2. maaliskuuta 2011
"Ja selvennykseksi vielä: tämä ei ole mikään sh-blogi. Haluan vain laihtua sopivaksi."
Heh, kummallinen aika postailla, mutta en saanut unta ja kohta täytyy jo herätäkin, niin päätin tulla kirjoittamaan.
En syönyt mitään tänään ja nyt on nälkä. Olin jo menossa jääkaapille hakemaan maitorahkaa ja ananasta kun aloinkin lukea vanhoja blogikirjoituksiani. Hassua, miten olenkin jo unohtanut kesäiset fiilikset. Silloin postailin harvemmin, mutta kyllä niistä harvoistakin jutuista palasi mieleen kaikki kesän laihdutusyritykset ja hillitön oksentelu, mistä en täällä blogissa silloin puhunut niin paljon.
Se, mikä erityisesti pisti silmään, oli otsikkonakin nähtävä, ensimmäisen blogitekstini viimeinen lause: "Ja selvennykseksi vielä: tämä ei ole mikään sh-blogi. Haluan vain laihtua sopivaksi." Aloin miettiä tuota ihan tosissani. Muistan, että kun aloitin kirjottaa tätä blogia, tuo oli silloin tavoitteeni. En halunnut yläasteaikojen laihdutusta takaisin, halusin vain pienentyä. Nyt kun mietin itseäni tässä hetkessä, tuo ei ehkä enää pidä paikkaansa.
En tiedä, en koe itseäni syömishäiriöiseksi, vaikka suhteeni ruokaan onkin vähän vinksallaan. Haluan laihtua, epäterveellisesti tai terveellisesti. Välillä aina yritän syödä kunnolla lämpimän ruoan ja jotain pientä, mutta joskus on vain helpompi olla syömättä, syödä pelkkiä hedelmiä tai oksentaa. Uskoisin kuitenkin, että jos oikeasti haluaisin, pystyisin lopettamaan tämän. Ongelma taitaa vain olla siinä, etten halua.
Olen kesästä laihtunut ja ainakin kiinteytynyt paljon. Silti en ole lähelläkään sitä, mitä haluaisin olla. Siitä seuraakin toinen kysymys: Olenko ikinä sitä, mitä haluan olla? Mitä tapahtuu, kun saavutan sen tietyn luvun vaa'alla? Näillä suunnitelmilla sen pitäisi tapahtua kesän alkuun mennessä, mutta mitä sitten. Elämä tuskin muuttuu helpoksi ruusuilla tanssimiseksi sen jälkeen.
Onko mua edes enää olemassa, sitten kun tä on ohi? Kavereille joo, eihän ne tiedä tästä ja pystyn jatkamaan ulkoista elämää tänkin jälkeen. Mutta entä pää sisällä? Pystynkö mä vihdoinkin keskittymään kaikkeen muuhun täysillä, elämään mun elämän niin kuin pitäisi, kun tä on ohi? Elämään ilman kaloritaulukoita ja ruokalistoja? Ilman kokoaikaista huolehtimista vaatteiden istuvuudesta, läskien heilahtelusta tai syödyistä ruoista?
Pelkään, etten pysty siihen. Tai ainakin mun täytyy etsiä joku uus asia täyttämään mun elämä. Onneksi on koko kevät aikaa. Olettaen siis että mä saavutan mun tavoitteen kesään mennessä.
Tällaista outoa pohdintaa kolmen aikaan. Ajatukset harhailevat, eikä ruudulle päätynyt puoliakaan siitä, mitä piti sanoa. Tuloksena kuitenkin se, etten syö, vaan odotan huomiseen. En mä tarvitse sitä nyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mäki pohdiskelen kaikkee, mun vanhas blogimerkinnässä mä painoin 42 ja halusin painaa 40 :O Elämä olis parempaa ilman kaloritaulukoita ja ruokalistoja. Ja oikeesti ihminen ei oo koskaan tyytyväinen itseensä! Kohta me tullaan kolmekymppisiksi ja tulee ryppyjä ja sit me valitetaan niistä :DD Hei annoin sulle The Gorgeous Blogger haasteen ja siin on 5 kysymystä <3 Tee jos haluut!
VastaaPoista