trying to carry on

Tiistain nestepaasto sujui onneksi hyvin. Iltalipsahduksen estämiseksi pyysin kaverini illalla meille katsomaan leffaa ja hän jäi sitten yöksikin. Tämä jätkä on ainoa joka tietää edes vähän tästä laihdutuksesta eli hän ei edes sanonut mulle että pitäisi syödä. Kerroin hänelle siis tuosta nestepäivästä.

Keskiviikkona meidän piti herätä "aikaisin" eli jo yhdeltätoista koska olin sopinut toisen kaverini kanssa brunssista. Tämä kaveri taas ei ymmärrä miksi en syö kunnolla ja yrittää aina raahata minut jonnekin missä on pakko syödä. Ajattelin, että koska en syönyt tiistaina mitään ja päivällä tulisi kuitenkin liikuttua olisi ehkä ihan hyvä syödä. Sön siis mozzarella-croissantin. Tiedän, paljon rasvaa ja kaduin heti etten ottanut mitään ruisleipää ym. Pakko kuitenkin myöntää että nautin siitä ja yritin pitkittää jokaista suupalaa mahdollisimman pitkään, sillä päätin etten söisi lopppäivänä mitään.

Brunssi päättyi pieneen shoppailukierrokseen vaikken itse ostanutkaan mitään. Sitten piti kiruhtaa kotiin, sillä minun piti olla kaupungilla neljältä ja olin päättänyt mennä pyörällä. Kotona ajatukseni poukkoilivat että jos sittenkin menisin autolla/bussilla niin ei tarvitsisi lähteä niin aikaisin.. Katsoin mahaani peilistä ja totesin itselleni ääneen: "ja sä helvetti ihmettelet miksei kukaan halua sua? nyt meet sillä pyörällä ja laihdut!"

Menin siis pyörällä eli edestakaisia matkoja tuli taas vajaa 30km. Kun pääsin illemmalla kotiin vaihdoin vain pikaisesti vaatteet ja lähdin ystäväni kanssa kävelylenkille. Se kesti n. 2,5 tuntia. Tässä kohtaa se croissantikaan ei tuntunut enää niin pahalta, sillä en olisi varmaan kestänyt koko päivää ilman ruokaa. Tähän mennessä olin siis syönyt sen croissantin ja juonut kolme kuppia kahvia, yhden kupin vihreää teetä ja pari kulausta mehukeittoa.

Avasin telkkarin ja katselin Gordon Ramsayn kauhukeittiötä. Kaikki se ruoan näkeminen sai (taas) jonkin napsahtamaan päässäni ja järkyttävä hiilarihimo iski. Keitin itselleni isot pasta- ja riisiannokset ja ahmin ne salamannopeasti. Join paljon vettä ja oksensin kaiken ylös. Siinä vessan lattialla maatessani tajusin, että normaali syöminen ei taida enää onnistua minulta. Vanhempani ovat kuukauden reissulla ja tulevat takaisin ensi viikon lauantaina. Olen siis ollut yksin kotona ja kunnon ruokaa en ole syönyt kuin kerran koko aikana. Aina jos illalla ahmin hiilareita oksennan kaiken ylös. Minun on pakko päästä näistä ahmimiskohtauksista eroon jos haluan laihtua, sillä oksentaminen ei tule olemaan enää niin helppoa kun talo on taas täynnä väkeä.

Tänään join aamulla vihreää teetä. Päätin, että jos alkaa heikottaa saan ottaa mehukeittoa tai sitä sairaaladieetin kasviskeittoa. Illalla saan syödä kaksi tomaaattia. Tänään tulee taas pyöräiltyä puolitoista tuntia eli kaiken pitäisi kulua siinä pois. Päätin myös heittää kaapista pois nuo riisit ja makaronit, jotten sortuisi niihin. Ne ovat ainoat pahat ruoat jotka talosta löytyvät.

Vaaka näytti aamulla 51,6kg. Kyllä tä tästä, pikkuhiljaa.

<3