Heikotus jatkuu ja pää huutaa kunnon lämmintä ruokaa. Muu kroppa sanoo, että tultiin täyteen jo tuosta puurosta. Pikkuhiljaa pääkin uskoo sen. Tän päivän paasto siirtyi lauantaille, koska bileetkin siirtyi.
Koulussa kaverit ihmetteli taas kun en syönyt. Sanoin ettei mulla oo rahaa ja syön sitten himassa. Ei mulla kyllä oo oikeastikaan rahaa. Tilillä ehkä euro ja pitäis saada ostettua tupakkaa. Pitäisi lopettaa, mutta en halua. Aina kun tulee nälkä, voin karata ulos.
Äsken alko yskittää ja yhtäkkiä suuri osa noin tunti sitten syömästäni puurosta tuli ylös. Miksi? En ainakaan ollut syönyt liikaa. Olisin voinut olla fiksu ja hyödyntää tilannetta tunkemalla sormet kurkkuun, mutta se vielä hengissä oleva ääni kuiskasi, etten saa tehdä sitä.
Mun fiilikset menee nyt kauheeta vuoristorataa. Yhtenä hetkenä naurattaa, toisena tekisi mieli vaan haistattaa vitut koko maailmalle. Vihaan tätä. Haluan nuo häiritsevät tunteet pois.
Voisin nyt käydä tupakalla ja mennä sitten nukkumaan, tai jättää sen aamuksi kahvin kanssa. Tiedän että aamulla olen kiukkuinen jos en saa röökiä, mutta nytkin tekee mieli.
Loppuviikoksi jäljellä kaksi ananasmurskaa ja 500g rahkaa, pari annosta puuroa. Paljon kahvia ja toivottavasti tupakkaa. Musta tulee laiha.
Olit fiksu, etkä oksentanut ruokaasi. Toivottavasti tuo kuiskaava ääni ei koskaan katoa, älä jää kiinni oksentamisen pyörteeseen.
VastaaPoistaSe voi olla loputon.