Valomerkki

Syömiset on mennyt töiden ja välinpitämättömyyden takia vähän niin ja näin. Salilla sentään jaksanu käydä ja paino oli tänään sama ku viime maanantaina. Ei mua oikeestaan ees vituta. Ei ollut sentään noussu ja nyt koitan löytää sen itsekurin takas ni kyl se tästä.

Oon taas mietiskelly aika paljon tätä elämää. Kun on niin paljon haaveita, tavoitteita ja asioita mitä odottaa. Mitä sitten kun ne on ohi? Vähän niin ku hyvän baari-illan lopussa tuleva valomerkki. Kiva ilta ohi ja pitää lähteä kotiin. Koitetaan etsiä jatkoja, jotain keinoja pitkittää sitä mahtavaa fiilistä. Mutta jossain vaiheessa se loppu tulee kuitenkin, ja pitää palata todellisuuteen. Sen jälkeen täytyy keksiä taas jotain uutta.

Mulla oli viime viikolla se pääsykoe. Sen jälkeen tuli just se fiilis, että mitäs nyt. Onneks oli loppuviikko töitä ja viikonloppuna jotain tekemistä. Eilen illalla se kuitenkin iski. Mulla ei jäänyt kovin hyvä fiilis siitä kokeesta enkä luultavasti pääse sisään. Eli taas tulisi yksi vuosi lisää ei mitään. Torstaina on yksi työhaastattelu. Jos en saa sitä duunia ei taas ole yhtään mitään.

Vähän nyt tein sellasen päätöksen, että koitan etsiä töitä kesän ajan ja jos mitään ei löydy, yritän ottaa askeleen johonkin suuntaan. En mä tiedä kyllä mihin päin. Eilen kattelin duunivaihtoehtoja ulkomailta. Tänään tuli mieleen, että mitä jos muutaisi takaisin vanhaan kaupunkiin. Vai olisiko se askel taaksepäin? Nä melkeen kolme vuotta ku oon täällä asunu on muuttanu mua paljon, eli en kyllä palaisi samana ihmisenä.

Ehkä kesän lopulla sit nähdään mihin mun valomerkki mut johdattaa.

Laihdutus nyt ei katoa mihinkään, se tulee varmaan olemaan mun mukana hautaan asti. Huomenna on taas uusi parempi päivä sen suhteen.