karkkia n.100g. Taas tupakkaa. Ja vielä kerran tupakkaa.

Siinä siis päivän syömiset. Liikaa, tiedän, mutta kunhan porukat lähtee takaisin kotiin en syö pariin päivään mitään. Ne käski vielä huomennakin niiden kanssa syömään. Toi makaroni-papu juttu oli ihan mun oma syy. Kukaan ei pakottanut mutta söin silti. En todellakaan tiedä miksi. Nyt olen juonut pari tuntia vettä koko ajan jotta saisin ne huomenna paremmin ulos. Ja huominen aamukahvi auttaa myös.

Löydettiin äidin kanssa mulle täydellinen talvitakki. Mutta siitä ei ollut tarpeeksi pientä kokoa! Koko 36 oli liian suuri eikä kaupassa ollut enää 34:sta. Olin hämmentynyt mutta iloinen. Nyt vielä kun saisi sen vaa'an että tietäisin mitä painan...

Huomenna taas keskustaan kiertelemään kauppoja porukoiden kanssa ja sitten syömään. Kuulemma ne tulee täällä munkin luona käymään. En kyllä haluaisi. Valittavat kaikesta kuitenkin. Sitten ei kyllä tarvi nähdä niitä vähään aikaan. Menen sinne päin vasta isänpäiväksi. Silloin saan viimeinkin tietää mitä painan jolle saa ostettua sitä vaakaa ennen.

Tosi tylsä postaus nyt. Päivittelinpä kuitenkin vähän :) Huomenna ehkä jotain mielenkiintoisempaa!

oh how time flies when you're... eating.



En tajunnut että meni taas viikko kirjoittamatta. Kauhea kiire ollut vaikka koko ajan pieni ääni huutaa pään sisällä "kirjoita blogiin niin pysyt paremmin ruodussa !!" No nyt sitten kirjoitan..

Viimeisen viikon aikana olen ollut kaksi päivää täysin syömättä, viime lauantain ja keskiviikon. Tiistaina söin vain pari leipää ja rahkaa. Maanantaina kävin porukoilla ja ne ilahtui siitä niin että olivat ostaneet mulle Ben & Jerry'sin jätskipurkin. Rakastan niitä ylikaiken enkä pystynyt vastustamaan kiusausta. Onneksi söin sen lisäksi vain pari ruisleipää. Sunnuntai ja torstai alkoivatu hyvin: noin viiteen asti olin lähes täysin syömättä paria hedelmää lukuunottamatta. Mutta illemmalla päässä napsahti. Päätin ensi etten kirjoittaisi niistä tänne, mutta kun sen ruokamäärän näkee näin "paperilla" tajuan paremmin mikä possu olenkaan ollut. Eli sunnuntai-illalla söin pizzan ja torstai-illalla mäkkärin kanahampurilaisen ja isot ranskalaiset. Hävettää ihan saatanasti.

Mun porukat tuli tänne päin shoppailemaan viikonlopuksia ja raahasivat mut mukanaan eilen syömään ja leffaan. Kiinalaisessa söin paistettua lohta ja riisiä, eli ei kuitenkaan epäterveellisimmästä päästä. Tosin sen jälkeen noiden piti saada jälkiruokaa ja tilasivat mulle jäätelöä vaikka sanoin että olin jo ihan täynnä. Ja niin olinkin, en ole pitkään aikaan syönyt oikein "kunnon ruokaa" noin paljoa kerralla. No, söin siis ne jätskipallotkin ja leffaan iskä osti mulle karkkipussin, söin siitä vähän leffan aikana.

Päätin nyt olla välittämättä liikaa tästä viikonlopusta kun nuo ovat täällä. Tulevat kuulemma huomenna käymään täällä mun kämpillä ja kun ne huomaa että täällä ei ole yhtään ruokaa voin vedota siihen että olen syönyt niiden kanssa koko ajan niin ei ole tarvinnut ostaa ruokaa. Siksi koitan syödä mahdollisimman normaalisti niiden seurassa.

Nyt mua alkoi ahdistaa se ettei mulla ole täällä vaakaa. Alussa oli helpottavaa kun ei tiennyt painoa niin saattoi kuvitella ettei paino olisi tippunut lainkaan ja piti tsempata koko ajan. Nyt taas huolettaa että entä jos se paino ei olekaan tippunut yhtään ? Okei, vaatteet tuntuvat vähän löysemmiltä mutta eivät tarpeeksi. Epätietoisuus ei sovi mulle. Heti kun saan rahaa ostan vaa'an, eiköhän parilla kympillä saa jo jonkunlaisen.

Nyt lähden keskustaan näkemään porukoita. Syömään kreikkalaiseen ravintolaan.

Koitan postailla taas useammin!

Ihanaa lauantaipäivää kaunokaiset <3

I tried to be "normal".. didn't like it.

Pari päivää koitin siis syödä normaalisti ilman huonoa omaatuntoa. Keskiviikkona kaverin kanssa tehtiin kanaburgereita: sämpylän välissä kanafilepihvi, salaattia, kurkkua, tomaattia, ananasta ja majoneesia. Lisäksi syötiin pieni pussi sipsejä. Eilen söin keskiviikon tähteet ja illalla vielä nuudeleita ja ananasmurskaa. Olo oli koko ajan paska ja mietin vain ettei näin saisi tehdä.

Tänään en mennyt kouluun. Aamulla join kahvia ja äsken söin salaatinlehtiä, kurkkua ja ananasmurskaa. Sekaan sekoitin loput siitä majoneesista jotta saisin sen pois. Olisin voinut vain heittää sen roskikseen mutta huomasin että mun maha menee siitä tosi sekaisin. Rangaistus siis sen ostamisesta.

Nyt mulla ei ole yhtään rahaa. Oikeasti. Jotain 20-senttisiä löytyy mutta muuten ei mitään. Ja koska pankit ei ole viikonloppuisin auki eikä mulla ole vielä uutta pankkikorttia en saa rahaa mistään ennen maanantaita. En vois siis ostaa mitään ruokaa. Kaapista löytyy puurohiutaleita, marjoja, mustikkakeittoa, ananasmurskaa ja pilttiä. Ei siis tule ylensyötyä.

Huomenna en syö mitään kun on kaverin tuparit. Illalle mulla on kuoharipullo. Pitäisi nousta suht hyvin päähän koska tänään en syönyt paljoa ja huomenna en mitään. Toivon todellakin, että huomenna olisi vähän pienempi olo. Kauhea turvotus on jatkunut jo pari päivää.

Eipä mulle mitään muuta ihmeempää. Tylsää elämää vaan.

Think thin, beauties <3

I just wanna be drunk

Tästä ei taas tule yhtään mitään. Päässä pyörii tuhat ja sata asiaa mutta en saa niitä järjestykseen.

Maanantain söinkin vielä treenien jälkeen. Riisi-kana-ananasrisottoa. Ei tullut edes huono omatunto sillä nälkä oli valtava ja olin juuri liikkunut. Eilen söin vain koulussa illalla croissantin, jossa oli välissä juustoa, kurkkua, tomaattia ja salaatinlehti. Lisäksi join paljon. Ei se mitään, saipahan ajatukset hetkeksi jonnekin muualle. Eilen tuli myös tanssittua. Tänään menen varmaan lenkille ja huomenna on taas treenit.

Nyt ei ole vielä nälkä. Saa nähdä käynkö tänään kaupassa vai syönkö illemmalla puuroa ja marjoja. Ajattelen ruokaa koko ajan. Kaupassa pyöriessäni kuvittelen millaisen aterian valmistaisin mistäkin aineesta, miltä ruoka maistuisi kielen päällä, tuoksut valtaisivat keittiön, vatsa olisi täynnä... En pysty miettimään mitään muuta kuin ruokaa. En uskalla mennä kauppaan koska pelkään että kontrolli pettää.

Olisi kyllä paljon kirjoitettavaa mutta en saa ajatuksia päästä ulos. Katsotaan myöhemmin uudestaan.

http://www.youtube.com/watch?v=2kyg9wus9AE

dust at dawn

Pikapika postaus näin aamutuimaan :)

Lauantai ei sitten mennytkään syömisen osalta niin loistavasti. Kaveri on alkanut huolehtia että syön kunnolla ja kysyin sitten jossain vaiheessa kai olen syönyt päivällä. Siinä kohtaa olin jo sen verran humalassa etten tajunnut valehdella. Niinpä jouduin syömään kaksi palaa itsetehtyä pizzaa kaverin valvomana. Onneksi illalla tuli tanssittua ja nuo jäivät sitten päivän ainoaksi ateriaksi.

Sunnuntai taasen oli täysi katastrofi! Heräsin aamulla krapulassa ja ainut ajatus pään sisällä oli "ruokaa!" Niinpä lämmitin pannulla perjantailta jääneet pavut ja riisin ja söin sen kaiken perunasalaattin kanssa. Miksi, miksi, miksi, en heittänyt niitä pois silloin perjantaina niin kuin piti ?! Onnettomaksi puolustukseksi voisin tähän heittää että menkkojen takia maha oli järkyttävän kipeä ja tarvitsin lohturuokaa. Mutta kuka sellaista paskaa uskoisi?

Ja aivan kuin tuo ei olisi ollut tarpeeksi. Illalla päässä napsahti (taas). Hain alakerran pizzeriasta paprika, katkarapu, ananas, aurajuusto pizzan ja ahmin sen puolessa tunnissa. Sydämeen sattuu kirjoittaa tätä, mutta se oli ihan hiton hyvää. Tällä viikolla aion oikeasti, oikeasti, onnistua. No more poor excuses. Nyt ei ole onneksi yhtään rahaa eli en voi ostaa ruokaa. Tupakkaa pitäisi saada kyllä ostettua mutta täytyy sitten vain pummia kavereilta..

Kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta nyt en ehdin raapustella enempää. Illalla taas treeneihin ja luultavasti kirjoitan silloin vähän paremmin.

This time I won't let you down.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

uncontrolled lust

Kiitos taas ihanista kommenteista edelliseen postaukseen, kiva saada tukea muilta kun tuntuu että koko maailma potkisi päähän :)

Kuten otsikko jo viittaakin, eilen ei mennyt hyvin. Se jätkä vaivasi mieltä ja olin stressaantunut vähän kaikesta. Päädyin sitten kavereitten kanssa Hulluille päiville kouluun jälkeen. Ja siellähän oli halpaa ruokaa. Jokin napsahti päässä ja ostin juusto-croissantin, paketin kananugetteja, pinaatti-ravioleja, perunasalaattia ja 400g karkkia. En edes pidä nugeteista, enkä täytetyistä croissanteista, enkä noista karkeista mitä ostin. Halusin vain ahtaa sisääni kaikkea epäterveellistä. Ja koska nuo "ruoat" olivat pääasiassa pahoja, ei ainakaan jäänyt sellaista fiilistä että epäterveellinen ruoka olisi hyvää.

Croissantin söin jo bussia odotellessa. Ajattelin vain koko ajan miten pahaa se on ja kuinka haluaisin oksentaa. Kotona keitin nugettien kanssa riisiä. Otin ruokaa syvälle muumilautaselle. Minulla kesti yli tunnin saada se yksi kulhollinen ruokaa alas. En vain pystynyt nielemään sitä. Sen jälkeen söin vielä karkit. Ja sen jälkeen neljä riisikakkua. Nyt maha on sekaisin, sattuu ja fiilis paskempi kuin pitkään aikaan. Miksi? Ennen suhtauduin pahaan oloon syömättömyydellä. Nykyään ahmimalla. Syömättömyydestä tulee parempi olo, ahmimisesta huono. Mitä järkeä on siis ahmia? Pakko saada tähän joku "järki" mukaan.

Halusin eilen illalla niin paljon oksentaa. Halusin saada kaiken sen paskan äkkiä ulos. En kuitenkaan tehnyt sitä. En ole oksentanut nyt pariin kuukauteen, enkä halua takaisin siihen tilanteeseen missä olin kesällä, jopa omenan syömisen jälkeen oli pakko oksentaa, sydämestä sattui koko ajan ja kurkku oli naarmuilla. Kyllä mä pystyn tähän muutenkin. Pakko.

Tänään olen juonut paljon kahvia enkä syönyt mitään. Kohta pitäisi alkaa valmistautua kaverin tupareihin. En aio syödä mitään. Käyn vain alkossa ostamassa viiniä tai kuoharia ja kalorit juomista saavat riittää. Muutenkin turvonnut olo menkkojen ja eilisen takia niin ei mulla ole mitään syytä syödä. Jos nälkä tulee, juon vettä.

Kirjoitan huomenna jos tämä päivä onnistuu suunnitelmien mukaan. Jos ei, en ehkä kehtaa tulla kertomaan epäonnistumisestani. Katsotaan siis huomenna.

<3

Let it go

Kiitos taas kommenteista. Tiedän, ettei lukijoilta tarvitsisi pyytää anteeksi, itseänihän varten tätä kirjoitan. Silti tuntuu, että olen jotenkin vastuussa teille. Siksi epäonnistuminen tuntuu pahalta ja syyllistävältä. Te odotatte, että onnistun. Ja minähän onnistun.

En oikein tiedä miten menee. Maanantaina menin sittenkin treeneihin. Ja illalla söin vielä mysliä. Silti maha tuntui aamulla tyhjältä. Tiistaina en tehnyt mitään ihmeellistä. Söin kasviswokkia ja mysliä. Keskiviikkona maha tuntui taas tyhjältä ja söin päivän aikana kaksi karjalanpiirakkaa, kasviswokkia, mysliä ja riisikakkuja. Tänään maha ei tuntunut tyhjältä. Nyt olen syönyt yhden ruisleivän koulussa (juustoa, salaatinlehtiä, kurkkua, tomaattia ja voita). En syö tänään enää. Mennään kavereitten kanssa yksiin opiskelijabileisiin ja illalla tulee juotua varmaan jonkin verran. Nyt juon kahvia, jotta saisin ruoansulatuksen vähän käyntiin.

Tuntuu, että maha on pohjaton. Miten muuten se voisi tuntua tyhjältä iltaisten hiilihydraattiahmimisten jälkeen? Ei kiva. Nyt mulla ei onneksi ole kotona kuin kaksi purkkia ananasmurskaa, litra mustikka mehukeittoa ja riisikakkuja. Niillä pärjään ainakin lauantaihin. Silloin on taas bileet. Mulle on aina hyvä jos menen illalla johonkin juhlimaan, koska silloin en syö päivällä kuin vähän. En halua, että maha turvottaa yhtään, ihmisten katsovan läskejäni tai vielä pahempaa, jonkun tuntevan ne.

Katsottiin koulussa jokaisen tekemät esittelyvideot itsestään. Pelkäsin tilannetta hirveästi etukäteen. Pelkäsin, että näytän valaalta isolla valkokankaalla, että leviäisin kuvan yli. Outoa kyllä, näytin suht normaalikokoiselta. Miksei minulta silti tunnu siltä? Eilen ostin uudet farkut ja ne olivat muuten sopivat, mutta vyötärön kohdalta läskit pursusivat yli. Ostin ne silti. Onpahan taas uusi tavoite.

Ja sen jätkän kanssa kaikki on lopullisesti ohi. Poistin numeron ja kaikki viestit puhelimesta, etten vain enää ottaisi yhteyttä. Keskityn nyt sitten omaan elämääni. Laihdutukseen. Jos vielä joskus törmään häneen niin ainakin näytän mahdollisimman hyvältä ja laihalta. Täydelliseltä. Näkeepähän mitä menetti.

Nyt täytyy vielä käydä suihkussa ja laittaa naama kuntoon illaksi. Tonight's gonna be a good night.

Stay strong my loves <3

Do you feel cold and lost in desperation

you build up all the failiures all you've known
remember all the sadness and frustration

and let it go, let it go.

fear of slowly dying

Tuli taas pieni tauko postauksissa. Tuntuu että kaikki menee taas päin helvettiä. Ne fuksiaiset meni ihan penkin alle. Join liikaa ja hukkasin kaikki tavarani. Sen jälkeen olen vain syönyt. Ja syönyt. Ja syönyt vielä vähän (paljon) lisää. Tuntuu että koko saatanan maailma kaatuu niskaan.

Katsoin eilen itseäni pitkästä aikaa kunnolla peilistä. Aloin itkeä. Kasvoihin olen vihdoinkin edes hieman tyytyväinen. Mutta reisillä voisi ruokkia pienen kylän. Maha vain paisuu paisumistaan ja levenee yli peilin laitojen. Paska olo.

Nyt on kylmä. Ja sydämestä ja mahasta sattuu. En ole vielä syönyt tänään mutta kohta ajattelin tehdä smoothien. Banaani, viinirypäleitä, persikka, jogurttia ja marjoja. Saa edes jotain vitamiineja ja kuituja. Muuta en suuhuni tänään pistä. Enkä huomenna. Keskiviikkona ehkä tonnikalaa. En ole ansainnut ruokaa. En ennen kuin voin katsoa peiliin ilman kyyneleitä. Vaaka väitti että olisin laihtunut mutta ei se kyllä missään näy.

Se jätkä vaivaa taas mieltä. Kävin viikonloppuna siellä päin, oli sovittu että nähdään lauantaina. Yritin sitten soittaa ja laittaa viestejä. Ei vastausta. Myöhemmin illalla saan viestin ettei hän ollut katsonut kännykkää eikä enää jaksa lähteä mihinkään. Kiitos taas. Hän itse sanoi että haluaa nähdä, tietää että minä haluan nähdä. Miksi siis on niin vaikeaa tehdä niin? En ole menossa sinne päin kuin ehkä kuuden viikon päästä seuraavan kerran. Ilmoitin senkin hänelle mutta en saanut mitään vastausta.

Pakko vaan koittaa keskittyä laihduttamiseen ja kouluun ja näihin kavereihin.

Pitäisi mennä treeneihin mutta en pysty edes seisomaan suorassa kivun takia. Saa siis nähdä menenkö vai en. Tiedän että treenien jälkeen olo on aina parempi. Nyt en kuitenkaan usko että liikunta auttaa kun sydän meinaa hypätä ulos rinnasta. Ehkä menen vain lenkille myöhemmin illalla ja katson huomenna uudestaan.

Anteeksi tosiaan tämä tauko ja se, että epäonnistuin taas.
Stay strong beauties <3