3. maaliskuuta 2011

sun is shining and I'm smiling



Mua vähän pelottaa. Nyt on jo kolmatta päivää niin hyvä fiilis, että kohta tapahtuu varmaan jotain tosi kamalaa. Oon nyt käynyt asioita läpi mielessä, mikä ois hirveintä mitä nyt vois tapahtua, mutta en ole vielä päässyt mihinkään tulokseen. No, parin päivän sisällä luultavasti nähdään. Tai sitten musta on tulossa iloinen ? Se olisikin jotain uutta pitkään aikaan.

Nyt juona aamukahvia part two. Kävin tässä välissä kyllä koulussa, mutta tuntuu että kello olisi vasta kaksitoista, eli luokittelen tämän vielä aamukahviksi :D Viimeinen tupakka syttyy kohta. Päätin nyt, etten enää osta röökiä, mutta jos joku tarjoaa, saan polttaa. Täytyy varmaan palkata joku tänne aina aamuisin tarjoomaan mulle ne aamusauhut, koska se tulee olemaan vaikeinta.

Tänään pitäisi syödä puuroa, mutta mulla ei oo nälkä. Maha on oudon paisunut ja turvottaa, vaikka vaaka näyttää vähemmän kuin eilen. Ehkä en syökään tänään ja huomenna mulla on pienempi olo? Ärsyttävää muuten, että kun tuntuu että on laihtunut, vaaka näyttää toista, ja kun on kunnon tonnikeiju olo, niin kuin nyt, näytölle ilmestyy pienempiä numeroita. Haluan ehkä uuden vaa'an, koska me ei selkeestikään olla ton kanssa samalla aaltopituudella.



Siitä parin viikon päässä olevasta reissusta nyt vähän. Lähdetään sinne siis koulun puolesta, ja mulla ei ole hirveästi rahaa käytössä. Juteltiin tänään, kuinka paljon porukka ottaa rahaa mukaan, ja mun budjettiin verratuna toisten summat oli aika tähtitieteellisiä! Sanoin sitten, että onneksi oon tottunu syömään vaan kerran päivässä, niin siinä säästää jos toiset meinaa syödä kolmekin kertaa. Nyt se on siis sanottu ääneen, eli jos syön useemmin kuin kerran, olen epäonnistuja, valehtelija ja läski. Hyvä niin, pelkäsin tuota jo etukäteen, koska en voi siellä kontrolloida syömisiä niin kuin kotona, koska syödään luultavasti ravintoloissa. Mutta viiden päivän ajan yks lämminruoka päivässä ei voi lihottaa kauheesti, eihän ? Ja sen jälkeen syön tositosi vähän pari päivää niin se tasaantuu sitten vähän :)

Tässä keskiviikon kuulumiset. Kohta baariin katsomaan peliä ja sitten koulujutut valmiiksi ja nukkumaan. Huomiseen rakkaat! <3

ps. tervetuloa uusi lukija ! :)

2. maaliskuuta 2011

The Gorgeous Blogger award



Taas yksi päivä loppumassa. Miks aika menee nykyään niin nopeesti? Nukuin aamulla komeasti pommiin, ja vartissa meikkasin, pesin hampaat, heitin vaatteet niskaan, pakkasin laukun ja juoksin pysäkille. Olin aika ylpeä itsestäni :D Aamukahvi jäi väliin, mikä vähän haittasi menoa, mutta onneksi ei ollut pitkä päivä niin sain kahvini jo kahdentoista aikaan.

Muutin vähän tuota tän viikon ruokasuunnitelmaa. Heitin toisen kasviswokkipäivän ensi viikkoon ja pidänkin perjantaina paaston. Tai jos lauantaille tulee yhdet bileet, vaihdan paaston lauantaiksi. Tänään olen syönyt ananasrahkaa, ja illalla syön vielä appelsiinin ja jogurtin. Koko päivän on ollut kauhea ruisleivänhimo, ja jo kolme kertaa olen päättänyt lähteä kauppaan ostamaan niitä. Toistaiseksi olen kuitenkin vastustanut kiusausta. Enää kaksi ja puoli tuntia niin kauppa menee kiinni ja olen turvassa...

Tinkerhell antoi minulle tällaisen "palkinnon", ja tässä nyt vastauksia :) Nyt ei ole hirveästi muuta kerrottavaa, eli ihanaa keskiviikkoa kaikille !

Milloin aloitit blogisi?

Taisi olla viime huhtikuussa. Alussa en postaillut hirveän usein, mutta nykyään vois sanoa, että tä blogi on ainut mikä pitää mut suht selväjärkisenä

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Pääsääntöisesti laihduksestani, tai ainakin yrityksestä. Nyt näyttää jopa vähän siltä että voisin onnistua tässä! Satunnaisesti selitän myös ihmissuhdeongelmista, kavereista, koulusta ja muusta elämästä, mutta kyllä tä enimmäkseen laihdutusblogi on.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Tuskin oikein mikään :D Yksi laihdutusblogi muiden joukossa. Huomasin, että alussa koitin kirjoittaa jotenkin persoonallisemmin ja keksiä hienoja kielikuvia ym, mutta nykyään tässä ei ole mitään erikoista.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Olin jo pitemmän aikaa halunnut päästä takaisin parin vuoden takaiseen painooni, ja ajattelin että blogin kirjoittaminen ja toisille "vastuussa" oleminen auttaisi tässä. Enhän tietenkään halua tuottaa pettymystä lukijoilleni! Toisena syynä oli se, ettei mulla ollu ketään elämässä kenelle voisin puhua näistä asioista, niin tuntui hyvältä saada kertoa ne tunteet edes jonnekin :)

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Toivoisin, että pystyisin useammin kirjoittamaan positiivisempia postauksia. Liian usein vuodatan kaiken ahdinkoni tänne. Hyvinä päivinä postaukset ovat iloisia ja niitä on kiva lukea myöhemminkin, mutta valitettavasti niitä paskoja päiväkin on paljon. Tämä kaikki on tietysti riippuvaista siitä, millainen päivä mulla on ollut, olenko onnistunut vai epäonnistunut. Siksi pitäisi saada koko elämä edes jotenkin raiteilleen, jotta blogikin voisi muuttua :)
Kun olen saavuttanut tavoitteeni, voi olla että blogin suunta muuttuu, mutta siihen on vielä aikaa.

Tahdon antaa tämän haasteen eteenpäin seuraaville ihanille bloggaajille:
dolly rose josephine viulu carol

<3

"Ja selvennykseksi vielä: tämä ei ole mikään sh-blogi. Haluan vain laihtua sopivaksi."



Heh, kummallinen aika postailla, mutta en saanut unta ja kohta täytyy jo herätäkin, niin päätin tulla kirjoittamaan.

En syönyt mitään tänään ja nyt on nälkä. Olin jo menossa jääkaapille hakemaan maitorahkaa ja ananasta kun aloinkin lukea vanhoja blogikirjoituksiani. Hassua, miten olenkin jo unohtanut kesäiset fiilikset. Silloin postailin harvemmin, mutta kyllä niistä harvoistakin jutuista palasi mieleen kaikki kesän laihdutusyritykset ja hillitön oksentelu, mistä en täällä blogissa silloin puhunut niin paljon.

Se, mikä erityisesti pisti silmään, oli otsikkonakin nähtävä, ensimmäisen blogitekstini viimeinen lause: "Ja selvennykseksi vielä: tämä ei ole mikään sh-blogi. Haluan vain laihtua sopivaksi." Aloin miettiä tuota ihan tosissani. Muistan, että kun aloitin kirjottaa tätä blogia, tuo oli silloin tavoitteeni. En halunnut yläasteaikojen laihdutusta takaisin, halusin vain pienentyä. Nyt kun mietin itseäni tässä hetkessä, tuo ei ehkä enää pidä paikkaansa.

En tiedä, en koe itseäni syömishäiriöiseksi, vaikka suhteeni ruokaan onkin vähän vinksallaan. Haluan laihtua, epäterveellisesti tai terveellisesti. Välillä aina yritän syödä kunnolla lämpimän ruoan ja jotain pientä, mutta joskus on vain helpompi olla syömättä, syödä pelkkiä hedelmiä tai oksentaa. Uskoisin kuitenkin, että jos oikeasti haluaisin, pystyisin lopettamaan tämän. Ongelma taitaa vain olla siinä, etten halua.

Olen kesästä laihtunut ja ainakin kiinteytynyt paljon. Silti en ole lähelläkään sitä, mitä haluaisin olla. Siitä seuraakin toinen kysymys: Olenko ikinä sitä, mitä haluan olla? Mitä tapahtuu, kun saavutan sen tietyn luvun vaa'alla? Näillä suunnitelmilla sen pitäisi tapahtua kesän alkuun mennessä, mutta mitä sitten. Elämä tuskin muuttuu helpoksi ruusuilla tanssimiseksi sen jälkeen.

Onko mua edes enää olemassa, sitten kun tä on ohi? Kavereille joo, eihän ne tiedä tästä ja pystyn jatkamaan ulkoista elämää tänkin jälkeen. Mutta entä pää sisällä? Pystynkö mä vihdoinkin keskittymään kaikkeen muuhun täysillä, elämään mun elämän niin kuin pitäisi, kun tä on ohi? Elämään ilman kaloritaulukoita ja ruokalistoja? Ilman kokoaikaista huolehtimista vaatteiden istuvuudesta, läskien heilahtelusta tai syödyistä ruoista?

Pelkään, etten pysty siihen. Tai ainakin mun täytyy etsiä joku uus asia täyttämään mun elämä. Onneksi on koko kevät aikaa. Olettaen siis että mä saavutan mun tavoitteen kesään mennessä.

Tällaista outoa pohdintaa kolmen aikaan. Ajatukset harhailevat, eikä ruudulle päätynyt puoliakaan siitä, mitä piti sanoa. Tuloksena kuitenkin se, etten syö, vaan odotan huomiseen. En mä tarvitse sitä nyt.

1. maaliskuuta 2011

happy happy march!


Tänään oon aika paljon paremmilla fiiliksillä kuin eilen :) Ensinnäkin on maaliskuu, ja vaikka se kelien puolesta onkin aika paska kuukausi, niin tykkään siitä silti. Tässä kuussa tämä juhannusvahinko täyttää 20 vuotta, edessä on yksi reissu ulkomaille, kuun lopussa painon pitäisi mun "terveellisen" suunnitelman mukaan olla 45kg:n puolella, koulustressi vähenee huomattavasti parin seuraavan viikon aikana ja ja ja.. No, kuitenkin paljon hyvää ! (toivottavasti)

Eilinen meni suhteellisen hyvin. Söin kasviswokkia, eli nuudeleita, kidneypapuja, kikherneitä, linssejä, tomaattia ja chiliä. Söin enemmän kuin piti, ja kun lappasin ruokaa lautaselleni se ääni, jonka koitan itsepintaisesti tappaa, alkoi kuiskia. Sä tiedät, että nyt kun syöt ton kaiken, sun täytyy oksentaa. Sun on pakko.  Muuten lihot. Mua ei kiinnosta että se ruoka on suht terveellistä. Se on silti sulle pahaksi. Lihot. Näet huomenna jätkän. Jos olet lihava se ei halua sua. Kukaan ei halua.

Ääni vaivasi mua pari tuntia, mutta arvatkaapa mitä? MÄ VOITIN! En oksentanut, vaan pidin kaiken ruoan sisälläni. Ne pari ylimääräistä kauhallista wokkia tuntuivat mahassa aamulla vähän, mutta nyt olo on normaalimpi. Ja nyt mulla on vähemmän sitä wokkia syötäväksi huomenna! Eli silloin tilanne ainakin tasaantuu :)

Tänään oon juonu kahvia, kahvia ja kahvia, ja polttanut tupakkaa, tupakkaa ja tupakkaa. Illalla pari bisseä loistoseurassa, mutta ei ruokaa. Ei mulla oo ees nälkä kun söin eilen kunnon ruokaa. Yhden kaverin piti tulla tänne tänään tekemään koulujuttuja, mutta peruin sen, koska olin just saanu poruikoitten vierailun jäljilta kaikki listat ja kuvat takaisin seinille, enkä jaksa niitä taas repiä alas. Nähdään sitten myöhemmin siellä baarissa.


Pientä maanis-depressiivisyyttä havaittavissa, koska eilen olin valmis hyppäämään parvekkeelta alas, ja tänään tuntuu taas että voisin lähteä lentoon. Onneksi on näitä parempia päiviä :)

Ihanaa kolmatta kuukautta kaikille lukijoille, teitä onkin jo aika paljon <3

28. helmikuuta 2011

feeling empty


Otsikko ei siis todellakaan kuvasta fyysistä oloani, vaan henkistä. Eilinen meni hyvin syömättä. Mutta sitten.. Jätkän piti tulla tänne katsomaan Oscareita. Yleensä olen kotona kamalissa vanhoissa vaatteissa, mutta nyt olin laittanut itseni nätiksi, vähän siivoillut ja muutenkin fiilis oli hyvä. Kunnes puoli yhden aikaan tulee viesti, että häntä väsyttää niin paljon, että menee jo nukkumaan. Menin aivan sekaisin, huusin, hakkasin itseäni ja itkin, ajatukset kirkuivat päässäni "et kai sä hullu oikeasti luullut että se haluaisi olla sun kanssa? kuka tuollaista läskiä haluaisi? jos sitä kiinnostaisi, se olisi tullut väsymyksestä huolimatta! sä olet vaan niin vitun säälittävä, kato nyt itteäs!"

Mun pää ei kestä. Nyt kun luen tota tekstiä, tajuan, että olen oikeasti aika sekaisin. Kuka saa tuollaisen kohtauksen jonkun toisen takia? Kuka laittaa tuollaisen show'n pystyyn ilman katsojia? Minä, juuri minä. Fattie, joka ei osaa elää itsensä kanssa, ja vielä vähemmän muiden. Säälittävää.

Tuon jälkeen, joskus yhden aikaan, tein sitten kasviswokkia ja söin porukoiden tuomaa jäätelöä. Mun pitäisi oikeasti nyt löytää se parin vuoden takainen fiilis, eli kun ahdistaa ja masentaa, hukutan sen liikuntaan, musiikkiin, mihin tahansa muuhun kuin ruokaan. Milloin mä aloin ruokkia tätä pahaa oloa ruoalla? Siitä täytyy päästä eroon.

Tänään jää treenit väliin koska olen vielä sen verran kipeä, etten halua että tä pahenee tästä. Tekosyitä. Ruoaksi kasviswokkia ennen kello kahdeksaa. Täysjyvänuudeleita, kidneypapuja, kikherneitä, linssejä, tomaattia ja chiliä. Nukuin melkein koko päivän, koska valvoin Oscarien takia, eli ajattelin nyt pysyä hereillä koko yön, tehdä kouluhommia ja mennä huomenna aikaisin nukkumaan. Jos saisi tän rytmin taas vähän paremmaksi.

Porukat tosiaan toi tänne melkeen kahden viikon edestä ruokaa eilen ennen kuin ne lähti takaisin kotiin. Eipähän tarvitse käydä kaupassa pitkään aikaan. Viikon ruokalistan piti näyttää erilaiselta,  mutta muutin sen tuollaiseksi kun nyt noita ruokia löytyy kaapista. Tupakkaa pitäisi kyllä käydä ostamassa, vie nälkää vähän pois.

Tällaista tähän alkavaan viikkoon. Toivottavasti tekstissä on edes jotain järkeä. Yeah right. Katsotaan huomenna uudestaan.

Toivottavasti muilla on vähän positiivisemmat fiilikset. Ja hei! Ulkona alkaa jo lämmetä eli kohta on kevät ja kesä <3 silloin mä aion olla täydellinen.

27. helmikuuta 2011

if I only had a magic wand


Oon nyt siinä pisteessä, että juon yöllä kahden aikaan vihreetä teetä tabascolla maustettuna, jotta aineenvaihdunta nopeutuisi?

Juuri näin. Porukat tosiaan tuli torstaina tänne. Eivät siis ole mun luona, todellakaan, vaan hotellissa. Torstaina onnistuin välttämään niiden kanssa syömisen, mutta päivällä olin muuten jo syönyt pari paahtoleipää kananmunalla. Perjantaina käytiin kiinalaisessa syömässä. Paistettua riisiä, katkarapua ja vihanneksia. Illalla pizza hutin marghareta. En tiedä miksi päässä napsahti noin pahasti.

Nyt olen kipeä. Kurkku tulessa, yskittää koko aika ja nenä vuotaa. Olen siis pysytellyt kotona koko päivän, enkä joutunut ravintolaan syömään. Söin tonnikalaa, punaisia linssejä, pähkinöitä, kurkkua, appelsiinin ja kuivattuja luumuja. Kurkkukivun ja flunssan takia olen vähän joutunut luopumaan ykköspaheistani, kahvista ja tupakasta, ja nyt olen huomannut, ettei vatsa toimi ollenkaan ilman niitä, ainakaan ilman kahvia :( Siksi siis luumut ja nyt tuo tee ja tabasco. Haluan kaiken mahdollisen ulos.

Huomenna, tai tänään, miten sen nyt miettii, mutta sunnuntaina kuitenkin, mennään yhdelle kaverille tekemään koulujuttuja porukalla. Tarkoitus olisi kuulemma myös tehdä ruokaa ja syödä. En halua. En perjantain jälkeen. En todellakaan. Täytyy ehkä väittää, että olen vielä sen verran kipeä, ettei ruoka maistu. Se on ehkä jopa totta, sillä olo ei ole lähelläkään hyvää.

Huomisyönä tulee myös Oscar-gaala! Mulle ainakin yksi vuoden kohokohdista. Sen yhden pitäisi tulla tänne kattomaan sitä, jos se on jo terve. Taas vain yksi syy lisää olla syömättä huomenna.

Huoh, ehkä pitäisi jo mennä nukkumaan. Sekava pää, sekavaa tekstiä. Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille, yritän kyllä päästä siitä oksentelusta, mutta aina se ei ole niin helppoa, kyllä te tiedätte.

Together we'll make it through somehow <3

22. helmikuuta 2011

eating just doesn't fit for me


Mun pää on ihan sekaisin. Ajatus ei kulje ja sen takia en ole tännekään pystynyt kirjoittamaan. Syömiset ei onnistu eikä liikkuminenkaan. Mikään ei toimi.

Perjantaina en syönyt mitään. Lauantaina kotona ananasmurskaa ja kaurahiutaleita, oksensin. Kaverin luona vähän pastasalaattia, kauhea morkkis. Join liikaa ja muisti meni loppuillalta. Sunnuntaina krapulamättöä: kanaa, ananasta, pastasalaattia ja karkkia. Tänään samaa salaattia ja loput karkeista sinkkuelämän kanssa, nyt alkaa herkkulakko. Söin ja join vettä ja lopulta oli niin paha olo, etten enää kestänyt. Oksensin. En osaa syödä normaalisti.

Huomenna en syö mitään. Keskiviikkona puuroa ja mehukeittoa. Torstaina porukat tulee tänne ja viipyy sunnuntaihin. Käydään varmaan ravintoloissa syömässä joka päivä. Muuta en niinä päivinä syö. Lauantaina olen kuitenkin koko päivän kiinni harrastusjutuissa eli silloin onnistun ehkä skippaamaan ruokailun. Maanantaina katson milla fiiliksillä ollaan.

Vaaka väittää edelleen, että paino olisi tippunut. Jenkkikset tuntuvat ehkä vähän pienemmiltä. Miksi musta silti tuntuu niin isolta ja rumalta ?

Toivottavasti teillä menee paremmin. Ja tervetuloa uusille lukjoille <3