stuck in the moment

Tulipas taas pitkä tauko.. Lauantaina siis söin ananasrahkaa ja sitä mustikkajuomaa. Sunnuntaina en muuten mitään, mutta illalla ennen baariin menoa repäisin kaverin kanapizzasta pienen palan. Tämän viikon aikana oli tarkoitus syödä kalaa ja vihanneksia. Rahat on kuitenkin ollut aika vähissä niin olen nyt pari päivää syönyt meksikolaista papukeittoa: kidneypapuja, tomaattimurskaa, etikkaliemessä olevia paprikoita, nam <3

Tänään mustikkakeittoa ja sitä samaa juomaa kuin lauantaina. Huomenna ei toivottavasti illalla mitään, koska olisi yhet bileet. Viikonloppu porukoilla, eli silloin sunnitelma onnistuu, kalaa :)

Nyt on niin paljon kaikkia koulujuttuja, että aikaa liikunnalle ei oikein ole löytynyt. Siksi paino junnaakin samoissa luvuissa, tuntuu etten pääse eteenpäin :( Toivottavasti ensi viikolla saisin se alemmas, ja ehkä uskaltaisin ilmoittaa sen täälläkin.

Kevätfiilis meni eilen vähän pilalle lumipyryn takia, mutta nyt aurinko paistaa taas, eli ehkä kohta ulkona voi liikkua jo vähemmissä vaatteissa. Olettaen tietysti että mulla on silloin se unelmakroppa, jonka uskaltaa näyttää muillekin..

'cause you're the only person who knows what a mess I really am.

Eilinen meni vähän pieleen. Söin tämänkin päivän salaattiannoksen, koska oli niin kauhea nälkä. Nyt aamupaino näytti liikaa, eikä mulla ole täksi päiväksi oikeen ruokaa. Vituttaa. Päätin että tänään syönkin sitten ananasrahkaa ja pakastemustikoista ja soijamaidosta tehtyä juomaa. Huomennakin mustikkajuomaa jos sitä jää. Huomenillalla olen pienempi, kauniimpi. Toivottavasti.

Mulla on yläasteajoilta tasan yksi ystävä, joka tietää kaikki mun ongelmat eikä ole jättänyt mua. Välillä kun iskee niin kauhea ahdistus, että pää tuntuu räjähtävän ja tekisi mieli tehdä jotain mitä luultavasti katuisin myöhemmin, otan häneen yhteyttä. Tiedän, että olen itsekäs kun kaadan kaiken paskan jonkun toisen niskaan, kun oma pää ei kestä sitä. Yritän aina välillä kysyä miten hänellä menee, onko ongelmia, tyttöjä, mitään mistä hän haluaisi puhua. Ikinä en saa hänestä mitään irti. Viimeksi kun juttelimme ja avauduin tästä laihduttamisesta, sain ensimmäistä kertaa sen vastauksen, mitä olen pelännyt jo viisi vuotta: "Hei, voitaisko puhua jostain muusta?"

Siitä on nyt kaksi viikkoa. Päätin etten enää puhu tästä hänelle. Ei mulla oo mitään oikeutta sekoittaa toisenkin päätä mun ongelmien takia. Ei kenenkään tarvitse kärsiä mun seonneen mielen takia. Vuodatan kaiken tänne blogiin ja toivon, että joku välittää tarpeeksi kommentoidakseen.

Ehkä liian syvällistä kirjoitusta tähän aikaan päivästä, mutta joskus näinkin päin eikä vain samaa sepustusta ruoista. Huominen on parempi päivä, I promise.

villi perjantai-ilta, part two

Samoilla fiiliksillä kuin viime perjantainakin: ei mitään tekemistä. Sunnuntaina sitten, ehdinpähän tekemään jotain koulujuttuja.

Paino on näköjään vakiintunut ainakin tietyn rajan alapuolelle, mutta en kehtaa sitä vielä täällä mainita. Ehkä ensi viikolla...

Ei mulla muuten mitään ihmeellistä, ihanaa viikonloppua kaikille kahdellekymmenelle lukijalle <3

tiistai

Sulla ei oo nälkä.

Sä vaan haluat ruokaa.

Sä haluat monia asioita muttet saa niitä.

Miks ruoka ois poikkeus?

Tätä olen miettinyt nyt pari tuntia. Saanko syödä vai en? Ja jos kyllä, niin mitä ja koska? Ei kyllä pitäisi. Eihän siitä mitän haittaakaan ole? Mutta sä lupasit ettet syö tänään. Okei, en sitten syö.

Nyt valkkaria ja ootan kavereita. Ehkä sitten huomenna.

3 pieces of chocolate and other shit

Viikonloppu ei mennyt ihan niin mallikkaasti kuin piti. Lauantaina bileissä otin kolme palaa suklaata, pari siivua patonkia ja hieman pastasalaattia. Eikä ollut edes nälkä. Sunnuntaina kun kävin kaupassa nappasin mukaani nuudeleita ja kanaa. Söin ne illalla. Ehkä nuo voi vielä laskea tammikuun hairahduksiin? Paino ei ainakaan näyttänyt niistä hirveästi heiluvan suuntaan tai toiseen..

Tänään käytin varmaan pari tuntia laskeskellen, miten tulen pärjäämään kesällä ne kuukaudet kun kela ei mua elätä. Jos en nyt saa töitä niin aika tiukille menee. Siksi päätin vihdoinkin lopettaa sen tupakoinnin. MUTTA. Kaupassa iski kauhea karkkihimo, ja sepitin päässäni jo tuhat ja yksi syytä miksi saisin ostaa karkkeja, mm. on vielä tammikuu (mistä lähtien tammikuu on oikeuttanut syömään paskaa?!), tänään tulee sinkkuelämää, mulla on paha mieli. Sitten keksin. Jos ostan röökiä, mulla ei riitä rahat karkkeihin. Nyt se rakas aski sitten lojuu tuolla pöydällä ja aamu ei tule olemaan niin vaikea kuin ajattelin sen olevan.

Kävin kahden tunnin treeneissä ja käveltyä on tullut varmaan joku puoli tuntia. Syönyt olen papusalaattia niin kuin sivupalkista näkeekin. Kidneypapuja, ruskeita papuja, kikherneitä, salaatinlehtiä ja maissia. Koko viikko mennään tuollaisilla sekoituksilla, vähän muokkaillen. En vaan jaksanut viedä tuolta sivusta liikaa tilaa luettelemalla kaiken mitä salaatteihin tungen. Saatte lukea sen täältä tekstin juokosta :)

Lakkasin kynnet pinkeiksi ja mulla oli tänään aika nätti olo. Lihava, mutta nätti. Ja mähän laihdun koko aika, eli kohta sekin asia on kunnossa. Miksi musta silti tuntuu niin pahalta?

villi perjantai-ilta

(huom. otsikko saattaa sisältää sarkasmia)

Ostin vaa'an. Paino on pudonnut, mutta lisään sen tänne vasta maananataina jos saisin sen vielä hieman alemmas. Tällä viikolla on poistunut varmaan vain nesteitä, mutta on se parempi kuin ei mitään.

Aamulla maha sattui helvetisti ja meinasin jo jäädä kodiin. Raahauduin kuitenkin keskustaan ja oli kiva nähdä kavereita. Valitin mahakivusta ja kaveri sanoi, että se voi johtua proteiininpuutoksesta. Ostin siis kikherneitä ja söinkin niitä puuron sijaan.

Huomenna siivoan koko kämpän, vaihdan lakanat ja imuroin ja kulutan kaloreita. Koitan herätä aikaisin. Nyt väsyttää, vaikka nukuin viime yönä ainakin yhdeksän tuntia. Eipähän ole aikaa syödä. Huominen siis paastolla ja valkkarin/punkun voimalla, riippuu kumman lahjapullon otan bileisiin mukaan. Baariin en lähde sillä ei ole rahaa.

Sunnuntaina pitäisi käydä kaupassa ostamassa ensi viikon ruoat, mutta ei ole rahaa. Pitää ehkä ottaa ensikuun rahoja säästöstä. Onneksi helmikuussa on vain 28 päivää.

Mikään ei jaksa kiinnostaa. Kaikki on harmaata. Kaipaan sitä jätkää, vaikkei kannattaisi. Miksi se musta kiinnostuisi ? Olen tylsä ja läski ja ruma. Tuskin edes muistaa mua. Kuten siis sanoin, kaikki on turhaa.

Piti lisätä kuvia, mutta blogger ei anna lisätä niitä. Sekään ei onnistu.

Toivottavasti teillä menee paremmin <3

when nothing matters

Heikotus jatkuu ja pää huutaa kunnon lämmintä ruokaa. Muu kroppa sanoo, että tultiin täyteen jo tuosta puurosta. Pikkuhiljaa pääkin uskoo sen. Tän päivän paasto siirtyi lauantaille, koska bileetkin siirtyi.

Koulussa kaverit ihmetteli taas kun en syönyt. Sanoin ettei mulla oo rahaa ja syön sitten himassa. Ei mulla kyllä oo oikeastikaan rahaa. Tilillä ehkä euro ja pitäis saada ostettua tupakkaa. Pitäisi lopettaa, mutta en halua. Aina kun tulee nälkä, voin karata ulos.

Äsken alko yskittää ja yhtäkkiä suuri osa noin tunti sitten syömästäni puurosta tuli ylös. Miksi? En ainakaan ollut syönyt liikaa. Olisin voinut olla fiksu ja hyödyntää tilannetta tunkemalla sormet kurkkuun, mutta se vielä hengissä oleva ääni kuiskasi, etten saa tehdä sitä.

Mun fiilikset menee nyt kauheeta vuoristorataa. Yhtenä hetkenä naurattaa, toisena tekisi mieli vaan haistattaa vitut koko maailmalle. Vihaan tätä. Haluan nuo häiritsevät tunteet pois.

Voisin nyt käydä tupakalla ja mennä sitten nukkumaan, tai jättää sen aamuksi kahvin kanssa. Tiedän että aamulla olen kiukkuinen jos en saa röökiä, mutta nytkin tekee mieli.

Loppuviikoksi jäljellä kaksi ananasmurskaa ja 500g rahkaa, pari annosta puuroa. Paljon kahvia ja toivottavasti tupakkaa. Musta tulee laiha.