History

"Kun katson peiliin, näen rumuutta ja läskiä, tunnen inhoa ja vihaa. Kyyneleet silmissä vihaan itseäni ja haluan kuolla. Masentuneena syön. Syön ja syön, syön lisää, lihoan ja rumistun ja vihaan itseäni vielä enemmän. Haluan viinaa, haluan juoda pahan oloni pois ja olla hetken aikaa onnellinen, tyytyväinen itseeni. Aamulla kuitenkin vihaan itseäni vielä enemmän.
Hymyilen ja uskottelen muille kaiken olevan hyvin. Kyyneleet ovat vain roskia silmissä, ahdistunut ilme mahakipua. Ja kaikki uskovat sen, kukaan edes halua uskoa muuta, parempi luulla niin. Paha olo sisällä on tabu. Ei sellaista tapahdu Meille. Se tapahtuu Joillekin toisille. Ja enhän minä halua rikkoa sitä kuvaa.
Why should I even try?"

Löysin kolmen kesän takaisen päiväkirjani ja tuo hyppäsi sieltä silmille. Silloin olin laihimmillani. Neljäkymmentäkaksi kiloa ja rasvaprosentti nollissa. Ja tuota tekstiä lukiessa kukaan tuskin voi väittää minun olleen onnellinen. Ruoka oli paha vihollinen ja ystävät, jotka muistuttivat syömisestä, jätin taakseni. Harkitsin tosissani kaiken jättämistä, halusin kuolla.

Lukion ensimmäisen aikana lihosin kilon. Joku sanoi pitävänsä minusta ja minä sanoin etkä pidä, ei se kannata. Se juttu loppui siihen. Join koko ajan, en välittänyt mistään, loukkasin ystäviäni jotka oikeasti yrittivät auttaa minua. Kun poliisit toivat minut yöllä kotiin juotuani pullon kossua raakana keskustassa, äitini itki. Silloin vasta tajusin, että tekemiseni satuttavat muita ihmisiä.

Toisen vuoden alussa etsiydyin toiseen kaveriporukkaan. He eivät tienneet "menneisyydestäni" mitään ja olivat ns. kunnollisia kaikki. Yritin unohtaa kaikki vanhat ongelmat. Huomaamattani olinkin yhtäkkiä onnellinen ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kikatin kippurassa toisten jutuille, lähdin huoletta koulun jälkeen kahville ja saatoin jopa syödä jotain muiden edessä. Ja ennen kuin huomasinkaan, vaaka näytti 47kg. Kun tajusin sen, yritin taas laihduttaa. Nautin kuitenkin uudesta elämästäni niin paljon, että en jaksanut tosissani yrittää. Mitä väliä muutamasta extrakilosta muka voisi olla?

Viime kesänä paino pysyi vielä 50:n paremmalla puolella. Syksyllä edellisvuotinen onnellisuuspuuska alkoi kuitenkin laantua ja vaikka nautinkin uusien kavereideni seurasta, jokin oli muuttunut. Vanhaan tapaan en kuitenkaan jättänyt ruokaa, vaan turvauduin siihen. Lisäksi olin pahassa flunssassa enkä pystynyt urheilemaan normaalisti. Pian näytössä näkyikin oksettava luku: 52kg ja peilistä katsoi sotanorsu pömppömahan ja toisiaan koskettavien reisien kanssa.

Yritin laihduttaa terveellisesti. Yritin tosissani. Se ei vain toiminut, kilot tulivat tuon kolmen viikon loman ja sen jälkeisen stressin mukana takaisin. Pikku hiljaa mieleeni alkoi hiipiä taas tuo parin vuoden takainen elämä. Miksei? Tajusin, että vaikka olinkin ollut hetken onnellinen, tuo vanha elämä oli vain odottanut nurkan takana sopivaa tilaisuutta iskeä. Ana oli tullut takaisin. Tällä kertaa sillä oli uusi kaveri mukana, Mia. Itsekurini ei ollut vielä tarpeeksi vahva, joten repsahtaessa Mia pelastaa.

Aloitin tämän blogin, jotta se kannustaisi minua syömään terveellisesti. Vitut. En enää edes yritä teeskennellä syöväni normaalisti, olevani normaali ruokailujen suhteen. Yksi kaverini kysyi eilen valittaessani lihoamistani, milloin sitten olen tyytyväinen. Sanoin, että tuskin koskaan. Tiedän, mille tielle olen taas astumassa. Tiedän, että se ei ole viisas ratkaisu ja että saatan katua sitä. Mutta ei minulla ole muutakaan.

Oli kauheasti kirjoitettavaa, sillä halusin hieman selittää tätä tilannettani. Nyt tuntuu että unohdin varmaan puolet sanottavistani. Ei se mitään, tuskin tätä kukaan edes lukee. Nyt yritän kuitenkin kirjoitella tänne useammin pysyäkseni "oikeilla" raiteilla.

Tänään join aamulla kahvia ja myöhemmin saan syön maito-jogurtti-ananas smoothieta. Huomenna ajattelin koittaa sairaaladieettiä, jotta tämän saisi nopeasti alkuun. Tai sitten aloitan nestepaaston, jonka aikana saisin siis juoda kahvia, teetä, valion mehukeittoja ja maustamatonta jogurttia. Alkoholin käyttöä täytyy myös vähentää, ahdistuneena tartun pulloon liian usein.

This time I wont fail.

back to the start

Olipas pitkä tauko. Olin ensin kolme viikkoa kaverin kanssa reissussa, enkä siellä päässyt postailemaan, ja kun tulin takaisin Suomeen oli yo-juhlien ynnä muiden takia niin kova kiire että lähes jo unohdin tämän blogin :( Ja kyllä se vaa'allakin näkyy: 51,3kg tänä aamuna ! Pakko oli tulla siis takaisin, jotta saan tähän taas jonkun järjen mukaan..

Matkalla annoin itseni syödä vähän mitä lystäsi, mutta pienen budjetin rajoissa sekään ei ollut paljon, eli olenko siis tosiaan lihonut kotona kahden viikon aikana kolme kiloa? Hyi minä. Toisaalta ei ihme, lakkiaisista jäi niin paljon ruokaa yli, että olen ollut hautautuneena kermakakkuvuoreen lauantaista asti..

Mutta nyt aloitan taas kunnolla alusta. En kestä katsoa joka aamu entistä isompaa mahaani, levinneitä reisiäni ja pulleita käsiäni. Se saa loppua nyt. Päätin jo, etten saa mennä rannalle ennen kuin pääsen takaisin sinne 50:n alapuolelle.

Kesällä laihdutus sujuu kuitenkin aina helpommin. Rakastan pyöräilyä ja kesällä poljenkin lähes kaikkialle. Lisäksi kesällä ei tule syötyä niin paljon jos on kuuma (toivon siis kunnon helteitä tänne päin!).

Nyt mä tulen onnistumaan tässä. PAKKO.

first goal - check!

Ette voi kuvitellakaan (tai no, kyllä te voitte) sitä ilon määrää mitä tunsin tänään astuessani vaa'alle: 49,7kg! Tiedän, ettei se ole lähelläkään lopullista tavoitettani, mutta tuntui se silti helvetin hyvältä :)

Tänään söin lounaaksi pari palaa pakastettua pinaattisosetta ja ananasrenkaan. Myöhemmin yhdessä kokouksessa söin munkin ja nyt illalla vähän risottoa. Kaloreita tuli vähän alle 800, mikä on aivan liian paljon, mutta eilen pärjäsin 300:lla ja liikuntaa on tullut harrastettua molempina päivinä paljon. Tämän kirjoittamisen jälkeen ajattelin mennä vielä lenkille.

Hassua, miten paljon noin pieni onnistuminen saa niin paljon iloa aikaan. En uskalla edes vielä kuvitella sitä kun saavutan sen tavoitepainoni! Nyt tuntuu, että pystyn mihin vain. Saan vihdoinkin ruksia tuosta listasta pois sen 50:n. Ihanaa päästä uuteen lukuun :)

Olen nyt niin iloinen, että tuli vähän hömppämäinen postaus. Huomenna sitten ehkä angstaan taas, jos paino ei vaikka olekaan laskenut.

a new start

Mennyt taas pari päivää sellasta alamäkeä että huhhuh ! Torstaina kun viimeksi postailin en kyllä syönyt enää illalla muuta kuin hedelmiä, mutta
ei se silti korvaa perjantain yöpossuilua. Päivällä meni ihan hyvin, pysyi alle 300kcal. Illalla kuitenkin menin kaverini kanssa istumaan iltaa, jonka jälkeen päästyäni kotiin ahmin kaiken eteeni tulleen leivän talosta. Kalorit nousi ainakin tonnin kieppeille. Lauantaina en syönyt kuin vähän lohta ja salaattia, mutta vedin sitten illalla pullon valkoviiniä ja lisäksi vielä likööriä. Kiireen takia en ehtinyt sunnuntaina syömään kuin vasta kuuden jälkeen, jolloin olinkin jo niin nälissäni, että söin kanaa, riisiä, salaattia, leipää ja maissia ! En edes uskaltanut laskea kaloreita tuon jälkeen, vaikka tiedän, että shokkihoito toimii minulla parhaiten.

Tänään päivä lähti hyvin käyntiin, lounaan kalorit pysyivät 300:n alapuolella. Illalla isä toi kuitenkin kaupasta sipsejä ja söin niitä, ja sen jälkeen feilattuani jo repsahdin kunnolla ja söin vielä riisiä ja paahtoleipää. Kalorit taas yli tuhannen.

Paino oli tänään aamulla 50,4kg eli viikonlopun ahmimiset ei onneksi näytä hirveästi vaikuttaneen. Kuitenkin jos jatkan tätä tahtia olen pian taas alkupisteessä, enkä halua sinne takaisin ! Siksi tämä on nyt "uusi alku". Teen itselleni huomenna tarkat säännöt, mitä saan syödä ja milloin, sillä muuten syön liikaa. Oksentamisen yritän nyt jättää kokonaan. Tänään olin jo kumartuneena vessanpöntön ylle, mutta pystyin olemaan työntämättä sormia kurkkuun. "Vitun läski, itsepähän tuon kaiken ahmit, niin kärsi nyt myös seuraukset." Toivon, että tuollainen ajattelu auttaa syömään vähemmän. Lisäksi koitan mennä aikaisemmin nukkumaan tai keksimään jotain keskittymistä vaativaa tekemistä illoiksi, sillä silloin ruoka houkuttelee eniten. Any ideas?

Ainiin, näin tuon pojan tuossa viikonloppuna, ja hän sanoi, että olen laihtunut. Tuli hyvä mieli. Nyt on pakko onnistua :)

Another day in "paradise"

Eipä ole tullut taas pariin päivään kirjoiteltua. Syynä se, että olen läskeillyt ja paastonnut epäonnistuneesti. Päätin yrittää paastota maanantaina ja kestin hyvin ilta kahdeksaan asti. Sitten iski vain käsittämätön päänsärky, huono olo ja heikotus, ja oli pakko syödä omena. Ja koska paasto siis epäonnistui, päätin syödä muutakin ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo ahtanut sisääni paahtoleipää ja sämpylöitä. Enkä pystynyt oksentamaan kuin murto-osan niistä. Sama toistui tiistaina ja keskiviikkona.

Nyt sitten päätin, että koska feilaan paaston kuitenkin, en yritä sitä vähään aikaan. Tänään söin kahden aikaan kanasalaattia (n.100g marinoimatonta kanaa, 50g raejuustoa, 50g kurkkua, yksi salaatinlehti ja ananasrengas) ja illalla ajattelin syödä jumpan jälkeen jotain hedelmiä. Kalorien pitäisi pysyä alle 500:ssa. Päätin, että tyydyn tuohon määrään ainakin tämän viikon, sillä liikunnan kanssa minun pitäisi kaiken järjen mukaan laihtua.

Paino on pysynyt leipäahmimisten takia aika samoissa koko viikon. Eli 50kg:n alle en ole vielä päässyt. Saan siis ruksia tuosta listasta sen 50:n vasta kun pääsen sen alle. Tänä aamuna vaaka näytti 50,4kg eli on se ensimmäisistä luvuista vähän laskenut.

Lisäinspiraatiota tähän laihdukseen sain eilen, kun löysin itselleni täydellisen lakkiaismekon. Se sopii muuten täydellisesti, mutta käteni näyttävät VALTAVILTA ! Läski oikein pursuaa. Ja toinen motivaation lähde tuli eräältä jätkältä. Hän totesi tuossa eräänä päivänä, että olen lihonut. No, kerrankin joku oli rehellinen. Nyt hän tietää, että laihdutan, eli en voi epäonnistua, koska hän odottaa minun laihtuvan.

Tänään en oikeasti syö enää muuta kuin appelsiinin tai omenan. Lisäksi menen vielä jumppaan ja lenkille. Kyllä mä onnistun.

Ja <3:n kommenttiin vielä ihan julkisesti: yritän oikeasti lopettaa sen oksentelun. Tällä viikolla on tullut vain pari repsahdusta, ja nyt koitan välttää niitä syömällä mahdollisimman vähän ja kuluttamalla sen kaiken liikunnalla. Kuitenkin, jos syön liikaa/jotain epäterveellistä se kaikki rasva ja kalorit alkaa ahdistaa niin paljon, että edes osa on pakko saada kehosta ulos.

Sunday bloody sunday

 

Tulipas taas läski viikonloppu. Jos olen kavereideni kanssa jossain, en ikinä syö mitään, mutta kun pääsen kotiin yöllä alkaa ahmiminen. Viime yönä söin kolme paahtoleipää hillolla ja kaksi sämpylää voilla ja juustolla... Ja leipää en osaa oksentaa kunnolla, eli lähes kaikki jäi sisälle. Tuli muutenkin taas kauhea läskiahdistus. Yksi ystäväni on aivan sairalloisen laiha, vaikka syö koko ajan suklaata, jäätelöä, hamppareita ym ym. Katsoin häntä taas kateudella. Toisaalta se saa minut yrittämään enemmän, toisaalta masentumaan. Miksi minä en voi olla tuollainen?

Pari kuukautta sitten kerroin yhdelle kaverilleni tästä oksentelusta. Oli juonut liikaa ja se kaikki vain jotenkin purkautui. Eilen huomasin tämän kaverini tuijottavan minua vähän väliä. Varmaankin katsoi, että olen lihonut ja ilmeisesti lopettanut oksentelun. Tuli paha mieli. Vedin vatsaa sisään koko illan.

Olen ollut vähän allapäin muutaman päivän ajan, enkä ole jaksanut esittää tavallista pirteää ja iloista itseäni. Vanhempani ovat huomanneet tämän, mutta sen sijaan, että he kysyisivät mikä on vialla, he huutavat "miksi sun täytyy aina olla noin vihainen?" Viha nyt on aika kaukana tämänhetkisistä fiiliksistä. En ole ikinä puhunut äidilleni mistään asioista, esim. ensimmäisistä ihastuksista, kaveri tai poikaongelmista, tunteistani... Eilen yritin selittää hänelle, mitä haluan elämältäni ja hän purskahti nauruun. En taida tästä eteenpäinkään puhua mistään. Luulkoot vain, että olen vihainen. Syksyllä toivottavasti muuta täältä pois.

Aika angstinen postaus tuli. Vaikka ulkona paistaa aurinko, se ei tänään paista minulle.

Aamupainoakaan en tiedä, sillä en eilisen possuttelun jälkeen uskaltanut käydä vaa'alla. Ehkä huomenna sitten.

<3

ensimmäinen

Otsikko kuvaa tätä monellakin tapaa: tämä on ensimmäinen blogini, ensimmäinen blogitekstini ja ensimmäinen kerta kun kerron laihduttamisestani. Päätin aloittaa blogin kirjoittamisen, sillä uskon sen auttavan minua tässä. En voi epäonnistua, sillä en pystyisi kertomaan sitä julkisesti. Niin kauan kuin kukaan ei tiedä laihduttamisestani, ei minulla ole paineita onnistua. Nyt on :)

Perustiedoista sen verran, että olen 19 vuotias lukioni nyt päättävä tyttö/nainen. Tällä hetkellä olen 160cm pitkä ja painan 51kg. Pahimmillani painoin 54kg ja parhaimmillani tällä pituudella 42kg. Se oli pari vuotta sitten, ennen kuin lihoin. Nyt päätin taas, etten kestä enää olla näin iso. Viime vuosina olen yrittänyt pudottaa painoa enemmän tai vähemmän siinä onnistuen, mutta tällä kertaa aion onnistua.

Harrastan säännöllisen epäsäännöllisesti liikuntaa, ja nyt aion lisätä sitä jonkin verran. Ruoissa pahin heikkouteni on leipä, voin ahmia monta sämpylää kerralla ilman mitään ongelmia. Hiilihydraatit ovat vihollisia, joista pitäisi päästä eroon. Sillä en osaa oksentaa leipää, mistä päästäänkin seuraavaan asiaan eli oksenteluun.

Tämän vuoden alussa tajuttuani painavani liikaa aloitin oksentelun. Ensin vain silloin tällöin, mutta koko ajan useammin. Aina syötyäni enemmän kuin olin suunnitellut, oli pakko päästä oksentamaan. Pääsin siitä hetkeksi eroon, mutta tällä viikolla jatkoin taas. Haluan lopettaa sen, mutta en pysty ennen kuin ala syödä vähemmän. Jälleen yksi syy aloittaa blogin kirjoittaminen: jos kirjoitan tänne kaiken mitä syön ja tajuan kuinka paljon se on, opin ehkä vähentämään ruoan määrää.

Haluan laihtua ja uskon, että tämä kannustaa minua siihen. Postaukset tulevat varmaankin olemaan aika sekalaisia: ruoka- ja liikuntapäiväkirjoja, aamupainoja ja kalorimääriä, iloja laihtumisesta ja angsteja lihoamisesta, tavoitteiden saavuttamista sekä kaikkea mitä mieleen tulee. En ehkä postaile joka päivä, mutta yritän muistaa mahdollisimman usein :)

Ja selvennykseksi vielä: tämä ei ole mikään sh-blogi. Haluan vain laihtua sopivaksi.