uncontrolled lust

Kiitos taas ihanista kommenteista edelliseen postaukseen, kiva saada tukea muilta kun tuntuu että koko maailma potkisi päähän :)

Kuten otsikko jo viittaakin, eilen ei mennyt hyvin. Se jätkä vaivasi mieltä ja olin stressaantunut vähän kaikesta. Päädyin sitten kavereitten kanssa Hulluille päiville kouluun jälkeen. Ja siellähän oli halpaa ruokaa. Jokin napsahti päässä ja ostin juusto-croissantin, paketin kananugetteja, pinaatti-ravioleja, perunasalaattia ja 400g karkkia. En edes pidä nugeteista, enkä täytetyistä croissanteista, enkä noista karkeista mitä ostin. Halusin vain ahtaa sisääni kaikkea epäterveellistä. Ja koska nuo "ruoat" olivat pääasiassa pahoja, ei ainakaan jäänyt sellaista fiilistä että epäterveellinen ruoka olisi hyvää.

Croissantin söin jo bussia odotellessa. Ajattelin vain koko ajan miten pahaa se on ja kuinka haluaisin oksentaa. Kotona keitin nugettien kanssa riisiä. Otin ruokaa syvälle muumilautaselle. Minulla kesti yli tunnin saada se yksi kulhollinen ruokaa alas. En vain pystynyt nielemään sitä. Sen jälkeen söin vielä karkit. Ja sen jälkeen neljä riisikakkua. Nyt maha on sekaisin, sattuu ja fiilis paskempi kuin pitkään aikaan. Miksi? Ennen suhtauduin pahaan oloon syömättömyydellä. Nykyään ahmimalla. Syömättömyydestä tulee parempi olo, ahmimisesta huono. Mitä järkeä on siis ahmia? Pakko saada tähän joku "järki" mukaan.

Halusin eilen illalla niin paljon oksentaa. Halusin saada kaiken sen paskan äkkiä ulos. En kuitenkaan tehnyt sitä. En ole oksentanut nyt pariin kuukauteen, enkä halua takaisin siihen tilanteeseen missä olin kesällä, jopa omenan syömisen jälkeen oli pakko oksentaa, sydämestä sattui koko ajan ja kurkku oli naarmuilla. Kyllä mä pystyn tähän muutenkin. Pakko.

Tänään olen juonut paljon kahvia enkä syönyt mitään. Kohta pitäisi alkaa valmistautua kaverin tupareihin. En aio syödä mitään. Käyn vain alkossa ostamassa viiniä tai kuoharia ja kalorit juomista saavat riittää. Muutenkin turvonnut olo menkkojen ja eilisen takia niin ei mulla ole mitään syytä syödä. Jos nälkä tulee, juon vettä.

Kirjoitan huomenna jos tämä päivä onnistuu suunnitelmien mukaan. Jos ei, en ehkä kehtaa tulla kertomaan epäonnistumisestani. Katsotaan siis huomenna.

<3

Let it go

Kiitos taas kommenteista. Tiedän, ettei lukijoilta tarvitsisi pyytää anteeksi, itseänihän varten tätä kirjoitan. Silti tuntuu, että olen jotenkin vastuussa teille. Siksi epäonnistuminen tuntuu pahalta ja syyllistävältä. Te odotatte, että onnistun. Ja minähän onnistun.

En oikein tiedä miten menee. Maanantaina menin sittenkin treeneihin. Ja illalla söin vielä mysliä. Silti maha tuntui aamulla tyhjältä. Tiistaina en tehnyt mitään ihmeellistä. Söin kasviswokkia ja mysliä. Keskiviikkona maha tuntui taas tyhjältä ja söin päivän aikana kaksi karjalanpiirakkaa, kasviswokkia, mysliä ja riisikakkuja. Tänään maha ei tuntunut tyhjältä. Nyt olen syönyt yhden ruisleivän koulussa (juustoa, salaatinlehtiä, kurkkua, tomaattia ja voita). En syö tänään enää. Mennään kavereitten kanssa yksiin opiskelijabileisiin ja illalla tulee juotua varmaan jonkin verran. Nyt juon kahvia, jotta saisin ruoansulatuksen vähän käyntiin.

Tuntuu, että maha on pohjaton. Miten muuten se voisi tuntua tyhjältä iltaisten hiilihydraattiahmimisten jälkeen? Ei kiva. Nyt mulla ei onneksi ole kotona kuin kaksi purkkia ananasmurskaa, litra mustikka mehukeittoa ja riisikakkuja. Niillä pärjään ainakin lauantaihin. Silloin on taas bileet. Mulle on aina hyvä jos menen illalla johonkin juhlimaan, koska silloin en syö päivällä kuin vähän. En halua, että maha turvottaa yhtään, ihmisten katsovan läskejäni tai vielä pahempaa, jonkun tuntevan ne.

Katsottiin koulussa jokaisen tekemät esittelyvideot itsestään. Pelkäsin tilannetta hirveästi etukäteen. Pelkäsin, että näytän valaalta isolla valkokankaalla, että leviäisin kuvan yli. Outoa kyllä, näytin suht normaalikokoiselta. Miksei minulta silti tunnu siltä? Eilen ostin uudet farkut ja ne olivat muuten sopivat, mutta vyötärön kohdalta läskit pursusivat yli. Ostin ne silti. Onpahan taas uusi tavoite.

Ja sen jätkän kanssa kaikki on lopullisesti ohi. Poistin numeron ja kaikki viestit puhelimesta, etten vain enää ottaisi yhteyttä. Keskityn nyt sitten omaan elämääni. Laihdutukseen. Jos vielä joskus törmään häneen niin ainakin näytän mahdollisimman hyvältä ja laihalta. Täydelliseltä. Näkeepähän mitä menetti.

Nyt täytyy vielä käydä suihkussa ja laittaa naama kuntoon illaksi. Tonight's gonna be a good night.

Stay strong my loves <3

Do you feel cold and lost in desperation

you build up all the failiures all you've known
remember all the sadness and frustration

and let it go, let it go.

fear of slowly dying

Tuli taas pieni tauko postauksissa. Tuntuu että kaikki menee taas päin helvettiä. Ne fuksiaiset meni ihan penkin alle. Join liikaa ja hukkasin kaikki tavarani. Sen jälkeen olen vain syönyt. Ja syönyt. Ja syönyt vielä vähän (paljon) lisää. Tuntuu että koko saatanan maailma kaatuu niskaan.

Katsoin eilen itseäni pitkästä aikaa kunnolla peilistä. Aloin itkeä. Kasvoihin olen vihdoinkin edes hieman tyytyväinen. Mutta reisillä voisi ruokkia pienen kylän. Maha vain paisuu paisumistaan ja levenee yli peilin laitojen. Paska olo.

Nyt on kylmä. Ja sydämestä ja mahasta sattuu. En ole vielä syönyt tänään mutta kohta ajattelin tehdä smoothien. Banaani, viinirypäleitä, persikka, jogurttia ja marjoja. Saa edes jotain vitamiineja ja kuituja. Muuta en suuhuni tänään pistä. Enkä huomenna. Keskiviikkona ehkä tonnikalaa. En ole ansainnut ruokaa. En ennen kuin voin katsoa peiliin ilman kyyneleitä. Vaaka väitti että olisin laihtunut mutta ei se kyllä missään näy.

Se jätkä vaivaa taas mieltä. Kävin viikonloppuna siellä päin, oli sovittu että nähdään lauantaina. Yritin sitten soittaa ja laittaa viestejä. Ei vastausta. Myöhemmin illalla saan viestin ettei hän ollut katsonut kännykkää eikä enää jaksa lähteä mihinkään. Kiitos taas. Hän itse sanoi että haluaa nähdä, tietää että minä haluan nähdä. Miksi siis on niin vaikeaa tehdä niin? En ole menossa sinne päin kuin ehkä kuuden viikon päästä seuraavan kerran. Ilmoitin senkin hänelle mutta en saanut mitään vastausta.

Pakko vaan koittaa keskittyä laihduttamiseen ja kouluun ja näihin kavereihin.

Pitäisi mennä treeneihin mutta en pysty edes seisomaan suorassa kivun takia. Saa siis nähdä menenkö vai en. Tiedän että treenien jälkeen olo on aina parempi. Nyt en kuitenkaan usko että liikunta auttaa kun sydän meinaa hypätä ulos rinnasta. Ehkä menen vain lenkille myöhemmin illalla ja katson huomenna uudestaan.

Anteeksi tosiaan tämä tauko ja se, että epäonnistuin taas.
Stay strong beauties <3

doing better - for real

Kiitos coldie ja xoxo kommenteista edelliseen postaukseen :) Tosiaan, ainakin nyt mun suunnitelmat näyttää onnistuvan, toivottavasti se myös jatkuu näin. Ja todellakin, tunteisiin tarvittaisiin on/off -nappi! Nyt pystyn hyvin pitämään ajatukset erossa siitä jätkästä mutta jos se ottaa jossain vaiheessa taas yhteyttä tiedän että luultavasti sorrun taas.. Musta täytyy tulla vahvempi.

Tä päivä meni paremmin kuin hyvin. Vaikka nukuin pommiin ja samantien koulun ohi :') Sain kuitenkin koottua vkoloppuna ostetut parvekekalusteet, siivottua keittiön ja tehtyä koulujuttuja. Eikä missään vaiheessa tullut nälkä. Treenit jätin väliin koska oli niin paljon muuta hommaa, mutta kävin lenkillä kaatosateessa. Rakastan syksyä ja sadetta. Oli jotenkin puhdistava kokemus. Lenkin jälkeen päätin että täytyy syödä. Söin siis purkin tonnikalaa, kolme punajuurta ja 100g kurkkua. Kaiken kaikkiaan 255 kcal koko päivänä! Hyvä minä. Nytkin on täysi olo mutta juon vettä jotta aineenvaihdunta toimii.

Huomenna kouluun kahdeksitoista. Illalla lenkki ja ananasta. Projektisuunnitelma pitää palauttaa torstaina eli sitäkin täytyy tehdä. Lisäksi pitäisi lähettää työhakemuksia, sillä opintotuella ei paljon eletä.

Nyt on parempi fiilis kuin pitkään aikaan. Ihan kuin uusi alku olisi vihdoinkin alkanut. Ehkä siksi että nyt mulla ei ole "vanhassa" paikassa enää mitään kun päätin unohtaa sen jätkän. Tietysti kaverit mutta ne ei aiheuta mulle stressiä.

Tästä on hyvä jatkaa, hyvää yötä rakkaat lukijat, huomiseen <3

Samantekevää

Tä päivä meni siis paastolla. Piti mennä treeneihin mutta oli tosi huono olo, pyörrytti. Ajattelin että syön jotain ja lähden sitten. Avasin purkin ananasmurskaan ja melkein laitoin lusikallisen suuhun, kunnes tajusin, ettei mulla ollut yhtään nälkä. If hunger is not the problem, why would food be the solution?  Kaadoin ananakset purkkiin ja laitoin jääkaappiin odottamaan nälkää.

Lähdin sittenkin kävelylle sillä treeneihin en olisi siinä kunnossa selvinnyt. Kävin kaupassa ostamassa ruoat ainakin tälle viikolle, pitäisi riittää myös ensi viikolle. Kaksi purkkia tonnikalaa vedessä, kolme tölkkiä ananasmurskaa, kaksi litraa valion vähäkalorista mehukeittoa, kurkku, punajuuria, rasvatonta maitoa, tupakkaa. Lisäksi kaapista löytyi tölkki ananaspaloja.

En syö koulussa tällä viikolla. Torstaina ostan sieltä ruisleivän aamulla jos on nälkä. Muuten syön huomenna puoli purkkia tonnikalaa, pari palaa punajuurta ja kurkkua ennen treenejä. Keskiviikkona ananaspaloja ja mehukeittoa. Torstaina se ruisleipä. Perjantaina taas ananasta ja mehukeittoa. Lauantaina tonnikalaa ja punajuurta. Sunnuntaina myös. Huomenna menen treeneihin, keksiviikkona lenkille ja torstaina on fuksiaiset eli tulee tanssittua. Päätin etten juo paljon. Ostan valkoviiniä päiväksi ja illalla ehkä pari drinkkiä. Ei olisi edes varaa enempään. Lisäksi joka aamu kahvia ja illalla ehkä vihreää teetä.

Samalla linjalla jatkan ensi viikolla ja kun ruoka loppuu pidän paaston ja sitten katson uudestaan missä mennään. Pitäisi jaksaa. Nyt ei ainakaan ole nälkä. Ennemminkin täysi olo, ei tee yhtään mieli syödä. Juon vain vettä. Kohta pitäisi mennä nukkumaankin että jaksaa herätä aamulla kouluun.

Kyllä tä tästä. Toivottavasti muillakin alkaa mennä paremmin <3

if hunger is not the problem, why would food be the solution ?

Sekaisin taas. Päivä lähti ihan kivasti käyntiin kun mentiin ikeaan ostamaan mulle hylly ja kulhoja ym. Kun tultiin kotiin veli alkoi kuittailemaan jostain mitä sanoin. Ei olla oltu kovin läheisiä pariin vuoteen ja nykyään ei puhuta melkein mistään. Se kuitenkin sattui ja vaikka olin päättänyt yrittää olla ilman tupakkaa koko vkolopun niin nyt en kestänyt. Lähdin siis kävelylle ja rauhoitin mieleni.

Illalla meille tuli lisää kinaa jostain asiasta. Nyt vitutuksen paransi ruoka. En tajua miksi. Syödessäni ajattelin että tä on väärin, sun ei pitäisi tehdä tätä, kadut myöhemmin kuitenkin etc. Silti söin. Kaksi palaa paahtoleipää, ruisleipää ja sämpylää, kaikissa päällä voita ja juustoa. Lisäksi hedelmiä ja rahkaa. Ällöttää. Siirrän luultavasti vaa'alla käyntiä seuraavaan kotikäyntiin. En vain pysty astumaan sille tällaisena. Parempi olla epätiedossa ja kuvitella ettei laihdu mihinkään (mikä on luultavasti totuus) niin ainakin pysyy tahdonvoima vahvempana.

Tuo otsikon lause on pyörinyt päässä ahmimiskohtauksesta asti. Miksi paha olo täytyy tappaa ruoalla jos nälkä ei ole se ongelma? Huomenna siis paasto ja tiistaina aloitan jotain uutta. Ei tästä tule muuten mitään. Huomenna voisin mennä myös treeneihin jos pääsen lähtemään täältä tarpeeksi aikaisin. Täytyy myös herätä aikaisin sillä kahteentoista mennessä täytyy palauttaa yksi koulujuttu jota en ole vielä edes aloittanut. Järkevää siis kirjoittaa blogia puoli kahden aikaan.

Tajusin muuten että se kaveri jolle voisin puhua melkein mistä tahansa, ei ehkä olekaan niin loistava kaveri kuin luulin. Olen kuunnellut hänen juttujaan miehistä ja kaikesta muusta keväästä asti ja koittanut parhaani mukaan auttaa. Nyt kun mua on vaivannut tuo yksi asia tosi paljon niin en ole saanut häneltä samanlaista tukea. Tai jos jotain olen saanutkin niin se on enemmän sellaista "joo mulla oli ihan sama tilanne sen ja sen kanssa silloin kun..". Kyllä mä tiedän että mulla on miesrintamalla ollut vähän hiljaisempaa kun ei ole jaksanut kiinnostaa, mutta silti ärsyttää että mun jutut kääntyy aina takaisin hänen juttuihinsa ja yhtäkkiä mä olenkin taas siinä kuuntelijan roolissa. Tykkään olla hänen kanssaan ja kaikkea, mutta just nyt tuntuu siltä etten jaksaisi. Tiedän että huomenna hän soittaa ja kertoo edistymisestään uuden jätkän kanssa ja että onko vanhan kanssa asiat selvinneet. Ehkä en puhu mitään omista asioistani niin pääsen helpommalla.

Onneksi huomenna kun pääsen kotiin siellä ei ole mitään ruokaa. Nyt juon tuon viinipullon loppuun ja laitan kellon soimaan yhdeksäksi jotta ehdin tekemään ne koulujutut.. Hyvää yötä ihanaiset, together we can make it through somehow <3

falling apart

Olen nyt "kotona". Outo olo ja ahdistaa. Porukat tunkee ruokaa suuhun ja selittää etten syö tarpeeksi. No sehän tässä se pointti onkin. Kaikki tuntuu taas niin turhalta. Melkein samalta kuin kolme ja puoli vuotta sitten, yläasteella, jolloin vihasin itseäni ja koko maailmaa aivan liikaa. Haluan takaisin omaan kotiin, turvaan, paikkaan jossa ei ole ruokaa.

Keskiviikkona söinkin koulussa ja vielä kotonakin illalla. Kävin lenkillä mutta silti oli paska olo. Torstain paastosin jotta olo helpottuisi edes hieman. Menin myös treeneihin illalla. Perjantai aamu oli kummallinen: päässä heitti, pyörrytti ja oksetti, en pystynyt edes juomaan aamukahvia. Bussissakin meinasin oksentaa. Koulussa oli pakko ostaa ruisleipä jotten pyörtyisi. Hassua, ikinä ei ole paaston jälkeen tullut tuollaista olotilaa. Melkein pelotti. Ehkä se johtuu siitä etten ole ollut kunnolla syömättä varmaan kuukauteen.

Jotenkin sitten romahdin ja ennen kuin lähdin ajamaan porukoille eksyin kauppaan. Ostin kaksi porkkanapiirakkaa ja 400g irtokarkkeja !!! Siis anteeksi mitä. Ei edes tehnyt mieli karkkia. Silti popsin niitä lähes koko ajomatkan. Kunnes tuli niin paha olo että oli pakko lopettaan ja pysähtyä tupakalle selvittämään pää. Kun pääsin kotiin menin nukkumaan sillä oli todella huono olo. Nukuin pari tuntia kunnes äiti tuli herättämään syömään jäätelöä. Yöllä söin vielä neljä palaa ruisleipää. Ei ollut nälkä, ei tehnyt niitä mieli ja jouduin oikeasti taistelemaan saadakseni ne alas. Silti söin.

Tänään aamulla heräsin leipomaan, sillä oli äitin synttärit. Tein ison suklaakakun ja päätin etten koske siihen. Päivällä söin lohta, salaattia ja yhden perunan. Tämän jälkeen tapahtui yksi asia joka laittoi koko illan suunnitelmat uusiksi ja sai minut ahmimaan tuota kakkua ja loput karkit. Se jätkä josta selitin viime postauksessa. En ollut kuullut hänestä pariin päivään ja halusin oikesti nähdä nyt viikonloppuna kun kerran olen täällä pitkästä aikaan. Lisäksi viimeksi kun olemme olleet tekemisissä koko juttu jäi vähän auki enkä tiennyt missä mennään. Laitoin hänelle tekstarin että olen nyt vähän sekaisin, sillä en tiennyt missä mennään ja että haluaisin nähdä. Vastaus oli tyly eikä hän kuulemma ymmärrä miksi olisin jostain sekaisin. Mä nyt vaan olen tällanen, tunneihminen ja ylianalysoin kaiken mahdollisen. Tuli tosi paska fiilis ja koitin saada sitä pois ruoalla. Arvatkaapa vain auttoiko. Ei. Tuli entistä pahempi olo jonka seurauksena peruin kaikki illan menot. En mä voi lähteä ihmisten ilmoille turvonneena. Ihmettelevät vielä mikä norsu nyt on päässyt karkuun.

Huomenna koitan syödä vain pakolliset ateriat. Maanantaina on paasto ja tiistaina voisin alottaa ABC:n. Kerron siitä sitten lisää jos päätän toteuttaa sen.

Nyt painun taas nurkkaan itkemään ja koitan olla ajattelematta. Toivottavasti teillä menee paremmin kuin mulla <3

What is wrong with me? I do everything for you.

I, I, I make myself look good, I go to the gym.

I, I eat like a fucking rabbit.

I don't, I don't know what else to do.

Tell me.

What it is I have to do to make you love me?

EDIT//: Uskaltaudunkin vaa'alle vasta maanantaina eli siihen asti tuo sivupalkki pysyy päivittämättömänä.