fear of slowly dying

Tuli taas pieni tauko postauksissa. Tuntuu että kaikki menee taas päin helvettiä. Ne fuksiaiset meni ihan penkin alle. Join liikaa ja hukkasin kaikki tavarani. Sen jälkeen olen vain syönyt. Ja syönyt. Ja syönyt vielä vähän (paljon) lisää. Tuntuu että koko saatanan maailma kaatuu niskaan.

Katsoin eilen itseäni pitkästä aikaa kunnolla peilistä. Aloin itkeä. Kasvoihin olen vihdoinkin edes hieman tyytyväinen. Mutta reisillä voisi ruokkia pienen kylän. Maha vain paisuu paisumistaan ja levenee yli peilin laitojen. Paska olo.

Nyt on kylmä. Ja sydämestä ja mahasta sattuu. En ole vielä syönyt tänään mutta kohta ajattelin tehdä smoothien. Banaani, viinirypäleitä, persikka, jogurttia ja marjoja. Saa edes jotain vitamiineja ja kuituja. Muuta en suuhuni tänään pistä. Enkä huomenna. Keskiviikkona ehkä tonnikalaa. En ole ansainnut ruokaa. En ennen kuin voin katsoa peiliin ilman kyyneleitä. Vaaka väitti että olisin laihtunut mutta ei se kyllä missään näy.

Se jätkä vaivaa taas mieltä. Kävin viikonloppuna siellä päin, oli sovittu että nähdään lauantaina. Yritin sitten soittaa ja laittaa viestejä. Ei vastausta. Myöhemmin illalla saan viestin ettei hän ollut katsonut kännykkää eikä enää jaksa lähteä mihinkään. Kiitos taas. Hän itse sanoi että haluaa nähdä, tietää että minä haluan nähdä. Miksi siis on niin vaikeaa tehdä niin? En ole menossa sinne päin kuin ehkä kuuden viikon päästä seuraavan kerran. Ilmoitin senkin hänelle mutta en saanut mitään vastausta.

Pakko vaan koittaa keskittyä laihduttamiseen ja kouluun ja näihin kavereihin.

Pitäisi mennä treeneihin mutta en pysty edes seisomaan suorassa kivun takia. Saa siis nähdä menenkö vai en. Tiedän että treenien jälkeen olo on aina parempi. Nyt en kuitenkaan usko että liikunta auttaa kun sydän meinaa hypätä ulos rinnasta. Ehkä menen vain lenkille myöhemmin illalla ja katson huomenna uudestaan.

Anteeksi tosiaan tämä tauko ja se, että epäonnistuin taas.
Stay strong beauties <3

doing better - for real

Kiitos coldie ja xoxo kommenteista edelliseen postaukseen :) Tosiaan, ainakin nyt mun suunnitelmat näyttää onnistuvan, toivottavasti se myös jatkuu näin. Ja todellakin, tunteisiin tarvittaisiin on/off -nappi! Nyt pystyn hyvin pitämään ajatukset erossa siitä jätkästä mutta jos se ottaa jossain vaiheessa taas yhteyttä tiedän että luultavasti sorrun taas.. Musta täytyy tulla vahvempi.

Tä päivä meni paremmin kuin hyvin. Vaikka nukuin pommiin ja samantien koulun ohi :') Sain kuitenkin koottua vkoloppuna ostetut parvekekalusteet, siivottua keittiön ja tehtyä koulujuttuja. Eikä missään vaiheessa tullut nälkä. Treenit jätin väliin koska oli niin paljon muuta hommaa, mutta kävin lenkillä kaatosateessa. Rakastan syksyä ja sadetta. Oli jotenkin puhdistava kokemus. Lenkin jälkeen päätin että täytyy syödä. Söin siis purkin tonnikalaa, kolme punajuurta ja 100g kurkkua. Kaiken kaikkiaan 255 kcal koko päivänä! Hyvä minä. Nytkin on täysi olo mutta juon vettä jotta aineenvaihdunta toimii.

Huomenna kouluun kahdeksitoista. Illalla lenkki ja ananasta. Projektisuunnitelma pitää palauttaa torstaina eli sitäkin täytyy tehdä. Lisäksi pitäisi lähettää työhakemuksia, sillä opintotuella ei paljon eletä.

Nyt on parempi fiilis kuin pitkään aikaan. Ihan kuin uusi alku olisi vihdoinkin alkanut. Ehkä siksi että nyt mulla ei ole "vanhassa" paikassa enää mitään kun päätin unohtaa sen jätkän. Tietysti kaverit mutta ne ei aiheuta mulle stressiä.

Tästä on hyvä jatkaa, hyvää yötä rakkaat lukijat, huomiseen <3

Samantekevää

Tä päivä meni siis paastolla. Piti mennä treeneihin mutta oli tosi huono olo, pyörrytti. Ajattelin että syön jotain ja lähden sitten. Avasin purkin ananasmurskaan ja melkein laitoin lusikallisen suuhun, kunnes tajusin, ettei mulla ollut yhtään nälkä. If hunger is not the problem, why would food be the solution?  Kaadoin ananakset purkkiin ja laitoin jääkaappiin odottamaan nälkää.

Lähdin sittenkin kävelylle sillä treeneihin en olisi siinä kunnossa selvinnyt. Kävin kaupassa ostamassa ruoat ainakin tälle viikolle, pitäisi riittää myös ensi viikolle. Kaksi purkkia tonnikalaa vedessä, kolme tölkkiä ananasmurskaa, kaksi litraa valion vähäkalorista mehukeittoa, kurkku, punajuuria, rasvatonta maitoa, tupakkaa. Lisäksi kaapista löytyi tölkki ananaspaloja.

En syö koulussa tällä viikolla. Torstaina ostan sieltä ruisleivän aamulla jos on nälkä. Muuten syön huomenna puoli purkkia tonnikalaa, pari palaa punajuurta ja kurkkua ennen treenejä. Keskiviikkona ananaspaloja ja mehukeittoa. Torstaina se ruisleipä. Perjantaina taas ananasta ja mehukeittoa. Lauantaina tonnikalaa ja punajuurta. Sunnuntaina myös. Huomenna menen treeneihin, keksiviikkona lenkille ja torstaina on fuksiaiset eli tulee tanssittua. Päätin etten juo paljon. Ostan valkoviiniä päiväksi ja illalla ehkä pari drinkkiä. Ei olisi edes varaa enempään. Lisäksi joka aamu kahvia ja illalla ehkä vihreää teetä.

Samalla linjalla jatkan ensi viikolla ja kun ruoka loppuu pidän paaston ja sitten katson uudestaan missä mennään. Pitäisi jaksaa. Nyt ei ainakaan ole nälkä. Ennemminkin täysi olo, ei tee yhtään mieli syödä. Juon vain vettä. Kohta pitäisi mennä nukkumaankin että jaksaa herätä aamulla kouluun.

Kyllä tä tästä. Toivottavasti muillakin alkaa mennä paremmin <3

if hunger is not the problem, why would food be the solution ?

Sekaisin taas. Päivä lähti ihan kivasti käyntiin kun mentiin ikeaan ostamaan mulle hylly ja kulhoja ym. Kun tultiin kotiin veli alkoi kuittailemaan jostain mitä sanoin. Ei olla oltu kovin läheisiä pariin vuoteen ja nykyään ei puhuta melkein mistään. Se kuitenkin sattui ja vaikka olin päättänyt yrittää olla ilman tupakkaa koko vkolopun niin nyt en kestänyt. Lähdin siis kävelylle ja rauhoitin mieleni.

Illalla meille tuli lisää kinaa jostain asiasta. Nyt vitutuksen paransi ruoka. En tajua miksi. Syödessäni ajattelin että tä on väärin, sun ei pitäisi tehdä tätä, kadut myöhemmin kuitenkin etc. Silti söin. Kaksi palaa paahtoleipää, ruisleipää ja sämpylää, kaikissa päällä voita ja juustoa. Lisäksi hedelmiä ja rahkaa. Ällöttää. Siirrän luultavasti vaa'alla käyntiä seuraavaan kotikäyntiin. En vain pysty astumaan sille tällaisena. Parempi olla epätiedossa ja kuvitella ettei laihdu mihinkään (mikä on luultavasti totuus) niin ainakin pysyy tahdonvoima vahvempana.

Tuo otsikon lause on pyörinyt päässä ahmimiskohtauksesta asti. Miksi paha olo täytyy tappaa ruoalla jos nälkä ei ole se ongelma? Huomenna siis paasto ja tiistaina aloitan jotain uutta. Ei tästä tule muuten mitään. Huomenna voisin mennä myös treeneihin jos pääsen lähtemään täältä tarpeeksi aikaisin. Täytyy myös herätä aikaisin sillä kahteentoista mennessä täytyy palauttaa yksi koulujuttu jota en ole vielä edes aloittanut. Järkevää siis kirjoittaa blogia puoli kahden aikaan.

Tajusin muuten että se kaveri jolle voisin puhua melkein mistä tahansa, ei ehkä olekaan niin loistava kaveri kuin luulin. Olen kuunnellut hänen juttujaan miehistä ja kaikesta muusta keväästä asti ja koittanut parhaani mukaan auttaa. Nyt kun mua on vaivannut tuo yksi asia tosi paljon niin en ole saanut häneltä samanlaista tukea. Tai jos jotain olen saanutkin niin se on enemmän sellaista "joo mulla oli ihan sama tilanne sen ja sen kanssa silloin kun..". Kyllä mä tiedän että mulla on miesrintamalla ollut vähän hiljaisempaa kun ei ole jaksanut kiinnostaa, mutta silti ärsyttää että mun jutut kääntyy aina takaisin hänen juttuihinsa ja yhtäkkiä mä olenkin taas siinä kuuntelijan roolissa. Tykkään olla hänen kanssaan ja kaikkea, mutta just nyt tuntuu siltä etten jaksaisi. Tiedän että huomenna hän soittaa ja kertoo edistymisestään uuden jätkän kanssa ja että onko vanhan kanssa asiat selvinneet. Ehkä en puhu mitään omista asioistani niin pääsen helpommalla.

Onneksi huomenna kun pääsen kotiin siellä ei ole mitään ruokaa. Nyt juon tuon viinipullon loppuun ja laitan kellon soimaan yhdeksäksi jotta ehdin tekemään ne koulujutut.. Hyvää yötä ihanaiset, together we can make it through somehow <3

falling apart

Olen nyt "kotona". Outo olo ja ahdistaa. Porukat tunkee ruokaa suuhun ja selittää etten syö tarpeeksi. No sehän tässä se pointti onkin. Kaikki tuntuu taas niin turhalta. Melkein samalta kuin kolme ja puoli vuotta sitten, yläasteella, jolloin vihasin itseäni ja koko maailmaa aivan liikaa. Haluan takaisin omaan kotiin, turvaan, paikkaan jossa ei ole ruokaa.

Keskiviikkona söinkin koulussa ja vielä kotonakin illalla. Kävin lenkillä mutta silti oli paska olo. Torstain paastosin jotta olo helpottuisi edes hieman. Menin myös treeneihin illalla. Perjantai aamu oli kummallinen: päässä heitti, pyörrytti ja oksetti, en pystynyt edes juomaan aamukahvia. Bussissakin meinasin oksentaa. Koulussa oli pakko ostaa ruisleipä jotten pyörtyisi. Hassua, ikinä ei ole paaston jälkeen tullut tuollaista olotilaa. Melkein pelotti. Ehkä se johtuu siitä etten ole ollut kunnolla syömättä varmaan kuukauteen.

Jotenkin sitten romahdin ja ennen kuin lähdin ajamaan porukoille eksyin kauppaan. Ostin kaksi porkkanapiirakkaa ja 400g irtokarkkeja !!! Siis anteeksi mitä. Ei edes tehnyt mieli karkkia. Silti popsin niitä lähes koko ajomatkan. Kunnes tuli niin paha olo että oli pakko lopettaan ja pysähtyä tupakalle selvittämään pää. Kun pääsin kotiin menin nukkumaan sillä oli todella huono olo. Nukuin pari tuntia kunnes äiti tuli herättämään syömään jäätelöä. Yöllä söin vielä neljä palaa ruisleipää. Ei ollut nälkä, ei tehnyt niitä mieli ja jouduin oikeasti taistelemaan saadakseni ne alas. Silti söin.

Tänään aamulla heräsin leipomaan, sillä oli äitin synttärit. Tein ison suklaakakun ja päätin etten koske siihen. Päivällä söin lohta, salaattia ja yhden perunan. Tämän jälkeen tapahtui yksi asia joka laittoi koko illan suunnitelmat uusiksi ja sai minut ahmimaan tuota kakkua ja loput karkit. Se jätkä josta selitin viime postauksessa. En ollut kuullut hänestä pariin päivään ja halusin oikesti nähdä nyt viikonloppuna kun kerran olen täällä pitkästä aikaan. Lisäksi viimeksi kun olemme olleet tekemisissä koko juttu jäi vähän auki enkä tiennyt missä mennään. Laitoin hänelle tekstarin että olen nyt vähän sekaisin, sillä en tiennyt missä mennään ja että haluaisin nähdä. Vastaus oli tyly eikä hän kuulemma ymmärrä miksi olisin jostain sekaisin. Mä nyt vaan olen tällanen, tunneihminen ja ylianalysoin kaiken mahdollisen. Tuli tosi paska fiilis ja koitin saada sitä pois ruoalla. Arvatkaapa vain auttoiko. Ei. Tuli entistä pahempi olo jonka seurauksena peruin kaikki illan menot. En mä voi lähteä ihmisten ilmoille turvonneena. Ihmettelevät vielä mikä norsu nyt on päässyt karkuun.

Huomenna koitan syödä vain pakolliset ateriat. Maanantaina on paasto ja tiistaina voisin alottaa ABC:n. Kerron siitä sitten lisää jos päätän toteuttaa sen.

Nyt painun taas nurkkaan itkemään ja koitan olla ajattelematta. Toivottavasti teillä menee paremmin kuin mulla <3

What is wrong with me? I do everything for you.

I, I, I make myself look good, I go to the gym.

I, I eat like a fucking rabbit.

I don't, I don't know what else to do.

Tell me.

What it is I have to do to make you love me?

EDIT//: Uskaltaudunkin vaa'alle vasta maanantaina eli siihen asti tuo sivupalkki pysyy päivittämättömänä.

not so sure where I am

Eilen söin koulussa, illalla treenit ja sen jälkeen ruisleipää.
Tänään söin koulussa, illalla treenit ja nyt ruisleipää.

Huomenna en syö koulussa. Ei olisi edes varaa syödä siellä joka päivä kun se kuitenkin maksaa 2,6e. Syön sitten kotona nuudeleita, ananasta ja chilikastiketta <3 Illalla aion mennä vielä lenkille. Ja sain tänään ostettua maitoa.

Vieläki viihdyn ihan hyvin täällä. Saanut uusia kavereita ja koulu on kiva. "Kotona" odottavat vain samat ongelmat, naamat ja tavat. Lupasin kuitenkin mennä käymään viikonloppuna.. Sitten ei tarvitsekaan mennä hetkeen kun on viikonlopuilla jo muuta ohjelmaa. Odotan tätäkin nyt jo kauhulla. Tiedän, että äiti on ostanut kaikkia herkkuja enkä tiedä miten pystyn kieltäytymään niistä. Soitan sille varmaan huomenna ettei vaan osta mitään. Tiedän myös että kaverit haluavat baariin ja alkoholin kalorithan tiedetään. Ajattelin että olisin kuskina ja vain tanssisin koko illan. Toivottavasti pysyn siinä päätöksessä.

Ainut syy miksi oikeasti haluan mennä tuolla käymään on se yks tyyppi. Ollaan tunnettu jo pari vuotta mutta siitä ei vain ole tullut mitään. Kesällä nähtiin enemmän, käveltiin öitä ympäri kaupunkia ja puhuttiin kaikesta mahdollisesta. Mulla on ollu hyvä olo sen kanssa, ihan kuin oisin jonkun arvonen.

Tänään aamulla kun valitsin vaatteita iski se sama paniikki ahdistus kuin niin usein aikaisemmin. Mitkään vaatteet ei tuntunu/näyttäny hyviltä. Olen vain liian iso. Melkein aloin jo itkeä mutta olin juuri saanut meikattua niin räpyttelin kyyneleet pois. Kävellessäni bussipysäkille tunsin kuinka läskit heilui joka askeleella ja olin jo kääntymässä takaisin kotiin mutta jatkoin silti matkaa. Itehän mä olen tän aiheuttanu, kärsi siis saatanan läski.

Odotan innolla ja kauhulla lauantaita kun pääsen vihdoin vaa'alle. Jos paino on pudonnut olen tyytyväinen ja tiedän miten taas jatkaa. Jos se ei ole pudonnut... En tiedä, masennun varmaan täysin. Sitten en kyllä käy kaupassa ensi viikollakaan. Nousua en halua edes ajatella. Varmaan kuolisin siihen paikkaan.

Nyt kuitenkin loppuviikon täällä syön vain kerran päivässä ja käyn lenkillä. Torstaina voisin mennä treeneihinkin. Mun on pakko onnistua, pakko. Muuten tä elämä ei oo elämisen arvoista.

Tiedän että tuli taas aika sekavaa tekstiä vähän joka asiasta mutta mun pää on ihan sekasin. I'm definitely not sure where I am now.

I'm not dead

En ole kirjoittanut ikuisuuteen. Enkä lukenut tai kommentoinut muiden blogeja. En tiedä miksi.

Muutin pari viikkoa sitten koulun perässä isompaan kaupunkiin ja asun nyt siis yksin. Tykkään tästä. Saa syödä mitä haluaa ja milloin haluaa. Alkustressin takia olenkin nyt syönyt koulussa lähes joka päivä. Lisäksi kotona olen illalla syönyt joko mysliä tai jos on ollut kovempi nälkä niin olen tehnyt kasviswokkia. Opiskelijabudjetilla ei onneksi ole varaa syödä enempää.

Laihdutus on mielessä koko ajan mutta juuri kaiken uuden takia en ole oikein pystynyt keskittymään siihen. Nyt kun tähän elämään on jo vähän tottunut alkaa taas kunnon painonpudotus. Päätin jo, etten saa mennä kauppaan ensi viikon aikana paitsi jos maito loppuu. En siis voi juoda kahvia ilman maitoa enkä saa päivää käyntiin ilman kahvia :) Noilla ruoilla mitä kaapeista löytyy pitäisi pärjätä säännöstelemällä perjantaihin asti. Silloin menen viikonlopuksi porukoille.

Painoa en tiedä yhtään, en halua edes arvailla. En ole vielä ostanut vaakaa tänne. Vaatteet kyllä istuvat vähän paremmin kuin ennen eli ehkä se stressi on vähän pudottanut painoa ? who knows. Viikonloppuna pääsen taas vaa'alle. Kaloreitakaan en ole laskenut, olen vain yrittänyt syödä yhden lämpimän aterian päivässä ja sitten vielä jotain muuta. Treeneihin pääsen taas huomenna. Tähän asti olen täällä vain käynyt kävelyllä, tutkinut uutta asuinaluetta.

Koitan nyt taas alkaa kirjoittaa tänne enemmän. Tauko ei ollut mitenkään suunniteltu ja nyt kun pääsen taas rytmiin kiinni on ehkä enemmän kirjoitettavaakin.

Ja tervetuloa uusi lukija <3