14. syyskuuta 2010

not so sure where I am





















Eilen söin koulussa, illalla treenit ja sen jälkeen ruisleipää.
Tänään söin koulussa, illalla treenit ja nyt ruisleipää.

Huomenna en syö koulussa. Ei olisi edes varaa syödä siellä joka päivä kun se kuitenkin maksaa 2,6e. Syön sitten kotona nuudeleita, ananasta ja chilikastiketta <3 Illalla aion mennä vielä lenkille. Ja sain tänään ostettua maitoa.

Vieläki viihdyn ihan hyvin täällä. Saanut uusia kavereita ja koulu on kiva. "Kotona" odottavat vain samat ongelmat, naamat ja tavat. Lupasin kuitenkin mennä käymään viikonloppuna.. Sitten ei tarvitsekaan mennä hetkeen kun on viikonlopuilla jo muuta ohjelmaa. Odotan tätäkin nyt jo kauhulla. Tiedän, että äiti on ostanut kaikkia herkkuja enkä tiedä miten pystyn kieltäytymään niistä. Soitan sille varmaan huomenna ettei vaan osta mitään. Tiedän myös että kaverit haluavat baariin ja alkoholin kalorithan tiedetään. Ajattelin että olisin kuskina ja vain tanssisin koko illan. Toivottavasti pysyn siinä päätöksessä.

Ainut syy miksi oikeasti haluan mennä tuolla käymään on se yks tyyppi. Ollaan tunnettu jo pari vuotta mutta siitä ei vain ole tullut mitään. Kesällä nähtiin enemmän, käveltiin öitä ympäri kaupunkia ja puhuttiin kaikesta mahdollisesta. Mulla on ollu hyvä olo sen kanssa, ihan kuin oisin jonkun arvonen.

Tänään aamulla kun valitsin vaatteita iski se sama paniikki ahdistus kuin niin usein aikaisemmin. Mitkään vaatteet ei tuntunu/näyttäny hyviltä. Olen vain liian iso. Melkein aloin jo itkeä mutta olin juuri saanut meikattua niin räpyttelin kyyneleet pois. Kävellessäni bussipysäkille tunsin kuinka läskit heilui joka askeleella ja olin jo kääntymässä takaisin kotiin mutta jatkoin silti matkaa. Itehän mä olen tän aiheuttanu, kärsi siis saatanan läski.

Odotan innolla ja kauhulla lauantaita kun pääsen vihdoin vaa'alle. Jos paino on pudonnut olen tyytyväinen ja tiedän miten taas jatkaa. Jos se ei ole pudonnut... En tiedä, masennun varmaan täysin. Sitten en kyllä käy kaupassa ensi viikollakaan. Nousua en halua edes ajatella. Varmaan kuolisin siihen paikkaan.

Nyt kuitenkin loppuviikon täällä syön vain kerran päivässä ja käyn lenkillä. Torstaina voisin mennä treeneihinkin. Mun on pakko onnistua, pakko. Muuten tä elämä ei oo elämisen arvoista.

Tiedän että tuli taas aika sekavaa tekstiä vähän joka asiasta mutta mun pää on ihan sekasin. I'm definitely not sure where I am now.

2 kommenttia:

  1. Samma här, tänään pitäisi lähteä baariin kakkosille juhlimaan kaverin 18v synttäreitä jotka on tänään. En vain haluaisi litkiä sisääni mitään kaloripitoista :( ehkä light kolaa ja auto? Se olisi terveellisempää muutenkin...

    VastaaPoista
  2. kyllä se siitä :) tsemiä vain, mutta terveellisestihän oikeesti kilot putoo? Eikä silee himo kireellä ja kauheelle dieetil, usko pois :) se on sen täydellisen vartalon salaisuus, muuten kaikki tulee takas! Pää pystyyn (: se vaatii vaan aikaa ja kuria, jota en omista :/

    VastaaPoista