-> fast

Jooo.. ei sitten onnistunut eilinenkään. Melkein hävettää tulla tänne kertomaan, mutta tiedän että jos pidän kaiken pääni sisällä stressaannun vain enemmän ja pahimmassa tapauksessa alan taas ahmimaan. Eli parempi tunnustaa epäonnistuminen ja jatkaa.

Eilen piti siis vain juoda, kahvia, vettä tai mehukeittoa, ja kaikki meni (taas) hyvin iltaan asti. Sitten isä kävi kaupassa ja osti leipää. En tiedä mikä siinä on, mutta pelkkä ajatus tuoreesta leivästä saa minut sekaisin. Ja se tuoksu. Söin siis 2 ruisleipää ja 2 sämpylää, kaloreita yhteensä 450 + leivän päälliset eli juusto, salaatinlehti, kurkku ja tomaatti. Tämän jälkeen vanha ajatusmalli ilmestyi taas jostain: "feilasit jo niin miksi et sitten söisi vielä lisää?" Niimpä ahdoin sisääni vielä kolme luumua, kaksi nektariinia, kiivin, lautasellisen pakastemansikoita, purkin ananasmurskaa ja 200g maitorahkaa. Yhteensä siis n.1500kcal. Lasken kalorit aina vähän yläkanttiin eli todellisuudessa voi olla vähemmän mutta silti.

Olen vain niin helvetin vihainen itselleni enkä oikein tiedä mitä tekisin. Aamulla on aina hyvä, onnistumaan kannustava fiilis, mutta illalla päässä aina napsahtaa ja alan syömään vaikkei olisi nälkäkään. Varsinkin jos katson telkkaria. Tiedän, että jos en olisi illalla kotona en edes ajattelisi ruokaa, mutta kaverit ei aina jaksa lähteä mihinkään enkä yksin viitsi. Tajusin kyllä, että luen aina aamulla muiden blogeja ja katson thinspo kuvia/videoita ja ne saavat haluamaan onnistumista. Ehkä pitäisikin tulla koneelle vasta illalla?

Tänään saan juoda tämän "aamu"kahvin ja vettä. Huomenna sama. Torstaina sitten jatkan abc:tä normaalin mukaan, en tiedä vielä hyppäänkö sinne kuudenteen eli oikeaan päivään vai jatkanko siitä mihin jäin, kolmannesta päivästä.

Illalla ajattelin pyöräillä viemään tuolle yhdelle jätkälle, J:lle, sen paidan kun lainasin sunnuntaina, siitä tulisi edestakaisin matkaa n.40km ja saisi ajatukset pois syömisestä. Huomenna onkin onneksi DBTL ja eput eli illalla en ole kotona eikä siis tule syötyä. Onneksi olen aina ollut sellainen, että vihaan julkisilla paikoilla syömistä, en muista koska olisin viimeksi syönyt kavereiden edessä muuta kuin korkeintaan kesällä jätskiä tai mansikoita.

Ahmimisista huolimatta vaaka näytti tänään 400g vähemmän kuin eilen. Toivon nyt, että viikon aikana olisi pudonnut edes reilu kilo. Siitä on sitten parempi jatkaa.

Tästä blogista on nyt yhtäkkiä tullut mulle paljon tärkeämpi. Laihduttamisen alussa puhuin tästä tosiaan J:lle ja se kannusti mua kun sanoin että haluan vain pudottaa pari kiloa. Nyt kuitenkin kun olin siellä sunnuntaina se sanoi ettei enää tykkää tästä mun touhusta. Kuulemma on epäterveellistä olla syömättä. No shit sherlock. Pelkään vaan että se sanoo jotain meidän yhteisille kavereille, jotka on seurannut mun syömissekoiluja jo pari vuotta (J:n kanssa tutustuttiin vasta viime talvella). Ne osaa ehkä laskea 1+1 ja sitten mun elämä hankaloituu. Tästä eteenpäin oon siis tästä kaikesta hiljaa. Sanon että oon tyytyväinen itteeni enkä tee mitään tyhmää.

Right.