"Ja selvennykseksi vielä: tämä ei ole mikään sh-blogi. Haluan vain laihtua sopivaksi."

Heh, kummallinen aika postailla, mutta en saanut unta ja kohta täytyy jo herätäkin, niin päätin tulla kirjoittamaan.

En syönyt mitään tänään ja nyt on nälkä. Olin jo menossa jääkaapille hakemaan maitorahkaa ja ananasta kun aloinkin lukea vanhoja blogikirjoituksiani. Hassua, miten olenkin jo unohtanut kesäiset fiilikset. Silloin postailin harvemmin, mutta kyllä niistä harvoistakin jutuista palasi mieleen kaikki kesän laihdutusyritykset ja hillitön oksentelu, mistä en täällä blogissa silloin puhunut niin paljon.

Se, mikä erityisesti pisti silmään, oli otsikkonakin nähtävä, ensimmäisen blogitekstini viimeinen lause: "Ja selvennykseksi vielä: tämä ei ole mikään sh-blogi. Haluan vain laihtua sopivaksi." Aloin miettiä tuota ihan tosissani. Muistan, että kun aloitin kirjottaa tätä blogia, tuo oli silloin tavoitteeni. En halunnut yläasteaikojen laihdutusta takaisin, halusin vain pienentyä. Nyt kun mietin itseäni tässä hetkessä, tuo ei ehkä enää pidä paikkaansa.

En tiedä, en koe itseäni syömishäiriöiseksi, vaikka suhteeni ruokaan onkin vähän vinksallaan. Haluan laihtua, epäterveellisesti tai terveellisesti. Välillä aina yritän syödä kunnolla lämpimän ruoan ja jotain pientä, mutta joskus on vain helpompi olla syömättä, syödä pelkkiä hedelmiä tai oksentaa. Uskoisin kuitenkin, että jos oikeasti haluaisin, pystyisin lopettamaan tämän. Ongelma taitaa vain olla siinä, etten halua.

Olen kesästä laihtunut ja ainakin kiinteytynyt paljon. Silti en ole lähelläkään sitä, mitä haluaisin olla. Siitä seuraakin toinen kysymys: Olenko ikinä sitä, mitä haluan olla? Mitä tapahtuu, kun saavutan sen tietyn luvun vaa'alla? Näillä suunnitelmilla sen pitäisi tapahtua kesän alkuun mennessä, mutta mitä sitten. Elämä tuskin muuttuu helpoksi ruusuilla tanssimiseksi sen jälkeen.

Onko mua edes enää olemassa, sitten kun tä on ohi? Kavereille joo, eihän ne tiedä tästä ja pystyn jatkamaan ulkoista elämää tänkin jälkeen. Mutta entä pää sisällä? Pystynkö mä vihdoinkin keskittymään kaikkeen muuhun täysillä, elämään mun elämän niin kuin pitäisi, kun tä on ohi? Elämään ilman kaloritaulukoita ja ruokalistoja? Ilman kokoaikaista huolehtimista vaatteiden istuvuudesta, läskien heilahtelusta tai syödyistä ruoista?

Pelkään, etten pysty siihen. Tai ainakin mun täytyy etsiä joku uus asia täyttämään mun elämä. Onneksi on koko kevät aikaa. Olettaen siis että mä saavutan mun tavoitteen kesään mennessä.

Tällaista outoa pohdintaa kolmen aikaan. Ajatukset harhailevat, eikä ruudulle päätynyt puoliakaan siitä, mitä piti sanoa. Tuloksena kuitenkin se, etten syö, vaan odotan huomiseen. En mä tarvitse sitä nyt.

happy happy march!

Tänään oon aika paljon paremmilla fiiliksillä kuin eilen :) Ensinnäkin on maaliskuu, ja vaikka se kelien puolesta onkin aika paska kuukausi, niin tykkään siitä silti. Tässä kuussa tämä juhannusvahinko täyttää 20 vuotta, edessä on yksi reissu ulkomaille, kuun lopussa painon pitäisi mun "terveellisen" suunnitelman mukaan olla 45kg:n puolella, koulustressi vähenee huomattavasti parin seuraavan viikon aikana ja ja ja.. No, kuitenkin paljon hyvää ! (toivottavasti)

Eilinen meni suhteellisen hyvin. Söin kasviswokkia, eli nuudeleita, kidneypapuja, kikherneitä, linssejä, tomaattia ja chiliä. Söin enemmän kuin piti, ja kun lappasin ruokaa lautaselleni se ääni, jonka koitan itsepintaisesti tappaa, alkoi kuiskia. Sä tiedät, että nyt kun syöt ton kaiken, sun täytyy oksentaa. Sun on pakko.  Muuten lihot. Mua ei kiinnosta että se ruoka on suht terveellistä. Se on silti sulle pahaksi. Lihot. Näet huomenna jätkän. Jos olet lihava se ei halua sua. Kukaan ei halua.

Ääni vaivasi mua pari tuntia, mutta arvatkaapa mitä? MÄ VOITIN! En oksentanut, vaan pidin kaiken ruoan sisälläni. Ne pari ylimääräistä kauhallista wokkia tuntuivat mahassa aamulla vähän, mutta nyt olo on normaalimpi. Ja nyt mulla on vähemmän sitä wokkia syötäväksi huomenna! Eli silloin tilanne ainakin tasaantuu :)

Tänään oon juonu kahvia, kahvia ja kahvia, ja polttanut tupakkaa, tupakkaa ja tupakkaa. Illalla pari bisseä loistoseurassa, mutta ei ruokaa. Ei mulla oo ees nälkä kun söin eilen kunnon ruokaa. Yhden kaverin piti tulla tänne tänään tekemään koulujuttuja, mutta peruin sen, koska olin just saanu poruikoitten vierailun jäljilta kaikki listat ja kuvat takaisin seinille, enkä jaksa niitä taas repiä alas. Nähdään sitten myöhemmin siellä baarissa.

Pientä maanis-depressiivisyyttä havaittavissa, koska eilen olin valmis hyppäämään parvekkeelta alas, ja tänään tuntuu taas että voisin lähteä lentoon. Onneksi on näitä parempia päiviä :)

Ihanaa kolmatta kuukautta kaikille lukijoille, teitä onkin jo aika paljon <3

feeling empty

Otsikko ei siis todellakaan kuvasta fyysistä oloani, vaan henkistä. Eilinen meni hyvin syömättä. Mutta sitten.. Jätkän piti tulla tänne katsomaan Oscareita. Yleensä olen kotona kamalissa vanhoissa vaatteissa, mutta nyt olin laittanut itseni nätiksi, vähän siivoillut ja muutenkin fiilis oli hyvä. Kunnes puoli yhden aikaan tulee viesti, että häntä väsyttää niin paljon, että menee jo nukkumaan. Menin aivan sekaisin, huusin, hakkasin itseäni ja itkin, ajatukset kirkuivat päässäni "et kai sä hullu oikeasti luullut että se haluaisi olla sun kanssa? kuka tuollaista läskiä haluaisi? jos sitä kiinnostaisi, se olisi tullut väsymyksestä huolimatta! sä olet vaan niin vitun säälittävä, kato nyt itteäs!"

Mun pää ei kestä. Nyt kun luen tota tekstiä, tajuan, että olen oikeasti aika sekaisin. Kuka saa tuollaisen kohtauksen jonkun toisen takia? Kuka laittaa tuollaisen show'n pystyyn ilman katsojia? Minä, juuri minä. Fattie, joka ei osaa elää itsensä kanssa, ja vielä vähemmän muiden. Säälittävää.

Tuon jälkeen, joskus yhden aikaan, tein sitten kasviswokkia ja söin porukoiden tuomaa jäätelöä. Mun pitäisi oikeasti nyt löytää se parin vuoden takainen fiilis, eli kun ahdistaa ja masentaa, hukutan sen liikuntaan, musiikkiin, mihin tahansa muuhun kuin ruokaan. Milloin mä aloin ruokkia tätä pahaa oloa ruoalla? Siitä täytyy päästä eroon.

Tänään jää treenit väliin koska olen vielä sen verran kipeä, etten halua että tä pahenee tästä. Tekosyitä. Ruoaksi kasviswokkia ennen kello kahdeksaa. Täysjyvänuudeleita, kidneypapuja, kikherneitä, linssejä, tomaattia ja chiliä. Nukuin melkein koko päivän, koska valvoin Oscarien takia, eli ajattelin nyt pysyä hereillä koko yön, tehdä kouluhommia ja mennä huomenna aikaisin nukkumaan. Jos saisi tän rytmin taas vähän paremmaksi.

Porukat tosiaan toi tänne melkeen kahden viikon edestä ruokaa eilen ennen kuin ne lähti takaisin kotiin. Eipähän tarvitse käydä kaupassa pitkään aikaan. Viikon ruokalistan piti näyttää erilaiselta,  mutta muutin sen tuollaiseksi kun nyt noita ruokia löytyy kaapista. Tupakkaa pitäisi kyllä käydä ostamassa, vie nälkää vähän pois.

Tällaista tähän alkavaan viikkoon. Toivottavasti tekstissä on edes jotain järkeä. Yeah right. Katsotaan huomenna uudestaan.

Toivottavasti muilla on vähän positiivisemmat fiilikset. Ja hei! Ulkona alkaa jo lämmetä eli kohta on kevät ja kesä <3 silloin mä aion olla täydellinen.

if I only had a magic wand

Oon nyt siinä pisteessä, että juon yöllä kahden aikaan vihreetä teetä tabascolla maustettuna, jotta aineenvaihdunta nopeutuisi?

Juuri näin. Porukat tosiaan tuli torstaina tänne. Eivät siis ole mun luona, todellakaan, vaan hotellissa. Torstaina onnistuin välttämään niiden kanssa syömisen, mutta päivällä olin muuten jo syönyt pari paahtoleipää kananmunalla. Perjantaina käytiin kiinalaisessa syömässä. Paistettua riisiä, katkarapua ja vihanneksia. Illalla pizza hutin marghareta. En tiedä miksi päässä napsahti noin pahasti.

Nyt olen kipeä. Kurkku tulessa, yskittää koko aika ja nenä vuotaa. Olen siis pysytellyt kotona koko päivän, enkä joutunut ravintolaan syömään. Söin tonnikalaa, punaisia linssejä, pähkinöitä, kurkkua, appelsiinin ja kuivattuja luumuja. Kurkkukivun ja flunssan takia olen vähän joutunut luopumaan ykköspaheistani, kahvista ja tupakasta, ja nyt olen huomannut, ettei vatsa toimi ollenkaan ilman niitä, ainakaan ilman kahvia :( Siksi siis luumut ja nyt tuo tee ja tabasco. Haluan kaiken mahdollisen ulos.

Huomenna, tai tänään, miten sen nyt miettii, mutta sunnuntaina kuitenkin, mennään yhdelle kaverille tekemään koulujuttuja porukalla. Tarkoitus olisi kuulemma myös tehdä ruokaa ja syödä. En halua. En perjantain jälkeen. En todellakaan. Täytyy ehkä väittää, että olen vielä sen verran kipeä, ettei ruoka maistu. Se on ehkä jopa totta, sillä olo ei ole lähelläkään hyvää.

Huomisyönä tulee myös Oscar-gaala! Mulle ainakin yksi vuoden kohokohdista. Sen yhden pitäisi tulla tänne kattomaan sitä, jos se on jo terve. Taas vain yksi syy lisää olla syömättä huomenna.

Huoh, ehkä pitäisi jo mennä nukkumaan. Sekava pää, sekavaa tekstiä. Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille, yritän kyllä päästä siitä oksentelusta, mutta aina se ei ole niin helppoa, kyllä te tiedätte.

Together we'll make it through somehow <3

eating just doesn't fit for me

Mun pää on ihan sekaisin. Ajatus ei kulje ja sen takia en ole tännekään pystynyt kirjoittamaan. Syömiset ei onnistu eikä liikkuminenkaan. Mikään ei toimi.

Perjantaina en syönyt mitään. Lauantaina kotona ananasmurskaa ja kaurahiutaleita, oksensin. Kaverin luona vähän pastasalaattia, kauhea morkkis. Join liikaa ja muisti meni loppuillalta. Sunnuntaina krapulamättöä: kanaa, ananasta, pastasalaattia ja karkkia. Tänään samaa salaattia ja loput karkeista sinkkuelämän kanssa, nyt alkaa herkkulakko. Söin ja join vettä ja lopulta oli niin paha olo, etten enää kestänyt. Oksensin. En osaa syödä normaalisti.

Huomenna en syö mitään. Keskiviikkona puuroa ja mehukeittoa. Torstaina porukat tulee tänne ja viipyy sunnuntaihin. Käydään varmaan ravintoloissa syömässä joka päivä. Muuta en niinä päivinä syö. Lauantaina olen kuitenkin koko päivän kiinni harrastusjutuissa eli silloin onnistun ehkä skippaamaan ruokailun. Maanantaina katson milla fiiliksillä ollaan.

Vaaka väittää edelleen, että paino olisi tippunut. Jenkkikset tuntuvat ehkä vähän pienemmiltä. Miksi musta silti tuntuu niin isolta ja rumalta ?

Toivottavasti teillä menee paremmin. Ja tervetuloa uusille lukjoille <3

what if life just isn't worth it ?

Söin koulussa keskiviikkona ja torstaina.

Torstaina söin myös kotona ruisleipää.

Tänään en syönyt.

Enkä syö huomenna

Vaaka väittää, että olen laihtunut.

En usko sitä.

Haluan vain nukkua pois, kevyempänä kuin tänään heräsin.

Ehkä minut sitten huomattaisiin.

I'm never good enough.

hello old friend

Pitkä tauko, ei paljoa kerrottavaa. Olisin postannut jo eilen, mutta oli ystävänpäivä, ja se masensi.

En luota mun vaakaan enää. Koko viikonloppu tuli syötyä ilman tunnon tuskia porukoilla, silti paino näytti eilen vähemmän kuin ennen mässäilyjä. Täytyy syödä vähemmän.

Tämä viikko mennään pitkälti puurolla ja niillä ruoilla mitä täältä löytyy, ei ole rahaa käydä kaupassa. Eilen pahaan oloon tuli syötyä enemmän kuin laki sallisi. Karkkia, keksejä ja pizzaa. Oksensin. Pitkästä aikaa. Ei enää pitänyt Kerroin siitä kaverille. Hän sanoi, että tä mun syömisvammailu satuttaa häntä, tekee surulliseksi. Kyllä mä sen tiedän. Satutan aina muita mun omilla väärillä ratkaisuilla. Mun ois parempi elää yksin, eristettynä tästä muusta maailmasta.

Tänään söin sittenkin puuroa, mustikkakeittoa ja soijajuomaa ja pidän huomenna sen paaston.

Nyt on kauhea stressi kaikista kouluhommista, työnhausta ja ihmissuhteista. Niin kuin sanoin eilen kaverillekin,  tä on ainut asia mitä voin kontrolloida edes jotenkin kun kaikki muu kaatuu. Tä pitää mut "selväjärkisenä".

Huomenna lisää kuulumisia. Tsemppiä teille, rakkaat <3