not so sure where I am

Eilen söin koulussa, illalla treenit ja sen jälkeen ruisleipää.
Tänään söin koulussa, illalla treenit ja nyt ruisleipää.

Huomenna en syö koulussa. Ei olisi edes varaa syödä siellä joka päivä kun se kuitenkin maksaa 2,6e. Syön sitten kotona nuudeleita, ananasta ja chilikastiketta <3 Illalla aion mennä vielä lenkille. Ja sain tänään ostettua maitoa.

Vieläki viihdyn ihan hyvin täällä. Saanut uusia kavereita ja koulu on kiva. "Kotona" odottavat vain samat ongelmat, naamat ja tavat. Lupasin kuitenkin mennä käymään viikonloppuna.. Sitten ei tarvitsekaan mennä hetkeen kun on viikonlopuilla jo muuta ohjelmaa. Odotan tätäkin nyt jo kauhulla. Tiedän, että äiti on ostanut kaikkia herkkuja enkä tiedä miten pystyn kieltäytymään niistä. Soitan sille varmaan huomenna ettei vaan osta mitään. Tiedän myös että kaverit haluavat baariin ja alkoholin kalorithan tiedetään. Ajattelin että olisin kuskina ja vain tanssisin koko illan. Toivottavasti pysyn siinä päätöksessä.

Ainut syy miksi oikeasti haluan mennä tuolla käymään on se yks tyyppi. Ollaan tunnettu jo pari vuotta mutta siitä ei vain ole tullut mitään. Kesällä nähtiin enemmän, käveltiin öitä ympäri kaupunkia ja puhuttiin kaikesta mahdollisesta. Mulla on ollu hyvä olo sen kanssa, ihan kuin oisin jonkun arvonen.

Tänään aamulla kun valitsin vaatteita iski se sama paniikki ahdistus kuin niin usein aikaisemmin. Mitkään vaatteet ei tuntunu/näyttäny hyviltä. Olen vain liian iso. Melkein aloin jo itkeä mutta olin juuri saanut meikattua niin räpyttelin kyyneleet pois. Kävellessäni bussipysäkille tunsin kuinka läskit heilui joka askeleella ja olin jo kääntymässä takaisin kotiin mutta jatkoin silti matkaa. Itehän mä olen tän aiheuttanu, kärsi siis saatanan läski.

Odotan innolla ja kauhulla lauantaita kun pääsen vihdoin vaa'alle. Jos paino on pudonnut olen tyytyväinen ja tiedän miten taas jatkaa. Jos se ei ole pudonnut... En tiedä, masennun varmaan täysin. Sitten en kyllä käy kaupassa ensi viikollakaan. Nousua en halua edes ajatella. Varmaan kuolisin siihen paikkaan.

Nyt kuitenkin loppuviikon täällä syön vain kerran päivässä ja käyn lenkillä. Torstaina voisin mennä treeneihinkin. Mun on pakko onnistua, pakko. Muuten tä elämä ei oo elämisen arvoista.

Tiedän että tuli taas aika sekavaa tekstiä vähän joka asiasta mutta mun pää on ihan sekasin. I'm definitely not sure where I am now.

I'm not dead

En ole kirjoittanut ikuisuuteen. Enkä lukenut tai kommentoinut muiden blogeja. En tiedä miksi.

Muutin pari viikkoa sitten koulun perässä isompaan kaupunkiin ja asun nyt siis yksin. Tykkään tästä. Saa syödä mitä haluaa ja milloin haluaa. Alkustressin takia olenkin nyt syönyt koulussa lähes joka päivä. Lisäksi kotona olen illalla syönyt joko mysliä tai jos on ollut kovempi nälkä niin olen tehnyt kasviswokkia. Opiskelijabudjetilla ei onneksi ole varaa syödä enempää.

Laihdutus on mielessä koko ajan mutta juuri kaiken uuden takia en ole oikein pystynyt keskittymään siihen. Nyt kun tähän elämään on jo vähän tottunut alkaa taas kunnon painonpudotus. Päätin jo, etten saa mennä kauppaan ensi viikon aikana paitsi jos maito loppuu. En siis voi juoda kahvia ilman maitoa enkä saa päivää käyntiin ilman kahvia :) Noilla ruoilla mitä kaapeista löytyy pitäisi pärjätä säännöstelemällä perjantaihin asti. Silloin menen viikonlopuksi porukoille.

Painoa en tiedä yhtään, en halua edes arvailla. En ole vielä ostanut vaakaa tänne. Vaatteet kyllä istuvat vähän paremmin kuin ennen eli ehkä se stressi on vähän pudottanut painoa ? who knows. Viikonloppuna pääsen taas vaa'alle. Kaloreitakaan en ole laskenut, olen vain yrittänyt syödä yhden lämpimän aterian päivässä ja sitten vielä jotain muuta. Treeneihin pääsen taas huomenna. Tähän asti olen täällä vain käynyt kävelyllä, tutkinut uutta asuinaluetta.

Koitan nyt taas alkaa kirjoittaa tänne enemmän. Tauko ei ollut mitenkään suunniteltu ja nyt kun pääsen taas rytmiin kiinni on ehkä enemmän kirjoitettavaakin.

Ja tervetuloa uusi lukija <3

better days, I guess

Söin eilen illalla sittenkin, tonnikalasalaattia, ananasrahkaa ja puuroa. Kalorit taisi olla siinä tuhannen kieppeillä, en jaksanut laskea tarkemmin. Tänään illalla marjasmoothie, tonnikalasalaattia ja papuja, kaloreita aika tasan tuhat. Tänään pyöräilin taas sen 30km kaupunkiin ja takaisin. Olen pystynyt olemaan nämä kolme päivää ilman leipää, pastaa ja riisiä. Vielä kun kestän viikon kunnialla loppuun.

Vaa'alle en ole uskaltanut mennä pitkään aikaan. Tuntuu että paisun koko ajan vaikka järjen mukaan ei pitäisi. Tosin koska mä olen viimeksi ollut järkevä näissä asioissa. Ahdistaa kun en tiedä painoa, mutta pelkään liikaa että se luku on liian iso. Jos huomenna pystyn pitämään kalorit alle 500:n voisin perjantaina yrittää.

Ajattelin myös mennä huomenna aamulla uimaan. Kesällä uimahallin hintaan kuuluu myös sen salin käyttö. En kyllä tiedä kehtaanko mennä sinne muiden eteen uimapuvussa. Soittavat vielä poliisit viemään eksyneen valaan takaisin mereen. Ehkä menenkin vain lenkille aamupäivällä. Kun melkein kaikki ovat koulussa tai töissä niin ei tarvitse pelätä että joku näkee. Säälittävä läski yrittää urheilla, jipii.

Sekavaa tekstiä, sekava tyttö. Jotenkin kauhean ahdistunut olo vaikkei pitäisi. Ehkä se johtuu siitä kun en tiedä paljonko painan. Ehkä tietyistä jätkistä joista en ota selvää. Ehkä tuleva muutto jännittää. En tiedä, mutta pakko jaksaa. Varmaa on vain se että mä tulen laihtumaan. Ihan sama miten, mutta mun on pakko.

Mutta musta tulee laiha, kaunis ja vahva,

täydellinen lumienkeli, vesikeiju, jääprinsessa,

jota kukaan ei voi koskettaa...”

Ja ainiin, tervetuloa uusi lukija <3

not feeling hungry

Kaikki mennyt taas päin helvettiä. Koko viikonlopun porsastelin ilman pienintäkään syyllisyydentunnetta. Ravintolaruokaa? Kyllä. Karkkia yli kilo? Kyllä. Leipää, pastaa, jäätelöä, leivoksia? Kyllä, kyllä, kyllä ja KYLLÄ. En tajua mikä mua vaivaa. Mihin kaikki itsekuri ja täydellisen vartalon tavoittelu on kadonnut. Mietin kyllä ahmiessani että tämä ei ole oikein, kadun sitä jälkeenpäin etc, mutta en välittänyt. Ajattelin että ihan sama.

Sunnuntaina tajusin että jos vielä haluan nähdä kavereitani tai ylipäätään ketään, en voi jatkaa syömistä. Ostin kauniin syysmekon kokoa pienempänä kuin  olisi pitänyt. Kyllä se päälle menee mutta ei näytä niin hyvältä kuin viiden kilon jälkeen. Se roikkuu nyt kaapin ovessa ja muistuttaa että jos haluan käyttää sitä, en voi syödä.

Eilen en syönyt mitään. Join kahvia ja illalla baarissa jonkun verran drinkkejä. Lisäksi tuli tanssittua aika paljon. Tänäänkään en ole vielä syönyt. Ei ole nälkä, kumma kyllä. Tekisi mieli syödä, tehdä vaikka tonnikalasalaattia tai pilkkoa hedelmiä lautaselle. Mutta miksi syödä jos ei ole nälkä? Odotan siis iltaan.

Toisaalta vieläkin tuntuu että sisälläni olisi kauhea määrä ruokaa. Haluan tyhjyyden tunteen mahaani! Ehkä syönkin vasta huomenna.

Huoh, pakko onnistua. I'm so tired of being fat.

big fat failure

Ei tästä tule taas yhtään mitään. Tiistain onnistuin elämään pelkillä nesteillä ja keskiviikonkin melkein, mutta illalla kaveri pyysi leffaan ja siitä se alamäki sitten alkoi... Kaveri ei liho millään ja haluaa aina syödä. Ensin kahvilassa iso pala kasvispiirakkaa, leffan aikana paljon karkkia, sen jälkeen baarissa nachoja. Kun pääsin kotiin menin suoraan jääkaapille ja söin pastaa ja kanakastiketta. Miksi? Siinä meni nekin lupaukset, ei karkkia, ei pastaa, ei leipää. Kaloreita en uskatanut edes yrittää laskea ja vaa'alle menoa olen vieläkin lykännyt.

Aamulla tuo kaikki ahmittu paska kyllä tuntuikin mahassa. Turvotti ihan helvetisti. Päivä mentiin taas nesteillä mutta illalla... Piti mennä kavereiden kanssa eka istumaan jonnekin ja sen jälkeen tanssimaan. No, eipä noita kahta sitten huvittanutkaan enää liikkua sieltä sohvannurkasta mihinkään. Alkoi vain vituttaa ja milläpä minä sen tunteen turruttaisin? Ruoalla. Neljä palaa ruisleipää, kaksi paahtoleipää, kaikissa päällä tonnikalaa tai juustoa, salaatinlehtiä, kurkkua ja tomaattia, lisäksi maitorahkaa, ananasmurskaa, raejuustoa... Kalorit siinä 1120 ympärillä.

Ei tästä tule mitään. Miksi edes pitäisi yrittää kun feilaan kuitenkin.

Joskus tekisi vaan mieli lopettaa tä kaikki ja paisua muodottomaksi ihrakasaksi. Tosin miten se eroaisi tästä mitä oon nyt? Kun mä kävelen kadulla tunnen oikeen miten läskit hyppii ilosesti siinä mun ympärillä. Viime aikoina on alkanut tuntua että mulla kasvoissakin kahden sentin rasvakerros. Kai sitä voisi sitten elää loppuelämänsä yksin, itseään inhoten. Kaiken läskiahdistuksen lisäks oon nyt kipeä, kurkku tulessa ja keuhkoista pistää. Mistään ei tule mitään.

Toivottavasti teillä muilla menee paremmin, mä en nyt vaan jaksa. Ja tervetuloa uusi lukija <3

feeling all right

Mulla on ollut nyt oudon hyvä fiilis jo pari päivää, melkeen pelottaa. Eilen oli siis eka päivä tän viikon ruokalistan mukaan: salaatti (tonnikalaa, salaatinlehtiä, kurkkua, raejuustoa), pari palaa vesimelonia, vähän mansikoita, purkki ananasmurskaa ja valion mehukeittoa + aamukahvi ja n.6 litraa vettä. Kaloreita laskeskelin tulevan aika tasan se 600kcal minkä asetin tän viikon ylärajaksi. Lisäksi kävin pienellä lenkillä äitini kanssa. Vaa'alle en uskaltanu mennä eilen enkä tänään. En muista koska olisin viimeksi ollut näin kauan poissa sieltä. Mahassa tuntui kuitenkin vähän turvotusta ja haluan että kun seuraavaksi menen sinne, paino olisi oikeasti tippunut. Siitä saisi vielä lisää motivaatiota :)

Tämä päivä vedetään nesteillä, sillä haluan varmistaa että kaikki se viikonlopun aikana ahmimani paska lähtee pois. Nyt juon siis kahvia, illemmalla menen ystävän kanssa kahville eli juon joko lisää kahvia tai sitten teetä. Lisäksi jääkaapissa on 0,5litran pullo coca cola zeroa jos illalla tulee pakkotarve saada jotain. Mehukeitto on valitettavasti loppu :(

Onneksi mun pikkuveljellä on nyt joku "terveellisempi ruokavalio" projekti käynnissä ja porukat kannustaa sitä kun se muuten söisi koko ajan karkkia, niin nyt meille ostetaan koko ajan mun lemppareita: ananasmurskaa, maitorahkaa, hedelmiä ja raejuustoa. Pelkästään mun takia niitä ei osteta koska jos mä sanon että haluan syödä jotain kevyempää/terveellisempää niin se on vaan tyhmää huomionhakua. En oo ikinä oikein tajunnu tota mutta oon jo tottunu ostamaan omia ruokia kaappiin ja nyt on kiva kun rahaa vähän säästyy :)

Veljestä vielä sen verran, että nyt kun sillä on vielä kesäloma niin olen aika pulassa täällä. Teen siis joka päivä ruoan porukoille ennen kuin ne tulee töistä ja siinä vaihessa ku ruoka on vielä lämmintä meiän pitäisi syödä sitä. Jos veli on just silloin ulkona ei ole mitään ongelmaa - keitän makaronia vain kolmelle, laitan lautasen ja haarukan tiskikoneeseen ja sanoin että söin jo. No, nyt viime aikoina se on ollut aina ruoka-aikoina kotona ja vahtinut mun syömistä! Nyt olen siis tehnyt niin että kun veli on toisessa huoneessa, otan lautaselle ruokaa ja olen samaan aikaan esim koneella. Varmistan että kun se tulee käymään keittiössä se näkee että mulla on lautanen täynnä ruokaa. Kun se taas häipyy, otan pakastepussin, kaadan ruoan sinne ja heitän sen omaan roskikseeni. En yhtään tykkää heittää ruokaa pois, mutta en halua että toi alkaa nyt epäillä mitään kun kohta ei tarvi enää huolehtia mistään tollasesta. Oma kämppä, here I come !

Ajatukset hyppii taas päässä siihen tahtiin, että hyvä että sain edes osan tänne. Huomenna ehkä jotain selkeämpää.

Stay strong, think thin. <3

fat, fatter, me

Kiitos taas kaikille ihanista kommenteista <3 Pidin pienen tauon ihan tarkoituksella, mietiskelin asioita ja tätä laihduttamista. Lueskelin muiden blogeja ja tulin jälleen kerran siihen tulokseen etten enää kestä olla tämän kokoinen. Pari päivää on mennyt nyt ihan överiksi kaverin synttäreiden, sukujuhlien ja huonon itsekurin takia. En edes pystynyt laskemaan kaloreita, niin paljon se ruoan määrä oksetti. Vaa'alle en ole uskaltanut mennä pariin päivään. Huomenaamulla sitten.

Seuraavan viikon menen "1 ateria/pvä, max. 600kcal, ei leipää/pastaa/riisiä/perunaa ym" -linjalla. Sen jälkeen aloitan abc:n alusta. Teen ensi viikkoa varten itselleni kunnon ruokalistan jotta olisi selvät ohjeet joita seurata. Ja leivän jätän pois koska jos otan yhdenkin palan syön huomaamattani seuraavankin ja kohta maha on paisunut kuin kuumailmapallo.

Huomasin äsken kun söimme koko perhe yhdessä, että suhteeni ruokaan on muuttunut aika paljon. Meillä oli lempiruokaani, kanapihvejä, riisiä ja salaattia. Ennen söin hyvät ruoat aina nautiskelle mausta. Nyt pureskelin joka suupalan aivan pieneksi mössöksi ja join päälle aina kulauksen vettä. Näin se tulee nopeammin ulos. Olen tehnyt tuota jo jonkin aikaa mutta nyt todella tiedostin sen, etten edes ajatellut ruoan makua, kuinka hyvää se oli. Yritin vain selvitä tilanteesta mahdollisimman hyvin.

Olen nyt jättänyt suurimman osan herkuista pois ja valmisruoat kokonaan. Jäätelön sallin silloin tällöin koska se nyt vain kuuluu kesään. Ja tiedän että jos kiellän itseltäni kaiken sorrun helpommin. Liikuntaa yritän harrastaa joka päivä ainakin lenkin verran. Odotan jo syksyä ja hämäriä iltoja, vesisadetta ja lehtiä maassa. Syksyllä jaksan aina panostaa kaikkeen enemmän, liikkua enemmän ja ryhdistäytyä. Kesällä laiskistun.

Muutan syksyllä omaan kämppään aika paljon kauemmas. Näillä rahoilla ja biletyksellä rahaa ei luultavasti jää hirveästi ruokaan mikä sopii paremmin kuin hyvin. Kuukausi enää <3

Tuli jotenkin sekava postaus sillä olen itsekin jokseenkin sekavassa mielentilassa. Ehkä huomenna saan kirjoitettua jotain järkevämpää :)