Perusarkea

 

Tällä viikolla on tullut käveltyä noin 30km. Käyty zumbassa ja pilateksessa. Eilen tuli levättyä. Piti lähteä lenkille ja piloxingiin, mutta kantapäät oli ihan verillä niin päätin sitten jättää väliin. Tänään jumppasin kotona ja venyttelin melkeen tunnin kun en meinannut taipua saamaan housuja jalkaan. Huomenna aamulla kahvakuula (jos herään ajoissa) ja sunnuntaina varmaan taas zumbaan.

Syönyt oon puuroa, hedelmiä, perunoita, silliä, salaattia ja popcorneja, paljon. Koitin lopettaa polttamisen niin se johti sitten hallitsemattomaan ahmimiseen keskiviikkona. Torstaina turvallinen aski taskuun ja syömiset takaisin raiteille. Ennemmin terveysriski kuin lihominen. Tiedän, että toi kuulostaa ihan kamalalta enkä tykkää, että aattelen noin, mutta tällä hetkellä tä tilanne vaan on noin. Ehkä joku kaunis päivä mä onnistun lopettamaan ilman, että lihon. Yritän varmaan sitten kun oon tavotepainossa.

Tänään alas mennyt lautasellinen kaurapuuroa mehukeitolla (150kcal), omena (50kcal) ja viinirypäleitä. En tiedä tarkkaa määrää, enkä jaksa tarkistaa kaloreita, mutta tuskin meni tänään yli viidensadan. Huomenna varmaan sama setti plus banaani. Illalla kuuntelemaan räppiä paikalliseen. Muutama olut varmaan tulee otettua, mutta liikaa ei voi. Ei ole rahaa hirveästi tuhlattavaksi, ja sunnuntaina haluun treenaamaan enkä sortua krapulassa sohvannurkkaan ja pizzaan.

Jos vielä saisi töitä, niin tuntuu, että tästä elämästä voi vielä tullakin jotain. Ihanaa viikonloppua kaikille, jotka tänne joskus eksyy :)

Yöllinen ruokakatastrofi

Mikähän tätä päätä taas vaivaa? Kuka oikeesti, sängyssä makoillessaan kello kolme yöllä koittaen saada unta, saa päähänsä keittää perunoita? No, jos mä en voi nukkua ni syödään sit! Näinhän mä sitten tein. Keskellä yötä tollasta helppoa purtavaa. Siis oikeesti, mitä helvettiä?

Aamulla piti herätä jo seiskan aikaan, koska tänne oli tulossa jotain miehiä tsekkaamaan pattereita, enkä halunnu olla kotona kun ne tulee. Eli kahvit naamaan ja parin tunnin kävelylenkille ympäri Espoota. Tarkotus oli mennä vielä rantaankin kävelemään, mutta toinen lenkkari päätti alkaa kiukutella ja nyt on kantapäässä rakko. Oli kivaa. Pitkästä aikaa mennä pidemmälle kuin vaan tuohon omalle pururadalle. Aurinko paisto eikä liikkeellä ollut hirveesti porukkaa. Pitäis varmaan koittaa ottaa tavaks. Opetella heräämään aikasemmin ja lähteä heti lenkille. Ehkä jopa totuttaa polvet taas juoksemiseen...

Yöllisen perunakatastrofin jälkeen päätin, että tänään ei syödä. So far so good. Johtuu ehkä siitäkin, että heräsin hetki sit parin tunnin päikkäreilt. Kolmen tunnin yöunet siis kostautu. Toivon kuitenki et uni tulee tänään illal helpommin. Vois sit mennä aamulla salille ja sen jälkeen pikku lenkille jos saan ton rakon kivuttomaks.

Syömiset on yleisesti mennyt ihan terveellisesti. Suurin repsahdus olis edellisen (ei siis nyt juhannus) viikonlopun ravintolasyömiset porukoitten kanssa. Muuten syöny aika perus kotiruokaa. Koittanu muistaa ostaa aina hedelmii. Ainut ongelma viime viikolla tuli, kun teki mieli leipää. Se on ollu aina se mun heikkous, eikä näköjään vielä itsekuri riitä sen syömiseen (nimimerkki pussillinen paahtoleipää yhden päivän aikana). Eli no more bread for me! Pitäis varmaan alkaa oikeesti laskea niitä kaloreita taas.

Parin tunnin päästä menen pilatekseen. En ole ennen koittanu ja nyt sit vihdoinkin päätin kokeilla. Maanantai on mulla ollut aina se lihaskuntopäivä. En tykkään siitä yhtään niin on ollut kiva hoitaa se maanantaina pois alta, ja keskittyä loppuviikko enemmän aerobiseen. Saas nyt nähdä millanen toi on, pitääkö muutta systeemiä ja lisätä liikuntaa. No totta kai täytyy, ethän sä liiku tarpeeks, kato nyt itteäs. Toivottavasti on kiva tunti.

Yleisesti olo on ihan järkyttävän turvonnut, enkä uskaltanu aamulla astua vaa'alle. Täytyy tsempata. Jos nätit kelit jatkuu, ni ois se kiva joskus mennä rannallekin tai jotain.

Oon ollut nyt reilu yhdeksän tuntia ilman röökiä. Olo on, ehkä vähän sekava ja vainoharhainen. Tekee mieli syödä. Eli fiksumpaa ois varmaan käydä ärrällä ja pitää tää paasto. Joo.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

Juhannus tai jotain sellasta

Ei mulla oo oikeestaan mitään sanottavaa. Mun elämässä ei tapahdu mitään. En saanu sitä duunia mistä viimeksi puhuin. Opiskelupaikkaa joutuu venaamaan vielä kolme viikkoa. Mä en osaa elää, tai siltä se ainakin pelottavan usein tuntuu. Lähettelen hakemuksia joka paikkaan, mutta jos ei oo kokemusta kassatyöskentelystä tai asiakaspalvelusta ni bye bye. Enkä oikeen voi muita hommia hakea, kun on se pieni prosentin mahdollisuus, että pääsen opiskelemaan.

On vaan niin tyhjä olo. Täällä mä olen yksiössäni viinapullon kanssa ja kelailen paskaa elämää. Missä vaiheessa kaikki alko mennä väärin. Mutsin kanssa puhuttiin toissa päivänä, ja se ihmetteli kun ei ollut mitään juhannussuunnitelmia. Onks sulla siellä kavereita? Onks sua sentään pyydetty johonkin? Mitä jos tuisit tänne meidän kanssa? Sanoin vaan, että ei varmaan jaksa lähteä mihinkään kauemmas, menee rahaa ja ikkunatki pitäis pestä.

Mä oon nyt asunu täällä melkeen kolme vuotta, mutta eihän mulla ole täällä mitään oikeeta elämää. On kavereita joo, mutta enemmänki just niitä, joita nähdään sillon tällön. Pidetään hauskaa ja juodaan, mutta ei mitään vakavaa. Tai jos jutut joskus meneekin vakavammaks, ni aina löytyy joku kenen kanssa voi ihastella perhosia. En mä pysty mihinkään syvempään ihmissuhteeseen. Pelottaa.

Kaveri pyysi kyllä niiden kanssa juhannusta viettämään, mutta tuntu että se kutsu tuli enemmänki säälistä, kun se tietää, ettei mulla niin hirveästi kavereita täällä oo. Viime juhannuksena taas pääsin mökkiporukkaan yhden muijan pyynnöstä. Se pyyntö tuli siitä syystä, ettei se halunnu olla ainut sinkkunainen siellä. Tai näin mä sen ainakin kelasin.

Haluttais lähteä jonnekin pois. Vähän nyt päätin, että jos ei pääse opiskelemaan niin haen johonkin matkaopaskoulutukseen. Rahatilanteen vuoksi varmaan mun ainut mahdollisuus päästä johonkin kauemmas.

Tuntuu vaan että oon ihan turha. Mulla ei oo mitään merkitystä kellekään tai mihinkään. Osittain toki omasta syystä, mutta ei sitä tässä itsesäälissä vellomiselta huomaa. Onneksi unohdus on palkinto, joka löytyy jokaisen vodkapullon pohjalta.

Hyvää juhannusta!

Valomerkki

Syömiset on mennyt töiden ja välinpitämättömyyden takia vähän niin ja näin. Salilla sentään jaksanu käydä ja paino oli tänään sama ku viime maanantaina. Ei mua oikeestaan ees vituta. Ei ollut sentään noussu ja nyt koitan löytää sen itsekurin takas ni kyl se tästä.

Oon taas mietiskelly aika paljon tätä elämää. Kun on niin paljon haaveita, tavoitteita ja asioita mitä odottaa. Mitä sitten kun ne on ohi? Vähän niin ku hyvän baari-illan lopussa tuleva valomerkki. Kiva ilta ohi ja pitää lähteä kotiin. Koitetaan etsiä jatkoja, jotain keinoja pitkittää sitä mahtavaa fiilistä. Mutta jossain vaiheessa se loppu tulee kuitenkin, ja pitää palata todellisuuteen. Sen jälkeen täytyy keksiä taas jotain uutta.

Mulla oli viime viikolla se pääsykoe. Sen jälkeen tuli just se fiilis, että mitäs nyt. Onneks oli loppuviikko töitä ja viikonloppuna jotain tekemistä. Eilen illalla se kuitenkin iski. Mulla ei jäänyt kovin hyvä fiilis siitä kokeesta enkä luultavasti pääse sisään. Eli taas tulisi yksi vuosi lisää ei mitään. Torstaina on yksi työhaastattelu. Jos en saa sitä duunia ei taas ole yhtään mitään.

Vähän nyt tein sellasen päätöksen, että koitan etsiä töitä kesän ajan ja jos mitään ei löydy, yritän ottaa askeleen johonkin suuntaan. En mä tiedä kyllä mihin päin. Eilen kattelin duunivaihtoehtoja ulkomailta. Tänään tuli mieleen, että mitä jos muutaisi takaisin vanhaan kaupunkiin. Vai olisiko se askel taaksepäin? Nä melkeen kolme vuotta ku oon täällä asunu on muuttanu mua paljon, eli en kyllä palaisi samana ihmisenä.

Ehkä kesän lopulla sit nähdään mihin mun valomerkki mut johdattaa.

Laihdutus nyt ei katoa mihinkään, se tulee varmaan olemaan mun mukana hautaan asti. Huomenna on taas uusi parempi päivä sen suhteen.

Happy days

Tänään mulla on hyvä fiilis. Pelottavan hyvä oikeestaan. Huomenna on pääsykoe ja mä en stressaa. En ainakaan liiaksi. Kyllä mä osaan. Aurinko paistaa ja tuntuu, ettei vatsa oo niin turvonnu ku eilen. Nautin tästä nyt niin kauan ku voin.

Eilen tuli syötyä aamulla puuroa mehukeitolla, päivällä ennen jumppaa ruisleipä, jonka päällä salaattia, kurkkua, tomaattia ja paistettu kananmuna. Illalla samanlainen leipä ja kaksi palaa pinaattipannaria. Tänään sama setti plus omena ja banaani. Illalla jumppaan.

Paino tippunut viikon takaisesta 900g. Oon aika tyytyväinen, koska söin koko viime viikon niin huonosti ja epäsäännöllisesti. Nyt haluun vaan tän kropan kuntoon, mielellään ilman mitään sekoiluja. Siks täytyy koittaa syödä vaikkei oliskaan nälkä. Se menee muuten niin helposti siihen paasto-oksennuskierteeseen. Mä en haluu takas siihen. Viime viikon fiilikset osotti et se ei tee hyvää.

Päivä kerrallaan tai jotain muuta paskaa. Mä saan tän projektin loppuun. Musta tulee onnellinen.

Heliumpallo

 

 

Koko viikko meni samalla kaavalla: 8-9h duunissa, kotiin hetkeks rauhottumaan ja sit lukemista nukkumaanmenoon asti. Ei tarvinnu ajatella mitään muuta. Ei ongelmia.

 

Syötyä tuli liikaa. Mia kävi neljä kertaa iltasella moikkaamassa, vaikkei pitänyt. Nyt täytyy saada kontrolli takas koska vihaan sitä.

 

Nälkä tuntui ekaa kertaa yli viikkoon tänään. Tuli myös pari kyyneltä, vihdoinkin. Ehkä tunteet alkaa tulla takas. Ehkä mä en ookaan täysin turta loppuun asti. Vaikka se ois niin paljon helpompaa.

 

Tänään söin pari palaa ruisleipää, paistetun kananmunan, salaattia ja 3 palaa pinaattipannaria. Eikä edes vituta, koska vaaka näytti illalla vähemmän ku aamulla. Tiedä sit mikä sitäkin vaivaa.

 

Latasin taas salikortin seuraavaks yhdeksäks viikoks. Huomenna vuorossa piloxing. Tulee siitäki jotain täytettä elämään.

 

Päässä soinut nyt pari päivää PMMP:n Heliumpallo. Mulla ei oo heliumia enkä pääse sinne ylös asti. Oon vaan pallo.  Ja jos mulla heliumia oiskin, niin luultavasti päästäisin sen ilmaan noin vain ja satuttaisin taas kaikkia.

 

 

Ei mitään tunteita, ei mitään heikkouksia

 

 

Söin töissä eilen ja toissapäivänä. Keittoa ja leipää, hedelmiä ja pari keksiä. Liikaa. Illalla kotona lisää leipää ja paistettu kananmuna. Liikaaliikaaliikaa.

 

Tänään mun piti syödä jotain. Kaapissa on riisiä, papuja, linssejä, tomaatteja ja puuroa. Mutta mulla ei oo nälkä. Mun ei tee mieli ruokaa. Ei tee mieli mitään. Olo on turta ja tyhjä. Jos joku tunne tästä päivästä pitäisi keksiä, olisi se varmaan pettymys, turhautuneisuus. Pettymys omaan itseen, miksi aina pitää pilata kaikki hyvä. Turhautuneisuus kaikkeen.

 

Ylimääräinen energia meni siivoamiseen. Mun kämppä näyttää nyt siltä kuin täällä asuisi elämänsä hallitseva ihminen. Joku, jolla on palaset kasassa. Sitten tuli luettua kuusi tuntia. Mun on pakko päästä opiskelemaan.

 

Aamun huonon startin jälkeen meni kännykkä kiinni. Mutsille viesti, että elossa ollaan, mutta ei kannata soitella. Oli fiilis, että tänään sillä olisi ollut jotain elämää suurempaa asiaa. Kysyi oonko kunnossa. Sanoin, että täytyy vaan olla yksin. Ehkä huomenna laitan sen taas päälle. Ja huomenna täytyy syödä jotain. Ehkä.



Täällä taas

Mä yritin. Mä aikuisten oikeesti yritin. Pitäytyä poissa tästä kaikesta, elää niin kuin aikuinen. Elää oikein ja kunnollisesti. Etsiä elämälle jonkin suunnan. No, jotkut teistä (ehkä) luki sitä mun väliaikaista blogia. Eihän se nyt ihan nappiin mennyt, eikä ole mennyt siitä eteen päinkään.

Tällä hetkellä tilanne on se, että painan liikaa, vihaan itseäni, ei ole vakinaista duunia (viis hakemusta per päivä ei näköjään riitä kun ei osaa mistään asiasta hevonvittuakaan), opiskelemaan hain taas ja pääsykokeet on vajaan kahden viikon päästä, ja niihin pitäisi lukea koko ajan, sosiaalinen elämä ihan rempallaan.

Kaikki stressaa liikaa ja sen mukana mörkö on tullut taas vahvasti mukaan. Jos sä et selviydy tästä/saa tota duunia/pääse kouluun sisään niin sulla on joku asia ainakin hallinnassa. Ja jos sä et oikeesti selviydy tästä niin mistä vitusta sä ees kuvittelet selviytyväs. Niin se kuiskaa. Ja mä tyhmänä kuuntelen. Oon mun normaalipainosta nyt tiputtanu sen noin kolme kiloa. Ja vihaan peilikuvaa. Enemmän kuin pitkään aikaan. Mä olin ihan onnellinen (hetken) siellä 51 kilossa. Nyt kaikki mikä kehossa näkyy/tarttuu käteen on liikaa. Kaikki on vaan liikaa.

Tänään taas loistoidea oli paskan fiiliksen takia lähteä muutamalle. No, en nyt montaa ottanut, mutta kun juo täysin tyhjään vatsaan niin sai edes hetkeksi ajatukset pois kaikesta muusta paskasta. Nyt olut ei enää auta.

En tiedä lukeeko tätä enää kukaan/kiinnostaako ketään, mutta päätin taas herättää tän eloon. Bloggerkin on muuttunut, täytyy tottua uuteen tyyliin. Viimeksi blogin seurauksena sain tavallaan paremman vaiheen elämässä käyntiin ja fiiliksen tehdä jotain. Ehkä ajatusten kirjaaminen ja mahdollinen vertaistuki auttaisi taas. Ilmoittakaa miten olette siellä jossain hengissä, this bitch is back.

I don't know who I am anymore

Parin viikon tauko taas. En vaan kehtaa tulla tänne kun en onnistu enää missään. Paino ei tipu toivotulla tavalla. Töissä tulee syötyä melkeen joka päivä vaaleaa leipää ja juustoa, riisiä, salaattia ja jotain. Itsekuri ei vain toimi. Nyt olen ollut pari päivää kipeä. Eilen söin vähän spagettia, papuja ja tomaattia, kaksi paistettua kananmunaa ja puuroa marjakiisselillä. Tänään ei ole muuta ruokaa kuin puuroa, ehkä keitän sitä illemmalla.

Koko elämä on jotenkin hukassa. Mikään ei toimi. En voi urheilla flunssan takia. Ylimääräistä rahaa ei ole ja laskuja on rästissä. Mikään ei kiinnosta. En jaksa nähdä kavereita, en hymyillä. Haluaisin niin olla se tyttö, joka olin joskus. Energinen ja laiha. Miten musta tuli tällainen valas jolla on kaikki langat hukassa?

Meillä on kuukauden kuluttua ala-asteen luokkakokous. Joitain ihmisiä en ole nähnyt moneen moneen vuoteen. Pakko olla laiha. Vanhat vaatteet ei enää istu eikä ole varaa ostaa uusia. Pakko olla laiha.

Viikonlopuksi lähden vanhaan kaupunkiin. Saan siellä syödä kalaa ja vihanneksia, hedelmiä, ehkä ruisleipää juustolla. Mutta herkkuihin en koske ennen joulua. Se tulee nyt pitämään. Ensi viikolla ajattelin vetää jonkun puhdistusmehukuurin tapaisen. Jos saisi kaiken paskan liikkeelle.

En jaksa. Haluan vain käpertyä peiton alle ja unohtaa kaiken.

what a shitty day

Mitään en ole tänään syönyt. Suunnitelma onnistuu. Pää särkee ihan helvetisti mutta ei ole nälkä. Ruokaa saa syödä vaan jos on nälkä. Jos edes silloinkaan.

Oon kipeenä. Flunssaa ja lämpöä. En siis ollut töissä tänään ja ehkä siksikin paastopäivä onnistui. "Aamulla" join kolme kuppia kahvia rasvattoman luomumaidon kanssa. Matsia kävin baarissa katsomassa. Kaksi bisseä. Ehkä tä särky on vaan laskuhumalaa.

Kaverilla on ongelmia ja mä en sitä pysty auttamaan. Kyllä mä ihmissuhdesotkuihin ja muuhun helppoon pystyn vinkkejä antamaan, kuuntelemaan. Mutta nyt kun ongelmat on liian lähellä omia. Masentuneisuutta, tulevaisuuden epävarmuutta, entä jos mä kuolen yksin. Mitä mä sanon? Kyllä se siitä, hymyile ja usko että kaikki muuttuu paremmaksi? En mä usko tohon. Koitan vaan pyöritellä sitä samaa ympäripyöreetä paskaa ja saada toisen piristymään samalla kun itse itken. Tänään varsinkin kun en oo muuta kun omia ongelmia pystynyt kelaamaan niin toisen paha olo jää auttamatta kakkoseksi. Oon paska kaveri ja helvetin itsekäs.

Kauhea olo henkisesti ja fyysisesti. Oon tänään lukenu teiän ihanien blogeja viimisiltä kolmelta kuukaudelta. Olen uppoamassa hyvää vauhtia. Kommentoimaan en jostain syystä pysty. Blogger herjaa että sähköposti on virheellinen, wtf?

Kaksi mieltä riitelee. Toinen haluaa mennä nukkumaan. Toinen lähtisi kauppaan hakemaan ruokaa, paljon ruokaa, ja katsoisi leffaa. Noista se jälkimmäinen on viime aikoina voittanu liian useesti. Tänään se häviää. Häviää. Se on päätetty ja se pitää. Mä meen nukkumaan ja uppoan.

what do you do when everything's just too much?

Mun elämä on ollut viimeset pari kuukautta tosi normaalia. Siis normaalin ihmisen tasolla normaalia. Oon syöny hyvällä omallatunnolla hyvää ruokaa. Liikkunut kun siltä on tuntunut. Käynyt töissä viikolla ja viihteellä viikonloppuna. Nauttinut kavereiden seurasta. Yrittänyt olla kuin kuka tahansa, olla onnellinen.

Mua oikeesti pelotti kirjautua tänne taas. Ottaa tä kaikki takasin, sukeltaa mereen. Lopettaa tyhjänpäiväinen nauttiminen joka kuitenkin jättää olon tyhjäksi. Entä jos ketään ei kiinnosta enää?

En ole lihonut enkä laihtunut. Päivällä tulee syötyä enemmän kuin muuten söisin, mutta duunin fyysisyyden puolesta se on plus miinus nolla. Oon ehkä onnistunut kiinteytymään vähän mutta en tarpeeksi.

Normaalius ei ehkä kuitenkaan oo se mun juttu. Olo on tyhjä. Millään ei loppujen lopuksi oo mitään väliä. Kela pyytää selvitystä viime vuoden opinnoista koska en saanut tarpeeksi opintopisteitä. Mitä mä niille sanon? Sori, mun pää oli liian sekasin opiskeluun. Ja liitteeksi tä blogi.

Vaikka rakastan mun elämää täällä, suurimman osan ajasta oon yksin. Paras kaveri keskittyy kouluun ja sillä on sen vanhat lukiokaverit jotka menee kuitenkin mun edelle. Viimeksi sanoin että olisi kiva lähteä keväällä johonkin reissuun, mutta sillä ei varmaan oo rahaa koska ne tekee niitten tyttöporukalla joka vuosi jonkun ulkomaanmatkan. Se yksi jätkä kenen kanssa hengasin paljon keväällä ja kesällä on ilmeisesti vaan leikannut mut pois elämästään. Ei vastaa viesteihin tai puheluihin. Kun on pari kertaa törmätty jossain hyvä jos edes moikkaa. Sillä on kuulemma nyt paljon going on. Tiedä sitten mitä sekin tarkottaa.

Paria tyttöä näen aina silloin tällöin, mutta en mä niitäkään viitti koko aikaa vaivata.

Viimeinen niitti tähän kaikkeen tuli tänään äitiltä kun se soitti. Kui sä käyt koko ajan siellä sun paikallisessa baarissa? Mä kyllä näen verkkopankista että sulla menee kaikki rahat sinne. Et kai sä hengaa joittenki juoppojen kanssa? Eiks sulla oo siellä kavereita? Kerro jotain nimiä.

Löin vaan luurin korvaan ja aloin itkeä. Mitä mä sille sanoisin? Että sillon kun oon yksin himassa ja tulee tyhjä olo, sinne on vaan niin helppo mennä. Tunnen baarimikot ja kantikset, osa ehkä vähän juoppoja, osa ei. Niiden kanssa pystyy puhumaan päivän vitutuksista politiikkaan, uskonnosta kännisekoiluihin. Ilman että täytyy kertoa liikaa itsestään. Pari tuntia siellä ja paha olo on unohtunut. Se on kuin toinen koti, koti missä on ihmisiä.

Mutta enhän mä mutsille noita kerro, enhän mä kerro sille mitään. En ole ikinä kertonut. Antaa se elää siinä luulossa että oon ihan kunnossa, vihanen vaan. Eihän se usko muihin tunteisiin.

Anyway, ei tästä mitään tule. Mun elämä on kaaosta ilman mun toista maailmaa. Ana ja Mia oli lomalla. Nyt ne tuli takasin. Niin minäkin. Ja nyt menen oksentamaan.

will I ever be happy?

Netti on ollu kämpiltä katki nyt jonkun kuukauden, saatanan mokkula. Tulin nyt porukoille kun ne on matkoilla niin nyt pystyn taas kirjoittamaan. Laihdutukseen ei mitään ihmeellistä, samaa paskaa kuin aina. Paastoa, ahmimista, oksentelua, normaalia syömistä ja liikuntaa kun siltä tuntuu. Joitain kiloja on pudonnut ja vaatteet istuu paremmin.

Pään sisällä sen sijaan on pitkästä aikaa kunnon myrsky. Kaikki ahdistaa ja itken taukoamatta. Tuntuu ettei elämästä tule mitään. Vaikka muutin tuonne uuteen paikkaan vasta vuosi sitten, olisin jo valmis taas uusiin maisemiin. Mulla on siellä tosi hyviä kavereita, mutta niillä on tietenkin ne vanhatkin kaveriporukat ja viime aikoina on alkanut tuntua että olen vaan taakka kaikille. Jos joku peruu sovitun tapaamisen tulee heti fiilis ettei se halua olla mun kanssa.

Sama täällä porukoilla. Piti lähteä tänään kaverin kanssa sen kavereitten mökille. Olin herännyt aikaisin, pakannut kaiken ja valmis lähtöön kun puhelin soi. No, soihan se sitten, sen takia että kaveri ilmoitti ettei lähetäkään mihinkään. Vaikka mä tiedän, ettei se johdu mitenkään musta, päässä pyörii vaan "ne ei halua olla sun kanssa".

Mun elämällä ei ole mitään suuntaa. Kaikki pyörii paikoillaan enkä tiedä mitä haluan. Mulla on työpaikka ensi vuodeksi ja keväällä pitäisi hakea johonkin kouluun. Kun vaan tietäisi mihin. En mä osaa ajatella, mitä haluan tehdä isona. Enhän mä edes tiedä mitä teen tänään, saati sitten huomenna! Tekisi mieli vaan hypätä johonkin koneeseen ja lentää pois.

Anonyymin kommentti viime postaukseen osui niin oikeaan kuin vaan voi. Mä olen tyhmä. Tyhmä kun teen tän kaiken itelleni. Ei tästä oo kellekään mitään hyötyä. Ei ketään kiinnosta kuinka paljon painan tai miltä näytän. Tästä ei seuraa mitään muuta kuin paskaa kaikille ja lisäks tä on aika vitun itsekästä. Ja joo, ajattelen itseäni ihan liikaa. Näin siis järkipelillä ajateltuna. Totuus on kuitenkin se, että mä rakastan ihmisiä mun elämässä enkä haluais satuttaa niitä. Oon aina se kaveri joka kuuntelee ja lohduttaa, kenen olkapäähän itketään. Enkä ikinä itse valita tai kerro totuutta kun kysytään mitä kuuluu. Laitan sen maskin päälle, hymyilen ja sanon kaiken olevan mahtavasti. Sen takia tänne blogiin päätyy pääasiassa se kaikki paska mitä en pysty itse pääni sisällä käsittelemään. Mä en tiedä tarkalleen mistä tä kaikki alunperin alkoi, tiedän vaan että se on jatkunu liian kauan. Ja haluaisin että se loppuis. Mä haluan olla onnellinen. En vaan tiedä mitä mun täytyy tehdä että saavuttaisin sen. Ja siihen asti mä jatkan tällä tiellä.

Koitan nyt postailla päivittäin kun olen vielä täällä ja toivottavasti saan kämpillekin toimivan netin pian.

sometimes I disgust myself

Oon taas ollu huono bloggaaja mutta huomenna tulee kunnon postaus! Tä viikko on menny kyllä niin penkin alle kuin vaan voi. Oon syöny ihan liikaa ja sen jälkeen aina oksentanu. Eilen sain pidettyä syömiset kolmessa pienessä leivänpalassa mutta tänään meni taas huonosti: leipää, kolme karjalanpiirakkaa, suolapähkinöitä, kasviswokkia ja karkkia. Melkeen kaiken sain ylös.

Nyt on henkisesti ja fyysisesti niin paska olo että huomenna saan syödä vaan omenan, nektariinin ja vähän maitorahkaa. Loppuviikoksi otan duuniin omat eväät niin tiän ainakin mitä suuhuni laitan. Tarkotuksena ois syödä kanasalaattia eli 100g kanasuikaleita, ananasrengas, pinaattia, kurkkua, tomaattia, kikherneitä ja raejuustoa. Illaksi mulla on kotona hedelmiä. Kävin tänään kaupassa ostamassa koko viikon ruoat eli kauppaan ei tarvitse eksyä mielihalujen takia.

Huomenna koitan muistaa kirjottaa kaikesta kivasta mitä tässä on nyt tapahtunut. Nyt oon liian väsynyt. Tästä kuopasta on kuitenkin suunta vain ylöspäin - ja painon suunta alaspäin!

what are skinny girls made of

What are skinny girls made of?

Rye bread and cheese,

soya sauce and rice.

Cookies and sweets,

rasberry pies.

And then they throw up,

more than twice.

So much about my day.

some people feel the rain, others just get wet

Heipähei taas! Täällä mä postailen kaatosateessa parvekkeelta kahvikupin ja röökin kanssa. Jotenkin helpottunu fiilis, helppo hengittää.

Tänään on kurkusta mennyt alas neljä kuppia kahvia, kasvisrisottoa ja puoltoista omena töissä sekä paljon vettä. Vielä olisi nä kolme kupillista kahvia ja kolme luumua jäljellä. Kolmonen on kiva numero. Kasvisrisotossa oli valkosta riisiä mikä ei ollut kiva, mutta söin siitä mulle tarkotetusta määrästä vain puolet. Lisäksi siinä oli porkkanaa, vihreetä ja punasta paprikaa, parsakaalia, vihreitä papuja ja jotain kurpitsaa. Ei siinä voinut olla enempää kuin 350kcal?

Näillä näkymin kalorit näyttää siis tältä:

kahvi 7 kuppia + maito (kolmessa täysmaitoa, lopuissa rasvatonta) 70kcal
kasvisrisotto 350kcal(?)
1½ omenaa 75kcal
3 luumua n.40kcal
YHTEENSÄ 535kcal

Oon aika tyytyväinen. Kuudelta alkaa Suurin pudottaja ja sen aikana ajattelin pomppia puoli tuntia stepperin kanssa. Lisäksi jos ja kun toi sade vähän hellittää meen toivottavasti kahdeksan jälkeen pienelle lenkille. Normaalisti mua ei haittaisi toi sade mutta nyt ei ole varaa tulla kipeäksi niin en halua vilustua ihan turhaan (mistä lähtien vilustuminen kaloreiden takia oli turhaa?!).

Niin kuin veikkasinkin, aamulla paino ei eilisen puuron takia ollut enää sen tietyn luvun alapuolella, eli menee ainakin kolme päivää ennen kuin saan ruksia tuon seuraavan pudonneen kilon pois :( Ja söin eilen illalla sittenkin sitä ananasrahkaa ja raejuustoa eli sekin varmaan vaikutti..

Pidän paaston sittenkin joko huomenna tai perjantaina, silloin ei ole niin hyvää ruokaa töissä. Toisaalta huomenna voisin syödä tämän päivän jämät. Katsotaan siis huomisen fiilis ja tehdään päätökset sitten :)

Nyt kun paino on saatu taas kuriin ja tippumaan mulla on pitkästä aikaa sellainen olo että saatan jopa onnistua.

Together we'll make it through somehow <3

and after the smile comes the rain

Täällä taas, eikä niin iloisena kuin eilen. Vitutukseen söin siis vielä ananasmurskaa ja rahkaa, ja sekoitin joukkoon viinaa. Perus iltapala. Ei ollut hyvää mutta hetkeksi tuli kivempi olo. Kunnes se meni ohi ja oksensin. Hitto. Eka kerta piiitkään aikaan, en edes muista koska olisin viimeksi oksentanut. Kurkku alkoi sattua ihan helvetisti ja menin sen jälkeen nukkumaan.

Tänään aamulla paino näytti taas uudella numerolla alkavan luvun. En saa kuitenkaan ruksia tuota kolmosta sivupalkista ennen kuin paino on ollut kolme aamua sama. Muuten tuntuu huijaamiselta. En syönytkään tänään sitä pastaa, sillä se näytti aika kamalalta. Olin siis ottanut sen töistä mukaan kun oli jäänyt yli viikolta. Heitin sen pois ja söin sen sijaan puuroa, omenan, 8 luumua, ananasmurskaa, rahkaa ja raejuustoa. Liikaaliikaaliikaa. Eilisen jälkeen oli kuitenkin hyvä syödä taas enemmän.

3 kuppia kahvia + rasvaton maito 50kcal
8 luumua 100kcal
omena 50kcal
lautasellinen (2 annosta) puuroa + vähän maitoa 340kcal
ananasmurska 135kcal
maitorahka 58kcal
raejuusto 35kcal
YHTEENSÄ 768kcal

Ei tuo nyt ihan hirveästi ole. Liikuttua ei kyllä tullut hirveästi vaikka piti lähteä lenkille. Kävin kaupassa eli käveltyä tuli n.4km ylä- ja alamäkiä.

Huomenna töissä syön kasvisruoan, paitsi jos se on jotain pahaa niin kaksi ruispalaa juustolla ja salaattia. Illalla kotona omena. Samalla periaatteella mennään koko viikko. Jonain päivänä pidän paaston kuten sivupalkista näkee, mutta se riippuu ihan mitä töissä on ruokana. Ärsyttää kun saan vasta huomenna tietää viikon ruokalista. Epätietoisuus ei ole mun juttu.

Olisi vielä paljon kirjoitettavaa, mutta kuuden tunnin päästä pitää jo herätä töihin. Huomiseen ihanaiset!

smile on my face

Tänään on ollut hyvä päivä vaikka eilinen vähän kusi. Söin töissä kaksi palaa ruisleipää juustolla ja salaattia. Mutta. Yhdellä työntekijällä oli vika päivä ja oli sitten tehnyt meille rahkapiirakkaa. En kehdannut olla syömättä ja koska feilasin jo niin söin sitten vähän karkkiakin. Illalla vielä kotona kikherneitä. Ei hyvä. Onneksi aamupaino ei tänään ollut järkyttävän suuri.

Tänään suuhun on tähän mennessä mennyt neljä luumua ja viisi kuppia kahvia, paaaljon vettä ja tupakkaa. Tarkoitus olisi vielä syödä ananasmurskaa ja maitorahkaa. Kuitenkin jos yksi tyyppi soittaa kohta ja mennään johonkin en aio niitä syödä. Saa nyt nähdä.

Olen siivonnut koko päivän. Puolet kämpästä kiiltää jo puhtautta. Järjestelin keittiön kaapit uudestaan ja mietin, että tähän hyllylle voin sitten laittaa ruokaa. Aloin nauraa hysteerisesti. Enhän mä osta tänne enää ruokaa, muuten alan vain ahmia. Hyllyt ovat nyt kuitenkin tyhjinä. Voin järjestää ananaspurkit sinne riviin.

Kävin myös pyörälenkillä, reilu puoli tuntia mutta tuossa helteessä sekin oli saavutus! Nyt on hyvä fiilis. Liviltä tulee sinkkuelämää ja toivottavasti kohta lähden ulos.

Ihanaa viikonloppua rakkaat <3

when your life is a mess, you can at least have a clean home

Mua hymyilyttää. Mulla on "suunnitelma", jotain mitä tehdä. Arkipäivät menee hyvin rutiinilla: töitä, kotiin ottamaan tunniksi aurinkoa, gossip girl, suurin pudottaja, liikuntaa, suihkuun, jotain telkkarista, blogin päivitys ja nukkumaan.

Eilen tosin iski kauhea siivousvimma ja päätin suorittaa tän viikon aikana oikein kunnon suursiivouksen. Tänään töiden jälkeen siivosin koko parvekkeen ja pesin ikkunat ja parvekelasit. Siinäkin ruskettui ja lisäksi tuli tehtyä jotain. Viimeinen lasi jäi jumiin ja jouduin hakemaan keittiöjakkaran että saisin sen jotenkin ylhäältä käsin liikkeelle. Seisoin kaiteen tasalla, tyhjä pudotus edessä. Yksi askel ja olisin vain pudonnut. Laitoin silmät kiinni ja pelästyin omia ajatuksiani. Jätin lasin siihen paikoilleen, en uskalla enää kiivetä sinne. En ennen kuin olen varma että tuollaiset ajatukset pysyvät poissa.

Söin töissä samaa soijarisottoa kuin maanantainakin ja lisäksi salaattia. Ja koska en vieläkään ole päässyt yli leipäaddiktiosta, vetelin tyytyväisenä naamaani kolme palaa ruisleipää (60kcal/kpl), sitä helvetin vaaleaa leipää ja juustoa. Aamulla söin myös omenan. Paino ei silti kotiin tultaessa ollut korkeampi kuin aamulla, eli ei ollut niin paha moka. Huomenna koitan pysyä poissa leipäpussilta.

Herkkulakko on taas sunnuntain jälkeen pysynnyt voimassa. Ärsyttää vaan ihan sikana että subilla on tällä viikolla mainoskatkojen kohdalla haribon color-rado mainos. Mun lempikarkkeja. Täytyy pysyä vahvana. Sosiaalisia tilanteita välttelemällä olen pysynyt erossa kesän jätskihoukutuksia. Jäätelöä kun pystyn vetämään litrakaupalla ennen kuin tulen täyteen... Ehkä voisin sallia jätskin jo heinäkuussa? Jos en kuitenkaan syö muita herkkuja ainakaan koko kesänä. Katsotaan..

Nyt alkaa väsyttää, huomiseen ihanaiset <3

fat does give you a reason to post hundread times about how to fail

Heps, se olis sadas postaus nyt sitten!

Alkuviikon söin töissä molempina päivinä lämpimän ruoan, tiistaina vielä kolme palaa ruispaloja juuston kanssa ja omenan. Kotona noiden lisäksi kaksi omenaa, viinirypäleitä, viilin, kaksi ruispalaa juustolla ja vielä loput juustot huvin vuoksi ettei se vaan pilaantuisi.. Ja eilen illalla, pizza. Kanaa, ananasta, sinihomejuustoa ja katkarapuja. Oli kyllä hyvää, ja koska paino oli aamulla vähän pienempi, ei tullut kauheeta morkkista.

Tänään oli vapaapäivä. Tai olisi pitänyt mennä kouluun, mutta en pystynyt. Olen siivonnut kämppää ihme puuskan vallassa. Pakko kuluttaa tä turhautuneisuus johonkin järkevään. Laitoin ohjaajallekin viestin miksen ole pystynyt keskittymään koulujuttuihin viime aikoina ja että jätän sen koulun nyt kesken. Heti helpotti vähän. Kohta alan lähettelemään työhakemuksia. Olisi kiva olla kaksi duunia syksyllä, että saan maksettua vuokran ja kelalle, en saanut tarpeeksi opintopisteitä eli täytyy maksaa opintotukia takaisin.

Tänään en ole syönyt mitään, enkä syökään. Huomenna töissä ruoka ja salaattia, perjantaina sama. Maksoin eilen vuokran ja laskut, tilille jäi kahdeksan euroa ja palkka tulee vasta viikon päästä. Viikonloppuna syödään siis puuroa ja kaapissa olevat ananasmurskat, maitorahkaa ja raejuustoa. Jouduin ostamaan jopa pallmallin röökiä joka oli 50 senttiä halvempaa kuin l&m. Saa vaan nähdä miten pärjään tuolla askilla viikon, en mitenkään. Ehkä pakko lainata kaverilta rahaa.

En ole tänään vastannut puhelimeen vaikka kaverit on soittanut. En jaksa. Yleensä olen mielummin ihmisten kanssa kuin yksin, mutta nyt ei jaksa. Haluan vain upota tänne seinien sisään, polttaa parvekkeella röökiä bikineissä missä kukaan ei näe mua, kadota lenkkipolulle metsän keskelle. Laihtua.

Sadannesta postauksesta alkaa uusi alku. Turha enää yrittää olla se täydellinen tyttö, joka pystyy kaikkeen täydellisesti. Mä en ole lähelläkään täydellisyyttä. Mutta joku päivä mä olen.

Ihanan aurinkoista päivää teille rakkaat lukijat <3

fat doesn't give you the feeling of success

Huooooh, moikka taas parin päivän tauon jälkeen! Oli niin kiire viikonloppu että olen viimeksi käynyt koneella silloin kuin postailinkin. Ihan hyvä pitää vähän taukoa virtuaalimaailmasta :)

Perjantaina söin vasta illalla porukoilla neljä palaa ruispaloja (60kcal/kpl) joissa oli päällä juustoa, salaatinlehtiä, kurkkua ja tomaattia. Lisäksi yksi omena, viinirypäleitä, luumu ja 100g yosa-jogurttia. Lauantaina kiersin koko päivän kavereiden lakkiaisia. Pelkäsin tuota päivää niiiin paljon etukäteen. Jotenkin kuitenkin onnistuin välttämään juhlasyömiset. Oli niin kova kiire koko ajan, ettei ollut edes aikaa syödä. Niimpä suuntasin täysin tyhjin vatsoin baariin. Kotona aamu kolmen aikaan söin kolme realia ja kaksi palaa paahtoleipää sekä vähän salaattia. Harmitti vähän, mutta toisaalta ne oli yli vuorokauteen ekat ruoat.

Tänään kahden päivän hyvä fiilis sitten kostautui. Ensin porukoilla ruoaksi uusia perunoita, silliä, tomaatti-papusalaattia ja yksi kanafilepihvi. Ei siinä vielä mitään MUTTA. Kun lähdin ajamaan himaan päin päässä napsahti. Piti käydä kaupassa ostamassa cashew-pähkinöitä. Eksyin kuitenkin karkkiosastolle. Haribo-pussi, suklaapatukka ja kaksi pepe-lakritsipatukkaa. Söin kaiken. Kun ensimmäinen karkki oli mennyt suuhun ajattelin että mitä helvettiä taas teen? Miksi piti taas olla heikko ja sortua? Aamupaino oli vähemmän kuin pitkään aikaan, haluanko taas tuhota sen?

No, tehty mikä tehty. Olisin voinut oksentaa, mutta päätin kärsiä seuraukset. Huomenna maha turvottaa ja mieli on maassa, mutta ehkä se taas muistuttaa mua siitä, miksi täytyy pysyä suunnitelmissa. Herkuton kesäkuu kaatui myös tuohon, ja rangaistuksena siitä täytyy viettää ainakin heinäkuun eka viikko myös ilman mitään. Jätskin kanssa tekee tiukkaa varsinkin nyt kun on noin lämmintä, mutta itsepähän tän taas aiheutin.

Huomenna aamulla on aikainen herätys taas duuniin, eli nyt nukkumaan. Ihanaa uutta viikkoa kaikille lukijoille, teitä on taas yksi lisää! <3